LL Marie Korhosen lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Developmental Perspectives of Adolescence - Adjustment for maternal depressive symptoms (Lapsuuden koti nuoruuden lähteenä - Pitkittäistutkimus äidin masennusoireiden ja lapsen psykososiaalisen kehityksen yhteyksistä raskausajalta nuoruusikään)

tarkastetaan 10.10.2014 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön luentosalissa, Medisiinarinkatu 3 (T-rak.), Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Kai von Klitzing (Leipzigin yliopisto). Kustoksena toimii professori Tuula Tamminen.

Lapsuuden koti nuoruuden lähteenä
- Pitkittäistutkimus äidin masennusoireiden ja lapsen psykososiaalisen kehityksen yhteyksistä raskausajalta nuoruusikään


Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella 10.10.2014 kello 12 tarkastettava väitöskirja ”Developmental Perspectives of Adolescence - Adjustment for maternal depressive symptoms” on osa pitkittäistutkimusta, joka on alkanut vuonna 1989 Tampereella. Alkuperäinen aineisto koostui 349 satunnaisesti valitusta normaaliväestöön kuuluvasta ensimmäistä lastaan odottavasta naisesta. Aineisto kerättiin tamperelaisista äitiysneuvoloista. Myöhemmät tutkimusvaiheet toteutuivat lasten 2 kuukauden, 6 kuukauden, 4-5 vuoden, 8-9 vuoden sekä 16-17 vuoden iässä.

Väitöskirjassa selvitettiin, millaisia käytöksen ja tunne-elämän ongelmiin liittyviä kehityspolkuja varhaislapsuudesta nuoruusikään suomalaisilla normaaliväestöön kuuluvilla lapsilla voidaan havaita. Tulokset osoittivat, että suurin osa lapsista kuului ryhmään, jossa tunne-elämän oireet olivat keskitasoa, mutta lisääntyivät kohti nuoruusikää. Noin 10 %:lla lapsista oli paljon tunne-elämän oireita varhaislapsuudesta lähtien ja oireet pysyivät korkealla tasolla nuoruusikään asti. Näillä lapsilla oli myös merkittävästi huonompi sosiaalinen kompetenssi (sosiaaliset ja akateemiset taidot sekä sopeutumiskäyttäytyminen) keskilapsuudessa ja nuoruusiässä muihin lapsiin verrattuna.

Käytösoireiden osalta suurin osa lapsista kuului ryhmään, jossa käytösoireet pysyivät kohtalaisella tasolla läpi lapsuuden laskien hieman kohti nuoruusikää. Merkittäviä käytösoireita oli 17 %:lla lapsista. Tämän ryhmän lapsilla käytöksen oireet vähenivät hieman iän myötä, mutta pysyivät kuitenkin korkealla tasolla nuoruusikään asti. Lisäksi 5 %:lla lapsista ilmeni nuoruusiässä alkavia käytösoireita. Yllättäen lapsilla, joilla oli varhaislapsuudesta lähtien paljon käytöksoireita, sosiaalinen kompetenssi ei ollut muita lapsia huonompi. Sen sijaan lapsilla, joilla oli nuoruudessa alkavat käytösoireet, sosiaalinen kompetenssi oli merkittävästi huonompi samanaikaisesti, mutta ei keskilapsudessa. Toisin sanoen huono sosiaalinen kompetenssi ei lisännyt käytösoireiden riskiä, mutta liittyi niihin. Lisäksi käytöksen ja tunne-elämän oireet esiintyivät usein samanaikaisesti ja lisäsivät toistensa riskiä.

Väitöskirjassa tutkittiin myös, kuinka äidin masennusoireet raskausajalta lapsen nuoruusikään liittyvät nuoren psyykkiseen vointiin 16-17 vuoden iässä sekä toisaalta lapsen tunne-elämän ja käytöksen oirepolkuihin. Tulokset osoittavat, että masennuksen ajankohta vaikutti lapsen oireiluun nuoruusiässä; äidin raskaudenaikaiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä käytösoireille nuoruusiässä ja äidin synnytyksen jälkeiset masennusoireet lisäsivät lapsen riskiä tunne-elämän oireille nuoruusiässä. Lisäksi äidin synnytyksen jälkeiset ja varhaislapsuuteen ajoittuvat masennusoireet lisäsivät huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Pojat osoittautuivat olevan herkempiä äidin raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen negatiivisille vaikutuksille nuoruusiässä käytösoireiden ja sosiaalisen kompetenssin osalta. Äidin ajankohtainen masennus lisäsi sekä poikien että tyttöjen riskiä tunne-elämän ja käytöksen oireille sekä huonommalle sosiaaliselle kompetenssille nuoruusiässä, erityisesti jos lapset olivat altistuneet äidin masennukselle myös jossain aiemmassa elämänvaiheessa.
Masennuksen ajankohtaa merkittävämmäksi tekijäksi osoittautuivat äidin krooniset ja toistuvat masennusoireet: äidin toistuvat masennusoireet lisäsivät lapsen tunne-elämän oireiden riskiä nuoruusiässä kun taas krooniset masennusoireet lisäsivät lapsen käytöksen ongelmien ja huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä. Lisäksi myös äidin ajoittaiset, syvemmät masennusoireet lisäsivät lapsen huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä nuoruusiässä.
Ajoittaiset ja syvemmät äidin masennusoireet liittyivät myös lapsen pysyvän korkeisiin tunne-elämän oireisiin. Sen lisäksi, että käytösoireiden riski oli suurempi lapsilla, jotka olivat altistuneet äidin masennusoireille raskausaikana, suhde lapsen käytösoireiden ja äidin masennusoireiden välillä vaikutti olevan kahdensuuntainen eli äidin masennusoireet saattavat lisätä lapsen käytösoireita, mutta myös lapsen käytösoireet saattavat lisätä äidin masennusoireiden riskiä.

Johtopäätökset

Lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen oireiden kehityspolkuja ei ole aikaisemmin tutkittu suomalaisella väestöllä. Tulokset ovat yhdenmukaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa. Löydökset osoittavat osalla lapsista tunne-elämän ja käytöksen oireiden lisääntyvät kohti nuoruusikää. Aiemmat tutkimukset antavat aihetta olettaa, että osalla näistä lapsista oiretaso myös laskee kohti aikuisuutta. Kuitenkin ne lapset, joiden oiretaso on korkea jo varhaislapsuudessa oireilevat läpi lapsuuden ja tutkimusten perusteella ovat riskissä myös aikuisiän psyykkiseen oireiluun.
 Löydökset vahvistavat myös aiempien tutkimusten tuloksia osoittaessaan erityisesti äidin toistuvan ja kroonisen masennuksen lisäävän lapsen käytöksen ja tunne-elämän oireita sekä huonomman sosiaalisen kompetenssin riskiä. Lisäksi löydökset viittavat siihen, että altistuminen tiettynä ajankohtana voi häiritä lapsen senhetkistä kehitysvaihetta ja sitä kautta vaikuttaa myöhempään kehitykseen. Koska raskausaika ja lapsen ensimmäinen elinvuosi ovat tärkeitä lapsen myöhemmän kehityksen kannalta, altistuminen äidin masennukselle tänä tärkeänä kehityksen ajankohtana saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Tulokset osoittavat varhaisen intervention ja ennaltaehkäisyn tärkeyden sekä tarpeen riskiperheiden ja lasten kokonaisvaltaiseen tukemiseen.
                                               ******

Marie Korhonen on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii lastenpsykiatriaan erikoistuvana lääkärinä.

Korhosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1972, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9569-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1459, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9570-0, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Marie Korhonen, 040 550 6696, marie-kaarin.korhonen@uta.fi