TtM Seija Paasovaaran kasvatustieteen (ammattikasvatus) alaan kuuluva väitöskirja

Asiantuntijat käytäntölähtöisen kehittämistyön pyörteessä. Tapaustutkimus laboratorio- ja kuvantamistoiminnan seutuverkoston kehittämistyöstä (The active involvement of experts in practical development work. A case study of the development of a regional network for medical laboratory and radiological imaging activities)

tarkastetaan 7.3.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Marja-Leena Stenström (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Pentti Rauhala.

Mikä kantaa asiantuntija- ja käytäntölähtöistä seutuverkoston kehittämistyötä?

Miten omien alojensa asiantuntijat voitaisiin nykyistä paremmin osallistaa verkostomaisen yhteistoiminnan kehittämistyöhön ja miten synnyttää imua moninaisten rajojen ylittämiseen, olivat seudullista laboratorio- ja kuvantamispalveluiden kehittämistyötä koskeneen tapaustutkimuksen keskeisiä kiinnostuksen kohteita. Tutkimuksessa tarkasteltiin toimintatutkimuksellisella ja tulkinnallisella lähestymistavalla yhtä nelivuotista (2002 – 2005) viiden kunnan muodostaman uusmaalaisen sairaanhoitoalueen laboratorio- ja kuvantamispalveluiden toiminnallisen seutuverkoston kehittämistä. Kehittämistyöhön osallistui viisi erikoissairaanhoidon sairaalan ja kymmenen perusterveydenhuollon laboratorio- ja kuvantamistyön työyhteisöä, yksi ammattikorkeakoulu ja näistä runsas sata eri työyhteisöjä moniammatillisesti edustanutta asiantuntijaa.  

Moninaisia rajoja ylittävien seutu- tai alueverkostojen sujuvan yhteistoiminnan kehittämistyö on yhä ajankohtainen haaste. Se ei koske vain tutkimuksessa mukana ollutta terveydenhuollon sektoria vaan laajasti rakennemuutossuunnitelmissa mukana olevia organisaatioita ja toimintoja.  Tutkimuskohteena olleessa kehittämistyössä saatiin aikaan arvokasta seutuverkoston toiminnallista työn, yhdenmukaisten työprosessien ja yhteistoiminnan kehittymistä.  Tutkimus osoitti, että useiden työyhteisöjen hyvinkin erilaisista toimintatavoista pystytään kehittämään asiantuntija- ja käytäntölähtöisesti seutuverkostoon yhtenäisiä toimintoja ja yhdenmukaistamaan käytänteitä.

Tutkimustulokset nostavat asiantuntija- ja käytäntölähtöistä kehittämistyötä eteenpäin kantaviksi voimiksi kehittämistyöhön alusta lähtien valitut osallistavat ja vuorovaikutukseen kutsuvat menetelmät ja osaamisen näkyväksi tekemiseen ja yhteiseen jakamiseen havahduttavat interventiot.  Panostaminen verkoston yhteistoiminnalliseen alkuvaiheeseen nykytilan selvittämiseksi, kriittisten äänien kuulemiseksi ja yhteen hiileen puhaltamisen, luottamuksen rakentumisen ja luovuuteen rohkaistumisen vuoksi on ensiarvoista. Alkuvaiheessa rakentunut hyvä ilmapiiri kannattelee yhteistyötä haastavissakin kehitystyön vaiheissa. Tutkimuksen perusteella monenlaisten rajojen ylittämistä edellyttävä kehittämistyö rakentuu askelittain asiantuntijoiden yhteistoiminnassa ja konkreettisessa yhdessä tekemisessä sekä asiantuntijoiden keskinäisessä ja asiantuntijaryhmien sisäisessä kehittämistoiminnassa.  Se etenee vaiheistettuina suunnittelemisen, tekemisen, kokeilemisen, tutkimisen, analysoimisen ja tulkitsemisen sekä arvioimisen prosesseina. Kehittämistyö tarvitsee keskusteluareenoita, vastavuoroista kuulemista, tiedon, osaamisen ja kokemusten jakamista ja reflektointia sekä yhdessä suunnan ja päämäärän määrittelyä. Asiantuntijoiden intellektuaalinen virittyminen praktisen arkensa kautta kohti tulevan seutuverkoston ideaalitoiminnan näkemistä alkaa ohjata kehittämisprosesseja kohti aiottuja päämääriä. Tulevaisuuden toiminnan yhdessä sanoitettu ja julkistettu suunnitelma ja ideaalimalli sitouttavat asiantuntijat progressiiviseen ja horisontaalisti rajoja ylittävään kehittämistyöhön ja uuden luomiseen.
 
Tutkimuksen mukaan kehittämistyö tarvitsee sisäistä järjestystä, kuten esimerkiksi säännöllisesti järjestettyjä tilaisuuksia kehitysprosessien yhteiselle jäsentämiselle, tulkitsemiselle ja synergioiden löytämiselle, ja systemaattista kehittämistyön koordinointia ja dokumentointia. Sisäinen järjestys edistää kehitysturvallista mieltä ja lisää rohkeutta nostaa yhdessä esille yhä uusia ideoita ja kokeilla uusia toimintatapoja. Asiantuntijuuteen ja käytäntöön nivoutuva kehittämistyö ei tutkimuksen mukaan tarvitse ylhäältä - alas johtamista, vaan kehittämismyönteistä kannustavaa ja rohkaisevaa kehitysprosessien ohjaamista. Luottamus asiantuntijuuteen vapauttaa asiantuntijat ja asiantuntijaryhmät tekemään autonomisia päätöksiä, ja saavuttamaan jopa enemmän kuin mitä he alun alkaen ovat tavoitteikseen asettaneet.

Kehittämistyöstä rakentui asiantuntijoiden osaamisen jakamisen ja uudistamisen sekä uudenlaisten toimintamallien ja toimintojen vuorovaikutteinen kehittämis- ja oppimisympäristö.


                                               ******

Seija Paasovaara on syntynyt Kuusamossa ja hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Oulun yliopistossa. Nykyisin hän toimii yksikön johtajana Laurea-ammattikorkeakoulussa.

Paasovaaran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1911, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9390-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1395, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9391-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Seija Paasovaara, Puh. +358 40 593 7336, seija.paasovaara@laurea.fi