LL Tuire Iluksen sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Non-responsive coeliac disease (Hoidolle reagoimaton keliakia)

tarkastetaan 3.10.2014 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Klas Sjöberg (Lundin yliopisto). Kustoksena toimii professori Katri Kaukinen.

Hoidolle reagoimaton keliakia

Kirjallisuuden mukaan ohutsuolen limakalvon rakenne normaalistuu täysin vain noin viidesosalla keliaakikoista gluteenittoman dieetin myötä. Vaikka ohutsuolen nukkavaurio korjaantuukin, voivat ohutsuolen tulehdussolut jäädä koholle vuosiksi viitaten jonkinasteisen tulehdusreaktion jatkumiseen ohutsuolen limakalvolla. Osalle potilaista voi kehittyä refraktaarikeliakia, joka määritellään ohutsuolen jatkuvaksi tai uusiutuvaksi nukkavaurioksi sekä jatkuvan imeytymishäiriön oireiksi ja löydöksiksi 6-12 kuukauden tiukasta gluteenittomasta dieetistä huolimatta, kun muut hoidolle reagoimattoman taudin syyt ja syöpätaudit on poissuljettu. Refraktaarikeliakiaan liittyy riski saada vakavia komplikaatioita, joista vaikein on ohutsuolen T-solulymfooma. Myös muiden ruuansulatuskanavan syöpien riskin on todettu suurentuneen keliakiassa, kun taas rinta- ja keuhkosyövän riskin on todettu pienentyneen. Syöpätautien riskin yleensä on keliakiassa todettu olevan joko muun väestön tasolla tai hieman suurentuneen.

Tämä väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä. Osatyössä I tutkittiin ohutsuolen limakalvovaurion korjaantumista 177 vapaaehtoisella tiukkaa gluteenitonta dieettiä noudattaneella keliaakikolla. Tutkimuksessa keskityttiin löytämään syitä jatkuvalle tulehdusreaktiolle ohutsuolen limakalvolla ja arvioimaan sen kliinistä merkitystä. Tutkimuksessa II selvitettiin refraktaarikeliakian esiintyvyyttä 11 Suomen sairaanhoitopiirissä, joissa kliinisesti todettujen keliaakikkojen ja aikuisväestön määrä oli tiedossa. Jotta löydettäisiin kehittyvälle refraktaarikeliakialle altistavia tekijöitä jo siinä vaiheessa kun varsinainen keliakia todetaan, vertailtiin taudin kliinisiä piirteitä 866:een komplisoitumatonta keliakiaa sairastavaan verrokkiin. Tutkimuksessa III arvioitiin syöpäriskiä suuressa väestöpohjaisessa kohortissa, johon kuului 32 439 ohutsuolikoepalalla varmistettua aikuista keliakiapotilasta. Kohortti kerättiin Kansaneläkelaitoksen erityiskorvausrekisteristä, johon on liitetty lokakuusta 2002 lähtien kaikki ruokavaliokorvaukseen oikeutetut keliaakikot. Tämä rekisteri yhdistettiin Suomen Syöpärekisteriin, joka kattaa yli 98 % todetuista syövistä. Tärkeimpien syöpäsairauksien riskiä tutkittiin vertaamalla keliaakikoilla todettujen syöpätapauksien määrää odotettuihin väestöpohjaisiin ilmaantuvuuslukuihin.

Tutkimus I paljasti, että vain 4 %:lla keliaakikoista ohutsuolen nukkavaurio ei korjaantunut gluteenittoman dieetin myötä. Tulehdussoluja todettiin kuitenkin lisääntyneesti ohutsuolen limakalvolla 56 %:lla potilaista, joiden suolinukka oli palautunut ja vain 44 %:lla limakalvo oli korjaantunut täysin. Kauran käyttö osoittautui ainoaksi ohutsuolen jatkuvalle tulehdusreaktiolle altistavaksi tekijäksi, kun taas  muilla autoimmuunisairauksilla, helikobakteerin aiheuttamalla mahan limakalvon tulehduksella, lääkkeiden käytöllä tai vehnätärkkelystä sisältävällä ruokavaliolla ei ollut merkitystä. Potilaiden kliiniseen tilanteeseen lisääntyneet tulehdussolut ohutsuolen limakalvolla eivät vaikuttaneet kun asiaa tarkasteltiin imeytymishäiriön merkkien, syöpien ilmaantuvuuden, ruuansulatuskanavan oireiden tai elämänlaadun kannalta, kun näitä tekijöitä verrattiin potilaisiin, joiden ohutsuolen limakalvo oli parantunut täysin.

Tutkimuksessa II todettiin refraktaarikeliakian esiintyvyydeksi 0.31 % kliinisesti diagnosoiduilla keliaakikoilla ja 0.002 % suomalaisessa väestössä yleensä. Kun verrattiin 44 tutkimukseen otettua refraktaarikeliaakikkoa 886 komplisoitumatonta keliakiaa sairastavaan verrokkiin, todettiin että refraktaarikeliaakikot olivat merkittävästi iäkkäämpiä, useammin miehiä ja keliakiavasta-aineiden suhteen negatiivisia, ja heillä oli vaikeampia oireita jo varsinaisen keliakian toteamisen yhteydessä. Kaikki nämä tekijät saattavat viitata pitkään diagnostiseen viiveeseen ja ovat riskitekijöitä kehittyvän refraktaarikeliakian suhteen.

Tutkimuksessa III todettiin kokonaissyöpäriskin olevan diagnosoiduilla keliaakikoilla vähäisemmän kuin suomalaisessa väestössä yleensä, johtuen lähinnä selkeästi alentuneesta rinta- ja keuhkosyövän riskistä. Kuitenkin ohutsuolen syövän ja non-Hodgkinin lymfooman (sisältäen ohutsuolen T-solulymfooman) riski oli lisääntynyt, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu.
Tämä väitöskirjatutkimus osoitti, että kliinisesti diagnosoiduilla keliaakikoilla limakalvovaurion korjaantumattomuus, refraktaarikeliakia ja syöpätaudit ovat harvinaisia. Koska ohutsuolen nukkavaurion korjaantumattomuus, refraktaarikeliakia sekä syöpätaudit ovat tutkimusten perusteella huomattavasti yleisempiä maissa, joissa kliinisesti diagnosoidun keliakian esiintyvyys on alhaisempi kuin Suomessa, on mahdollista että Suomessa hyvin käytäntöön omaksuttu keliakian seulontamalli riskiryhmistä ja hoitovasteen kontrollointi uudella ohutsuolikoepalalla saattavat edesauttaa hyvän hoitotuloksen saavuttamista keliakiassa.

                                               ******

Tuire Ilus on suorittanut lääketieteen lisensiaatin, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa.

Iluksen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1967, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9552-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1453, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9553-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.