FL Jussi Jalosen historian alaan kuuluva väitöskirja

On Behalf of the Emperor, On Behalf of the Fatherland. Finnish Officers and Soldiers of the Russian Imperial Life-Guard on the Battlefields of Poland, 1831. (Keisarin ja isänmaan puolesta. Venäjän keisarillisen kaartin suomalaiset upseerit ja sotilaat Puolan taistelukentillä vuonna 1831.)

tarkastetaan 12.4.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Nils Villstrand (Åbo Akademi). Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen.

Keisarin ja isänmaan puolesta -- Suomen kaartin sotaretki Puolaan, 1831

Vuosien 1830-1831 sota keisarillisen Venäjän ja kansannousuun ryhtyneen Puolan välillä kietoi mukaansa myös Suomen suuriruhtinaskunnan. Ensi kerran valtiollisen historiansa aikana Suomi osallistui rajojensa ulkopuolella käytyyn sotaan. Sodan kokemuksessa ilmeni nuoren suuriruhtinaskunnan hallitsevan eliitin isänmaallisuus, uskollisuus keisaria kohtaan ja orastava kansallinen identiteetti. Venäjän kannalta kyse oli itäisen Euroopan rauhaa ja suurvallan turvallisuutta horjuttaneen vallankumouksen kukistamisesta, mikä määrittää maan poliittisia intressejä myös tänä päivänä, Ukrainan kriisin aikana.

Sodan kokemushistoriaa edustava väitöskirja tarkastelee Venäjän keisarillisen kaartin suomalaisten upseerien ja sotilaiden vaiheita vuoden 1831 Puolan-sotaretken aikana. Tutkimuksen keskiössä on sodan olemus Suomen suuriruhtinaskunnan eliitille Venäjän vallan aikana asetettuna ensimmäisenä tulikokeena ja uskollisuuden koetuksena. Suomen kannalta sota oli ennen kaikkea eliitin sota. Maan hallitseva säätyläistö koki sodan voimakkaasti keisarillisessa kaartissa palvelleiden poikiensa kautta. Sota-ajan vireän kirjeenvaihdon myötä sotaretkestä tuli suomalaisille säätyläisperheille yhteisöllinen ja yhdistävä kokemus. Menestyksekäs asepalvelus saattoi sodassa kunnostautuneet suomalaiset upseerit osallisiksi keisarillisesta mielisuosiosta, mikä takasi heille johtavan aseman kotimaansa hallinnossa.

Ylikansallisella tasolla sota asetti vastatusten Suomessa vallinneen kuuliaisuuden keisarilliselle esivallalle sekä Puolassa itsenäisyystaisteluksi kärjistyneet vapausaatteet. Molemmat katsantokannat olivat aikakauden kansallismielisten virtausten ilmentymiä. Puolan-sotaretken aikana suomalaisen eliitin uskollisuus Venäjän keisarille edusti oman aikansa isänmaallisuutta. Suomalaisten upseerien vakaumus pohjasi selvään tietoisuuteen kotimaan kansallisista eduista, jotka olivat poliittisesti tulenarassa tilanteessa riippuvaisia valtioyhteydestä Venäjään. Komentavassa asemassa olleet suomalaiset kaartinupseerit ymmärsivät myös sotaretkeen liittyneen paradoksin. Oman synnyinmaansa kansallisten etujen nimissä he osallistuivat vapautensa puolesta taistelleen toisen kansakunnan kukistamiseen.

Autonomian ensi vuosikymmenten “keisarillisessa hiljaisuudessa” oli Suomen kaartin osanotolla Puolan kansannousun kukistamiseen tärkeä symbolinen merkitys Venäjän luottamuksen ja Suomen suuriruhtinaskunnan itsehallinnon turvaajana. Vuosisadan kääntyessä lopulleen sotaretki jäi kuitenkin asteittain paitsioon kansakunnan historiallisessa muistissa. Vanhan eliitin asemaa vahvistanutta sotaa ei muistettu tavallisen kansan eikä uuden vapaamielisen älymystön keskuudessa. Keisarillisen Venäjän kanssa vastatusten ajautunut suomalainen kansallismielisyys ei myöskään enää jättänyt sijaa keisarinistuimen puolesta käydyn sodan muistamiselle, etenkin kun sota oli käyty itsenäisyytensä puolesta kamppaillutta toista kansakuntaa vastaan.

                                               ******

Jussi Jalonen on syntynyt Raumalla ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut historiantutkijana vuodesta 2007 lähtien.

Jalosen väitöskirja ilmestyy omakustanteena, 2014. ISBN 978-952-93-3751-4.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Tuohitie 10, 27100 Eurajoki, 045-1125 777
Lisätietoja: Jussi Jalonen, 045-1125 777, jussi.jalonen@uta.fi, http://jojalonen.wordpress.com/