LL Piia Suomalaisen kirurgian (ortopedian ja traumatologian) alaan kuuluva väitöskirja

Anterior Cruciate Ligament - Double-bundle versus single-bundle reconstruction (Eturistisiderepeämän leikkaushoito: yksöis- vai kaksoissiirretekniikka?)

tarkastetaan 28.3.2014 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Jerker Sandelin (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Ville Mattila.

Eturistisiderepeämän leikkaushoito

Polven eturistisiderepeämä on yksi yleisimmistä urheiluvammoista. Sen esiintyvyys ei ole tarkkaan tiedossa, mutta sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2010 noin 2900 eturistisiteen repeämän korjausleikkausta. Repeämän aiheuttama polven väljyys voi olla hyvinkin haittaava ja nykykäsityksen mukaisesti tällöin suositellaan leikkaushoitoa, mikäli asianmukainen konservatiivinen hoito on ensin toteutettu.

Eturistiside koostuu kahdesta eri säiekimpusta. Anatomisessa kaksoissiirretekniikassa korvataan molemmat kimput jännesiirteillä ja yhden jännesiirteen tekniikassa keskitytään vain toisen kimpun palauttamiseen.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää eturistisiderepeämän leikkaushoidon lyhyen sekä keskipitkän aikavälin tuloksia ja verrata yhden jännesiirteen tekniikalla korjattuja polvia kaksoissiirretekniikalla korjattuihin. Tarkoituksena oli myös selvittää polvien magneettitutkimuksissa siirteiden näkyvyyden ja sijainnin merkitystä polven tukevuuteen.

Potilaiden rekrytointi ja perusaineiston kerääminen tapahtui Hatanpään sairaalassa vuosien 2003 ja 2008 välillä. Yksi kokenut ortopedi suoritti kaikki leikkaukset. Satunnaistaminen tehtiin suljetuin kirjekuorin osatöissä yksi ja kolme. Osatyössä yksi potilaat jaettiin kahteen eri ryhmään: yhden jännesiirteen (n = 78) ja kaksoissiirteen ryhmät (n = 75). Osatyössä kaksi toinen ryhmä (n = 25) oli vuodelta 2003, jolloin kaksoissiirretekniikka ei ollut vielä käytössä ja toinen ryhmä oli vuodelta 2007, jolloin kaksoissiirretekniikka oli jo vakiintuneessa käytössä. Osatyössä kolme jaettiin 90 potilasta kolmeen yhtä suureen (n = 30) joukkoon: yhden jännesiirteen ryhmä metalliruuvilla kiinnitettynä, yhden jännesiirteen ryhmä biohajoavilla ruuveilla kiinnitettynä ja kaksoissiirreryhmä biohajoavin ruuvein kiinnitettynä. Osatyössä neljä potilasryhmänä olivat kaikki kaksoissiirretekniikalla hoidetut potilaat (n = 75).

Päälöydös osatöissä I (keskimäärin kahden vuoden seuranta) ja III (keskimäärin viiden vuoden seuranta) oli, että yhden jännesiirteen ryhmissä oli enemmän siirteen menetyksiä kuin kaksoissiirreryhmissä. Mielenkiintoinen havainto tutkimuksissa oli kuitenkin se, ettei polvien tukevuudessa ollut eroa ryhmien välillä. Osatyössä III havaittiin lisäksi, ettei tavallisella röntgenkuvalla arvioiden ryhmien välillä ollut eroa nivelrikon kehittymisessä seurannan aikana.

Osatöissä I, II ja IV polvien tilanne arvioitiin myös magneettikuvauksella. Osatyössä II todettiin siirteiden paikkojen pysyneen reisiluussa ennallaan, mutta sääriluussa siirteiden paikat olivat hieman eri kohdissa jälkimmäiseksi operoidussa ryhmässä. Tällä ei kuitenkaan havaittu olevan kliinistä merkitystä.
Magneettikuvauksessa pystyttiin arvioimaan edellämainitun lisäksi siirteiden näkyvyyttä. Osatöissä I ja IV havaittiinkin, että osa siirteistä oli magneettikuvassa osittain näkyviä tai kokonaan näkymättömiä, mutta polvet olivat silti kliinisesti testattuina tukevia sekä etu-taka- että kiertosuunnissa. Yhteys siirteiden näkymättömyydelle ja siirteiden paikoille todettiin osatyössä IV, jossa havaittiin, että mikäli siirre sijaitsi sääriluussa normaalia edempänä, sillä oli riski olla magneettikuvauksessa vain osittain näkyvä tai näkymätön. Tässäkään tapauksessa ei näkymättömyydellä ja polven kliinisellä tilanteella havaittu olevan yhteyttä.

Yhteenvetona voitiin todeta, että eturistisiteen repeämän leikkaushoidon tulokset olivat paremmat kaksoissiirremenetelmällä, koska siirteen menetyksiä oli vähemmän kuin yhden jännesiirteen menetelmällä. Toisaalta kaksoissiirremenetelmä ei näyttänyt tuovan etua polvien tukevuuden suhteen yhden jännesiirteen menetelmään verrattuna. Leikkauksen jälkeisten magneettikuvalöydösten kliininen merkitys on epävarma, mutta näyttää siltä, etteivät magneettikuvauksessa näkymättöminä olevat siirteet kuitenkaan olleet hajonneet vaan todennäköisesti ne olivat vielä ”kypsymisvaiheessa”.

                                               ******

Piia Suomalainen on syntynyt Myllykoskella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Suomalaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1909, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9383-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1393, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9384-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Piia Suomalainen, piia.suomalainen@uta.fi