LL Leena Tuomiston (os. Aittoniemi) keuhkosairausopin alaan kuuluva väitöskirja

Asthma Programme in Finland — Management of Asthma as Reflected by Referral Letters (Astmaohjelman arviointitutkimus - Mitä lähetteet kertovat aikuisen astmapotilaan hoidosta?)

tarkastetaan 22.5.2010 klo 12 Terveysteknologiakeskus Mediwest, Koskenalantie 16, Seinäjoki.

Vastaväittäjänä on dosentti Timo Keistinen (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori (ma) Tarja Laitinen.

***

Leena Tuomisto on syntynyt Seinäjoella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa ja keuhkosairauksien erikoislääkärin tutkinnon Turun yliopistossa. Nykyisin hän toimii osastonylilääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa.

Tuomiston väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1517, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8074-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 956, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8075-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Leena Tuomisto, puh. 040-845 7163, leena.tuomisto@gmail.com

LEHDISTÖTIEDOTE

Pitkäaikaissairauksien hyvän hoidon ja terveydenhuollon resurssien tarkoituksenmukaisen käytön edellytyksenä on oikea-aikainen ja - sisältöinen tiedonkulku. Astma on yleinen pitkäaikaissairaus, jota hoidetaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Kansallisen astmaohjelman (1994-2004) tavoitteina oli aikaistaa astman toteamista ja siirtää päävastuu hoidosta perusterveydenhuoltoon. Perusterveydenhuollossa on valmiudet astmapotilaiden tutkimukseen ja hoitoon, mutta tietyissä tilanteissa potilas on lähetettävä erikoislääkärin arvioon. Lähetteen sisältämät potilastiedot ovat tärkeitä hoitovastuun hetkellisesti siirtyessä erikoissairaanhoitoon. Lähetetiedot myös kuvastavat perusterveydenhuollon toimintaa; potilaan oireiden arviointia ja kirjaamista sekä tehtyjä tutkimuksia.

Väitöstyön tavoitteena oli arvioida astman hoitoa ja siihen liittyvää tiedonkulkua kansallisen astmaohjelman aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin potilaskertomuksen arviointia kohteena erityisesti lähetteet. Tutkimusaineiston muodostivat ne Hyvinkään sairaalan, Lappeenrannan ja Seinäjoen keskussairaaloiden keuhkoyksiköiden vuoden 2001 ajanvarauslähetteet, joissa lähettämisen syynä oli astmaepäily tai astma, sekä lähetteen liitteenä olleet keuhkojen toimintakokeiden tulokset. Seinäjoen keskussairaalasta vertailuaineistoksi otettiin vastaavat lähetteet astmaohjelman alusta, vuodelta 1994. Myös uusien astmapotilaiden taudinkuvaa ja erikoissairaanhoidon käyntejä verrattiin vuosien 1994 ja 2001 välillä.

Väitöstyössä laadittiin yhtenäiset astmalähetteiden yleiset ja sairauskohtaiset sisältökriteerit, asetettiin laatuvaatimukset hyvälle astmalähetteelle ja arvioitiin astmalähetteiden laatu. Kolmen sairaalan noin 1300 tutkimukseen valitun lähetteen laatu oli yleisten kriteerien suhteen hyvä. Astmakriteerien suhteen laatu oli huono vajaassa puolessa lähetteistä, viidesosa lähetteistä oli hyviä. Tiedot potilaan tupakoinnista ja lääkehoidosta puuttuivat yli puolesta lähetteistä, myös muita sisältöpuutteita todettiin. Keuhkojen toimintakokeiden (spirometria tai kotipuhallusseuranta)graafisten tulosten liittäminen lähetteeseen oli edellytys hyvälle lähetteelle, tämä toteutui vain vajaassa puolessa lähetteistä. Spirometria on ensisijainen tutkimus keuhko-oireiselle potilaalle, mutta teknisesti vaativa sekä potilaalle että tutkimushenkilökunnalle. Väitöstutkimuksen osatyönä arvioitiin visuaalisesti lähes 500 perusterveydenhuollon spirometriatutkimusta, näistä jopa neljä viidestä oli laadultaan hyviä.

Vertailututkimuksessa todettiin, että lähetteiden laatu oli selvästi parantunut kansallisen astmaohjelman aikana. Lähetteiden laatu parani etenkin keuhkojen toimintakokeiden aktiivisemman käytön ansiosta. Vuonna 2001 erikoissairaanhoidossa todetun uuden astmapotilaan sairaus vaikutti lievemmältä, mutta heistä useampi oli ylipainoinen ja monisairas kuin vuoden 1994 astmapotilaat. Astmapotilaiden käynnit erikoissairaanhoidossa vähenivät vuosien 1994 ja 2001 välillä.

Astmalähetteiden perusteella arvioituna aikuisen astmapotilaan hoito tehostui kansallisen astmaohjelman aikana. Astma tulisi todeta perusterveydenhuollossa, mutta taudinmääritys on haastavaa, jos sairaus on vähäoireinen. Erikoislääkärin asiantuntemusta voidaan ongelmatilanteissa parhaiten hyödyntää, jos käytössä on keskeiset esitiedot ja laadultaan luotettavat keuhkojen toimintakokeiden tulokset.

 

käyntiä 10.5.2010 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto