THL Jorma Jokelan kokeellisen anestesiologian alaan kuuluva väitöskirja

The use of novel information technology in military medicine and mass casualty situation training (Uuden informaatioteknologian käyttö sotilaslääketieteessä ja monipotilastilanteiden koulutuksessa)

tarkastetaan 18.3.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Ari Leppäniemi (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Leena Lindgren.

***

Jorma Jokela on syntynyt Lapualla ja hän on suorittanut terveydenhuollon lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt opetusylihoitajana Puolutusvoimissa vuosina 1987 - 2008 sekä kehittäispäällikkönä Laurea-ammattikorkeakoulussa vuodesta 2009 lähtien.

Jokelan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1507, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8026-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 946, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8027-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jorma Jokela, puh. 0400 945 738, jorma.jokela@laurea.fi, http://hyvinkaa.laurea.fi/hoitotyo.html

LEHDISTÖTIEDOTE

Tässä väitöskirjatyössä tutkitaan uuden mobiiliteknologian käyttöä sotilaslääketieteen ja suuronnettomuustilanteiden koulutuksessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että uudesta informaatioteknologiasta on paljon hyötyä sekä pedagogisesti että teknisesti sotilaslääketieteellisessä koulutuksessa ja suuronnettomuustilanteiden lääkinnällisessä valmiudessa.

Tutkimukseen valittiin seuraavat uudet informaatioteknologiat: lyhyet videoleikkeet (multimedia), mobiilit lääketieteen tietokannat ja RFID-teknologia (Radio frequency identification, radiotaajuinen etätunnistus). Sotilaslääketiede on osa kansallista terveydenhuollon järjestelmää, jossa tällaista tekniikkaa varten on eritystarpeita, kun kehitetään ensiavun ja ensihoidon opetusta kliinisesti vaativissa tilanteissa.

Lääkintäaliupseerikurssin oppilaat (N=60) satunnaistettiin käyttämään joko kurkunpääputkea (LT), n=30 tai kurkunpäämaskia (ILMA), n=30. Kurkunpääputken (LT) sai onnistuneesti 10 kertaa peräkkäin paikoilleen 100 % ja kurkunpäämaskin (ILMA) 93,1 % oppilaista. Keskimäärin ensimmäinen onnistunut suoritus kesti hieman yli 20 sekuntia kummallakin menetelmällä, ja 10 suorituksen keskiarvo oli hieman yli 10 sekuntia. Kokemattomat ja kouluttamattomat lääkintäaliupseerikurssin oppilaat voivat oppia lyhyen videoleikkeen avulla varmistamaan hengitystiet kurkunpääputkella (LT) tai kurkunpäänaamarilla (ILMA) simuloidussa tilanteessa. VAS-asteikolla mitattu itsearviointi varmisti, että suoritus koettiin helpoksi.

Mobiilia lääketieteen tietojärjestelmää ja sen käyttöä verrattiin lääketieteen opiskelijoiden ja varusmiespalvelustaan suorittavien lääkäreiden kesken. Tämä tutkimus on auttanut ymmärtämään sitä, miten nämä kaksi ryhmää käyttävät mobiilia lääketieteellistä tietojärjestelmää. Samalla se tarjoaa oivalluksia joihinkin pedagogisiin eroihin näiden kahden ryhmän välillä. Ryhmien väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tutkimuksissa RFID-järjestelmä osoittautui toimivaksi. Verrattaessa järjestelmää tällä hetkellä käytettävään järjestelmään se paransi ratkaisevasti lääkinnällisen pelastustoiminnan valmiutta. Järjestelmä voidaan mukauttaa ilman vaikeuksia siviilialan suuronnettomuus- ja katastrofitilanteiden hallintaan. Testattu järjestelmä toteutettiin kaupallisesti saatavilla olevalla teknologialla (RFID ja matkapuhelinteknologia). Järjestelmän suoria hyötyjä ja sen toistettavuutta verrattiin suuronnettomuudessa käytettäviin paperisiin potilasluokittelukortteihin kahdessa erillisessä simuloidussa suuronnettomuustilanteessa Suomessa ja Ruotsissa. Molemmissa oli mukana monia viranomaistahoja. RFID-pohjainen järjestelmä, jossa potilaat luokiteltiin kiireellisyysluokkiin (triage) käyttämällä matkapuhelinjärjestelmää, lähetti välittömästi ja automaattisesti tilannetiedon harjoituksen johtoon ja sairaalaan. Molempien potilastietojärjestelmien avulla voitiin mitata tilannetietoisuuden kehittymistä suuronnettomuudessa siten, että verrattiin paperisista potilasluokittelukorteista saatua tietoa kännykän avulla saatuihin potilasluokittelutietoihin hoitoketjun eri vaiheissa.

RFID-järjestelmä osoittautui helppokäyttöiseksi ja se paransi merkittävästi suuronnettomuuksien hallintaa ja tilannetietoisuutta. Koordinoivat yksiköt saivat RFID-järjestelmällä tietoja uhrien kiireellisyysluokista ja sijainnista yli tuntia aikaisemmin kuin perinteisellä menetelmällä. RFID-järjestelmä on helppokäyttöinen, nopea ja vakaa. Se osoittautui saumattomasti toimivaksi jopa ankarissa kenttäolosuhteissa. RFID-järjestelmä ylitti kaikilta osin perinteisen järjestelmän. Se tehosti merkitsevästi lääkinnällisen pelastustoiminnan organisatorista valmiutta.

 

käyntiä 12.2.2010 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto