LL Tuomas Huttusen kirurgian (ortopedia ja traumatologia) alaan kuuluva väitöskirja

Surgical Treatment of Upper Limb Fractures - An Evidence-based Approach
(Yläraajamurtumien leikkaushoito - näyttöön perustuvia näkökohtia)

tarkastetaan 30.5.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Per Wretenberg (Karoliininen instituutti). Kustoksena toimii professori Ville Mattila.

Yläraajamurtumien leikkaushoito - näyttöön perustuvia näkökohtia

Yläraajojen murtumat ovat yleisimpiä aikuisten murtumia. Perinteisesti näitä vammoja, kuten värttinäluun, olkaluun tai solisluun murtumia, on totuttu hoitamaan ilman leikkausta esimerkiksi kipsin tai kantositeen avulla. Viime vuosina on kuitenkin herännyt epäily, että leikkausinto näitä murtumia kohtaan olisi kasvanut. Korkeatasoista tutkimusnäyttöä uudempien leikkaustekniikoiden paremmuudesta verrattuna vanhempiin hoitomuotoihin eri yläraajamurtumien kohdalla on niukalti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko Suomessa tapahtunut muutoksia tavallisimpien yläraajan murtumien leikkaushoidossa.

Tutkimuksen aineisto saatiin kansallisesta hoitoilmoitusrekisteristä. Tutkimus koostui viidestä osatyöstä, joista neljässä selvitettiin leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia värttinäluun, olkaluun ja solisluun murtumien osalta. Yhdessä osatyössä arvioitiin lisäksi hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta tämänkaltaisessa tutkimuksessa.

Arvioitaessa hoitoilmoitusrekisterin luotettavuutta murtumien leikkaushoidon osalta todettiin, että hoitoilmoitusrekisteriin on luotettavasti ja kattavasti kirjattu murtuman diagnoosi, suoritettu toimenpide ja tapaturmaan vaikuttaneet ulkoiset tekijät. Näin ollen rekisterin tietoja voidaan käyttää arvioitaessa eri murtumien leikkaushoidoissa tapahtuneita muutoksia. Muissa osatöissä todettiin eri yläraajan murtumien osalta, että leikkaushoito on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Värttinäluun ja olkaluun murtumien osalta leikkaushoito on lisääntynyt etenkin vanhemmilla naisilla. Uudempi leikkaustekniikka käyttäen levyä murtuman vakauttamiseksi on syrjäyttänyt perinteisempiä leikkaustekniikoita. Solisluun murtumien leikkaus on sen sijaan yleistynyt miehillä nuoremmissa ikäryhmissä.  

Tämän hetkinen tutkimustieto ei tue tässä tutkimuksessa  havaittuja leikkaushoitokäytäntöjen muutoksia. Huomattava leikkausmäärien kasvu viittaa siihen, että leikattavien potilaiden suhteellinen osuus on lisääntynyt. Tavallisimpien yläraajamurtumien osalta on selkeä tarve korkealaatuisille potilastutkimuksille, joissa verrataan eri leikkaustekniikoita toisiinsa ja toisaalta leikkaushoitoa hoitoon ilman leikkausta.

                                               ******

Tuomas Huttunen on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2014 lähtien anestesiologiaan ja tehohoitoon erikoistuvana lääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Huttusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1928, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9433-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1412, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9434-5, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.