KL Leena Mäkelän kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Verkkokurssi opetuksen ja oppimisen kompleksisena toimintatilana (Online Course as Complex Activity Space for Teaching and Learning)

tarkastetaan 28.1.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Linnan luentosalissa K 103, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Sanna Järvelä (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Eero Ropo.

***

Leena Mäkelä on syntynyt Sastamalassa ja hän on suorittanut kasvatustieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt Tampereen ammattikorkeakoulussa yliopettajana ja koulutuspäällikkönä viestinnän koulutusohjelmassa vuodesta 2000 lähtien.

Mäkelän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1490, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-7946-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 925, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-7947-2, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Leena Mäkelä, puh. 050-5611 006, leena.makela@tamk.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Verkko-opiskelussa uusi ja vanha yhdistyvät

Verkko-opetuksessa ja -opiskelussa on hyvin samankaltaisia toimintoja kuin muussakin opiskelussa. Verkkokurssien tehtävät tehdään edelleen yleensä kotona tai koulussa ja ne ovat aikataulutettuja. Verkko-opetuksessa ei tapahdu institutionaalisten tai oppiainerajojen äkillistä murtumista, vaan korkeakoulutuksen perinteiset käytännöt rakentuvat myös verkkoon. Opiskelijat kuitenkin kokevat opiskelumuodon erilaiseksi erityisesti sen vuoksi, että se ei sisällä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitovaa lähiopetusta. Uusi kokemus on myös se, että verkkokurssille pääsee vierailemaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Mäkelän tutkimus on etnografia, jossa verkko-opetukseen liittyvää muutosta tarkastellaan ammattikorkeakoulussa toteutetuilla verkkokursseilla. Tutkimuksessa analysoidaan miten toimijat ottavat haltuunsa ja ymmärtävät uudenlaisen digitaalisen toimintaympäristön, millaisia erilaisia kulttuurisia käytäntöjä verkkokurssilla on havaittavissa sekä millaista vuorovaikutusta verkkokurssille syntyy sen jäsenten kesken.

Opetusteknologian tutkimuksessa on ollut tavallista lähestyä verkko-oppimista toimintana, jossa tuloksiin päästään ihanteellisten pedagogisten ja teknologisten ratkaisujen kautta. Mäkelä on kriittinen tällaista tutkimusta kohtaan. Verkkokurssin monipuolinen analyysi osoittaa, että oppimistilanteessa vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten tutkintokoulutuksen käytännöt ja säännöt, oppiainehistoria sekä oppiaineen opetuksen perinteet. Opettajat ja opiskelijat tuovat kursseille myös omat elämänpiirinsä, osaamisensa sekä vuorovaikutustapansa. Nämä erilaiset tekijät avaavat kukin osaltaan mahdollisuuksia oppimiseen, mutta eivät yksittäisinä tekijöinä ennusta sitä. Tutkimuksen mukaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ratkeaa, miten erilaiset tarjolla olevat mahdollisuudet käytetään.

Verkko-opetukseen siirtyminen ei tapahdu jyrkän muutoksen kautta, vaan toimijat yhdistävät uuteen teknologiaan ja toimintaympäristöön jo osaamiaan teknologioita ja perinteisen koulutuksen käytäntöjä. Verkko-opetukseen liitettyjen utopististen odotusten ja markkinaennusteiden näkökulmasta uusia ja vanhoja käytäntöjä yhdistävä muutosprosessi on hidas, mutta samalla se tekee toiminnan toteuttajilleen helpommin hallittavaksi.

Tutkimuksen mukaan uusien ja vanhojen käytäntöjen yhdistäminen verkossa toteutuu koulutuksen evoluutioprosessina. Tällöin verkkokurssi ymmärretään kompleksisuustutkimuksen käsitteitä soveltaen oppivaksi järjestelmäksi, joka toisaalta säilyttää aikaisemmalle koulutukselle ominaisia piirteitä ja toisaalta ottaa vaikutteita ympäristöstä ja muuttuu ympäristönkin muuttuessa.

 

käyntiä 8.1.2010 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto