VTM Johanna Närvin sukupuolentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja

Määräaikainen työ, vakituinen vanhemmuus. Sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisut (Temporary employment, permanent parenthood. Gendered careers, family formation and parents’ care decisions)

tarkastetaan 14.2.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Kimmo Jokinen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Korvajärvi.

Työn epävarmuus näkyy ratkaisuissa lastenhankinnasta ja vanhempien työnjaosta

Lastenhankinta, työuran ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja vanhempien työnjako koetaan perheiden yksityisinä valintoina. Samaan aikaan syntyvyyden ylläpitäminen, äitien työllisyysasteen nostaminen sekä isien perhevapaiden käytön edistäminen ovat myös yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Valinnanmahdollisuudet kytkeytyvät paitsi perhepolitiikkaan myös työelämään. Määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa yleisiä tyypillisessä perheenperustamisiässä olevilla naisilla.

VTM Johanna Närvin väitöstutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka työn epävarmuus, ja erityisesti määräaikainen työ, näkyy naisten ja miesten lastenhankintaan, lapsen hoitoon ja työuriin liittyvissä ratkaisuissa ja kuinka vanhemmat itse näitä valintojaan perustelevat. Tutkimuksessa haastateltiin 29 äitiä tai isää, jotka olivat perheellistymisvuosinaan työskennelleet määräaikaisessa työsuhteessa.

Tutkimuksen mukaan vanhemmaksi haluaville naisille ja miehille tärkeää oli perhe-elämän taloudellinen vakaus. Vakituista työsuhdetta ei kuitenkaan haluttu jäädä odottamaan, vaan useimmiten lastenhankintaan oltiin valmiita, kunhan perheen talous oli riittävän vakaalla pohjalla. Vakauden merkitys korostuikin vanhemmuuden myötä. Naisille, joihin kohdistuu odotus lapsen verrattain pitkästä kotihoidosta, oli lasta suunniteltaessa tärkeää turvata tulevat työllistymismahdollisuudet edes seuraavaan määräaikaiseen työsuhteeseen. Myös puolison usein vakaampi työura ja toimeentulo toivat perhepoliittisten tukien ohella naisille taloudellista vakautta. Naisen omalle työmarkkina-asemalle ja työuran jatkuvuudelle äitiys sen sijaan näyttäytyi riskinä erityisesti korkeasti koulutettujen naisten näkökulmasta. Omistautumista vaativa määräaikainen työ ja intensiivisen äitiyden ihanne ovat vaikeasti sovitettavissa yhteen, mikä saattaa lykätä lapsenhankintaa.

Lapsen synnyttyä äitien isiä epävakaammat työurat helposti vahvistavat vanhempien sukupuolistunutta työnjakoa. Tutkimuksessa havaittiin, että määräaikaisena työskennelleiden naisten työsuhteen päättyminen äitiysvapaan alkuun vaikeutti perhevapaan pituuden ja työhön paluun ajankohdan suunnittelua. Äidin työhön paluun ajankohtaa punnittiin lapsen pitkän kotihoidon ihanteen pohjalta, mutta käytännössä ratkaisut tehtiin pitkälti tarjolla olevan työn ehdoilla.

Pikkulapsiperheissä yleinen tilanne, jossa perhevapaalla olevalla äidillä ei ole työsuhdetta, johon palata, hankaloitti lapsen isän jäämistä perhevapaalle ja korosti isän pääasiallista elatusvastuuta. Myös vanhempien käsitykset vastuistaan äitinä ja isänä näkyivät vanhempien keskinäisessä työnjaossa lapsenhoidon suhteen. Osa äideistä halusikin hoitaa pientä lasta kokopäiväisesti kotona ja osa isistä käydä lyhyempää isyysvapaata lukuun ottamatta päätoimisesti palkkatyössä. Äidin useimmiten epävarmempi työtilanne vahvisti kuitenkin vanhempien sukupuolistunutta työnjakoa myös silloin, kun vanhempien pyrkimys oli jakaa tasaisesti vanhemmuutta ja perhevapaita. Myös isän oma määräaikainen työ ja huoli työn jatkumisesta esti joissain tapauksissa perhevapaan pitämisen, mutta isän pätkätyöt tai pätkätyöttömyys voivat tarjota myös tilaisuuksia lapsen hoitamiselle kotona.

Tutkimus muistuttaa, että vanhemmaksi haluavien ja vanhempien valinnat ovat usein neuvoteltuja kompromisseja kumppanien vanhemmuutta ja lapsenhoitoa koskevien ihanteiden ja työtilanteiden välillä. Perheellistymistä, lastenhoidon tasaisempaa jakautumista äitien ja isien kesken sekä naisten työuria voitaisiin tukea karsimalla määräaikaisia työsuhteita tai ainakin kiinnittämällä huomiota näiden työsuhteiden ehtoihin sekä työpaikkatason käytäntöihin määräaikaisten työntekijöiden huomioimisessa. Nykyisessä työelämässä myös perhepolitiikan on vastattava niin määräaikaisissa kuin muissakin epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien vanhempien tarpeisiin.

                                               ******

Johanna Närvi on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Närvin väitöskirja ilmestyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tutkimus-sarjassa, Helsinki 2014. ISBN 978-952-302-103-7, ISSN 1798-0054. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tutkimus-sarjassa ISBN 978-952-302-104-4, ISSN 1798-0062 sekä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1389, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9373-7, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
THL:n verkkokirjakauppa www.thl.fi/kirjakauppa , puh. 029 524 7190

Lisätietoja: Johanna Närvi, Puh. 029 524 7467, johanna.narvi@thl.fi