VTM Sari Kehusmaan terveystaloustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus (Containing the costs for care. Use of services, informal care and rehabilitation of frail elderly living at home)

tarkastetaan 15.8.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Arto Ohinmaa (Albertan yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Rissanen.

Omaiset säästävät suuria summia ikääntyneiden hoitokuluissa

Omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa entistä useammalle hoitajalle.

Suurien vanhusikäluokkien hoidon järjestäminen nostaa tulevina vuosina hoitomenoja ja luo paineita julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen rahoituksen kestävyydelle. Sari Kehusmaan Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä valmistuneessa väitöstutkimuksessa selvitetään ikääntyneiden palvelujen käyttöä ja siitä aiheutuvia menoja. Tutkimus kuuluu terveystaloustieteen alaan.

Tutkimus osoitti, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Omaishoidon tukea olisi tutkimuksen mukaan taloudellisesti perusteltua maksaa useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaadusta säästöstä.

Omaishoitoa tukemalla voidaan merkittävästi laskea tulevien vuosien palvelumenojen nousupainetta. Ikääntyneiden omaishoito on paljon yleisempää kuin omaishoidon tukea saavien määrästä voidaan päätellä. Sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee arviolta 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Lisäksi väestötutkimuksen mukaan arviolta 140 000:n yli 70-vuotiaan henkilön selviytyminen kotona on omaisten säännöllisen avun varassa.

Omaishoidon tukeminen raskaissa ja vaativissa omaishoitotilanteissa edesauttaa hoitajaksi ryhtymistä. Ongelmana on, että useat kunnat alimitoittavat omaishoidon tuen määrärahat. Tämä luo epäoikeudenmukaisuutta järjestelmään ja se voi vaikuttaa negatiivisesti kansalaisten halukkuuteen toimia omaishoitajina jatkossa. Omaishoidon määrän väheneminen kiihdyttää hoitomenojen kasvua.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että panostamalla vanhusten sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää terveyspalvelujen käyttöä ja menoja. Sosiaalipalveluja käyttäneillä terveydentila oli useammin parantunut tai pysynyt ennallaan kuin niillä, jotka eivät saaneet sosiaalipalveluja. Työnjakoa vanhusten pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon välillä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena, jossa painopistettä voitaisiin siirtää enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan. Sosiaali- ja terveystoimen hallinnollinen yhdistäminen ei vaikuttanut vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön tai menoihin, kun avun tarve huomioitiin. Tulos viittaa siihen, että enemmän huomiota pitäisi kiinnittää hallinnollisten ratkaisujen sijasta uudenlaisten toimintatapojen luomiseen. Tutkimuksessa toteutettu vanhojen heikkokuntoisten ihmisten ryhmämuotoinen laitoskuntoutus ei osoittautunut kustannusvaikuttavaksi.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen (Ikä-hanke 2002–2007) yhteydessä ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla terveyspalvelujen käytöstä ja Kelan etuusrekisterien tiedoilla.

                                               ******

Sari Kehusmaa on syntynyt Porissa ja hän on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon Turun yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 1999 lähtien tutkijana Kelan tutkimusosastolla.

Kehusmaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131, Kela, Helsinki 2014. ISBN 978-951-669-941-0, ISSN 2323-7724. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, Kela 2014. ISBN 978-951-669-942-7, ISSN 1238-5050.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: julkaisut@kela.fi tai puh. 020 634 1947.

Lisätietoja: Sari Kehusmaa, puh. 045-650 0281, sari.kehusmaa@kela.fi