FM Sami Kolamon tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

FIFAN VALTAPELI - Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina (FIFA’s Power Game: The 2010 FIFA World Cup in South Africa as a Concentrated Media Spectacle)

tarkastetaan 7.6.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Susanna Paasonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Mikko Lehtonen.

FIFAN VALTAPELI - Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina

Millaista vallankäyttö on miesten jalkapallon MM-kisoissa? Ketkä jalkapallon MM-kisoista hyötyvät? Mitä valta tekee näkyväksi ja mitä se jättää näkymättömäksi? Millä tavoin television ottelulähetykset miehiä kuvaamalla rakentavat maskuliinisuushierarkioita?

Sami Kolamon väitöskirja FIFAn valtapeli – Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Se tarkastelee vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-kisoja tuotantokoneiston näkökulmasta kriittisesti, monitieteellisesti ja erilaisia aineistoja yhdistellen. Tutkimuksen kuvaama vallankäyttö kiinnittyy (1) FIFAn organisatoriseen julkisivutyöhön, (2) kisaisännän paikkabrändäykseen ja (3) televisiolähetysten hegemonisoimaan maskuliiniseen ihanneruumiiseen.

(1) Jalkapallon MM-kisojen tuotantokoneistoa johtaa MM-kisatuotteen (FIFA World CupTM) omistajana kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA. FIFAlla on eniten valtaa vaikuttaa niin kisatapahtuman yleiseen organisointiin, kaupunkitilojen uudelleen rakentamiseen ja audiovisuaaliseen ilmeeseen kuin television ottelulähetysten estetiikkaan. Laajasta vaikutusvallastaan huolimatta FIFAn institutionaalinen näkyvyys on itsessään yleensä pistemäistä ja näytöksellistä. FIFA puhuttelee tavoittelemiaan yleisöjä tarkoin harkituissa media- ja pr- tilaisuuksissa. Tutkimuksessa tällaista kameratietoista julkisivutyötä kutsutaan näyttämisen politiikaksi. Sen tavoitteena on rakentaa vaikutelmaa FIFAsta epäpoliittisena ihannetoimijana. Vallankäytön mekanismien purkamisessa tältä osin on tärkeää kiinnittää huomiota niihin (dramaturgisiin) murtumahetkiin, jolloin FIFAn edustajat joutuvat julkisesti perustelemaan toimintaansa ja tekemiään valintoja. Näitä murtumia erittelemällä tutkimuksessa politisoidaan niitä ehtoja, joiden avulla jalkapallon MM-kisojen kulkua säädellään.

(2) Kisaisännällä viitataan tutkimuksessa Etelä-Afrikan valtioon ja sen yhdeksään kisakaupunkiin. Kisaisännän ydintehtäväksi on viime vuosikymmeninä muodostunut paikkojen kokonaisvaltainen brändääminen. Brändin rakentaminen ei sisällä vain sloganeita, logoja, asusteita, virallisia kisatuotteita, pr-toimintaa, kaupunkitilan ”elävöittämisprojekteja” ja mahtailevia arkkitehtonisia rakennelmia vaan myös pyyteetöntä tukea paikallisilta ihmisiltä. Brändäämisessä on tyypillistä, että valtaeliitti katsoo puhuvansa koko yhteiskunnan nimissä. Valtaeliitti väittää edustavansa koko sitä yhteisöä, jota he puhuttelevat, vaikka he muovaavat kulttuurin standardeja toistuvasti yhteiskunnan vahvimpien, valtaapitävien ryhmien arvojen mukaan. Jalkapallon MM-kisoissa paikkojen (valtio, kaupungit) brändäämistä ilmentääkin ylhäältä alas -tyyppinen managerointi, jossa paikalliset poliitikot ja suunnittelijat toimivat FIFAn asettamien ehtojen varassa. Kasatakseen voittoja itselleen ja partnereilleen FIFA noudattaa jalkapallon MM-kisoissa erittäin tarkkarajaista ”aidatun tilan” politiikkaa. Ennen turnausta liiketoimintaa haittaavat ihmisryhmät ja toiminnot raivataan tai pakotetaan perääntymään brändättyjen jalkapallotilojen ja -tapahtumien tieltä. Jalkapallon mediaspektaakkeleita ei siis suunnitella ”koko kansaa” vaan pikemminkin tv-kameroita ja -yleisöjä sekä turisteja ja megakorporaatioita varten.

(3) Television toimijarooli jalkapallon MM-kisojen valtapelissä perustuu ennen muuta kisalähetysten samankaltaisena toistuvaan dramaturgiseen formaattiin. Televisiolähetysten dramaturgiassa keskeisessä roolissa ovat lähi- ja hidastuskuvat, joita tutkimuksessa kutsutaan spektaakkelisegmenteiksi. Nämä ”tunnekuvat” ohjaavat myös suomalaista selostusta ja kommentointia. Televisiolähetysten kuvakerronta opettaa katsojan sukupuolittunutta ruumiillista olemisen tapaa määrittelemällä hegemonista maskuliinisuutta ja tätä kautta motivoi tietynlaiseen ihanteellisena pidettyyn yleisönä ja esiintyjänä toimimiseen. Kiinnittämällä huomiota televisiolähetysten spektaakkelisegmentteihin tutkimus muistuttaa, että jalkapallon MM-kisojen kaltainen suurellinen ja mahtipontinen tapahtuma sisältää myös mikrotason kerronnallisia, (kansallis)tunteisiin voimakkaasti vetoavia elementtejä.

(1-3) Tutkimuksessa jalkapallon MM-kisojen tuotantokoneiston eri osapuolia yhdistävä piirre on kameratietoinen performatiivisuus. Käsite viittaa tunteisiin vetoavan puhuttelemisen etukäteissuunnitteluun. Toisin sanoen tietoisuus median läsnäolosta ja tapahtuman jatkuvasta arvioinnista vaikuttavat ratkaisevasti niin MM-kisatapahtuman yleiseen organisointiin, materiaalisiin oloihin, paikallisiin ihmisiin kuin tilojen esittämisen tapoihin. Tuotantokoneiston lähtöoletuksena on, että ”oikeaoppisesti rakennettu ja tarjoiltu” näkyvyys mediassa tuottaa myös pitkällä aikavälillä myönteistä kollektiivista muistia tapahtumasta ja kisaisännästä. Tällaisessa kameratietoisessa valtapelissä (tilojen etukäteissuunnittelu, huomion keskittäminen haluttuihin asioihin jne.), peitellään tapahtuman kyseenalaisia rakenteellisia ehtoja ja negatiivisia yhteiskunnallisia seurauksia. Tutkimus osoittaa, että FIFA-johtoisen tuotantokoneiston toimintaa kuvastaa päämäärätietoinen ja suunniteltu tekeminen, jolle on ominaista markkinoiden oikeuttaminen ja kapitalististen valtarakenteiden piilottaminen sekä virtaviivaistettua kisabrändiä häiritsevien asioiden ulos sulkeminen. Samalla tutkimus korostaa, että urheilun (media)spektaakkeleita voi – ja tulisi – lähestyä kuvailevien ilmaisujen sijaan analyyttisesti ja kriittisesti.

                                               ******

Sami Kolamo on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Oulun yliopistossa.

Kolamon väitöskirja ilmestyy Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa, Nykykulttuurin tutkimuskeskus, Jyväskylä 2014. ISBN 978-951-39-5706-3, ISSN 1457–6899.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin tutkimuskeskus, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. Gsm. 040-8053839, Email: tuuli.lahdesmaki@jyu.fi, http://www.jyu.fi/nykykulttuuri

Lisätietoja: Sami Kolamo, Puh. 040-5713457, sami.kolamo@uta.fi