FM Anna Lahkolan epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja

Mobile phone use and risk of brain tumours (Matkapuhelinten käyttö ja aivokasvainten vaara)

tarkastetaan 4.6.2010 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jukka Juutilainen (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Anssi Auvinen.

***

Anna Lahkola on syntynyt Porissa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Kuopion yliopistossa. Hän on toiminut Säteilyturvakeskuksessa tutkijana vuodesta 2001 lähtien ja tarkastajana vuodesta 2005 lähtien.

Lahkolan väitöskirja ilmestyy Säteilyturvakeskuksen A-sarjassa 246, Helsinki 2010. ISBN 978-952-478-547-1, ISSN 0781-1705. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 975, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8126-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Säteilyturvakeskus, PL 14, 00881 Helsinki, puh. 09 759 881

Lisätietoja: Anna Lahkola, puh. 040 728 6400, anna.lahkola@stuk.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Matkapuhelimen käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 1990-luvulta alkaen ja vuoden 2009 lopussa matkapuhelimen käyttäjiä oli jo 4.6 miljardia. Koska matkapuhelinta käytetään lähellä päätä, puhelimen lähettämälle radiotaajuiselle sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen on ajateltu olevan yhteydessä aivokasvainten vaaraan. Matkapuhelimen käytön vaikutusta aivokasvainten, erityisesti glioomien, meningeoomien ja akustikusneurinoomien, vaaraan arvioitiin sekä tapaus-verrokkiasetelmalla että meta-analyysin keinoin. Tämän lisäksi tapaus-verrokkitutkimuksen erästä keskeisintä virhelähdettä, tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa, arvioitiin tutkimukseen osallistumisen suhteen tapaus-verrokkitutkimuksen osa-aineistossa.

Matkapuhelimen käyttöön liittyvää kahden yleisimmän aivokasvaimen, gliooman ja meningeooman, vaaraa tutkittiin väestöpohjaisissa tapaus-verrokkitutkimuksissa, jotka tehtiin yhteensä viidessä Pohjois-Euroopan maassa. Kaikissa maissa käytettiin yhteistä tutkimusprotokollaa ja ne kuuluivat monikansalliseen matkapuhelimen käytön ja aivokasvainten yhteyttä selvittävään tutkimukseen, INTERPHONEen, jota koordinoi International Agency for Research on Cancer (IARC). Aivokasvaintapaukset, joita oli yhteensä 1521 glioomaa ja 1209 meningeoomaa, identifioitiin pääosin sairaaloista. Aivokasvaintapauksille valittiin kansallisista väestörekistereistä tai yleislääkäreiden potilasluetteloista myös terveet vertailuhenkilöt eli verrokit, joita oli yhteensä 3299. Tutkimushenkilöiden matkapuhelimen käytön historiaa selvitettiin henkilökohtaisin haastatteluin ja matkapuhelimen käyttöä arvioitiin useiden eri altistusindikaattoreiden perusteella. Näitä olivat esimerkiksi matkapuhelimen säännöllinen käyttö, käytön kokonaiskesto vuosina sekä kumulatiivinen puhuttujen tuntien ja puhelujen määrä. Säännölliseksi matkapuhelimen käytöksi tutkimuksessa katsottiin se, että henkilö oli käyttänyt puhelinta vähintään kerran viikossa vähintään 6 kuukauden ajan.

Jotta voitiin arvioida matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta aivokasvainten riskiin, käytettiin tutkimusmenetelmänä meta-analyysiä, jossa yhdistettiin tutkimustulokset kaikista tutkimusaihetta käsittelevistä, jo julkaistuista väestötutkimuksista. Matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutusta kuvaava yhdistetty estimaatti laskettiin analyysissä yleisesti kaikille aivokasvaimille ja erikseen kolmelle yleisimmälle kasvaintyypille, joita ovat gliooma, meningeooma ja akustikusneurinooma. Yhdistetty estimaatti laskettiin myös puhelimen tyypin (NMT ja GSM) ja kasvaimen sijainnin mukaan, jolloin tarkasteltiin erikseen kasvaimia, jotka sijaitsivat joko samalla tai eri puolella päätä kuin missä puhelinta oli käytetty.

Matkapuhelimen käytön yhteyttä tutkimukseen osallistumiseen ja siitä tutkimukseen aiheutuvaa mahdollista harhaa arvioitiin INTERPHONE-tutkimuksen suomalaisessa aineistossa vertaamalla keskenään tutkimushaastatteluun osallistuneita ja sellaisia henkilöitä, jotka kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen, mutta vastasivat matkapuhelimen käyttöä ja koulutusta käsittelevään lyhyeen kyselyyn. Mikäli matkapuhelimen käyttäjät olisivat halukkaampia osallistumaan INTERPHONE-tutkimukseen kuin sellaiset henkilöt, joilla ei ole ollut matkapuhelinta käytössä, tutkimuksen tulokset saattaisivat olla vääristyneitä. Mahdollista tutkimukseen osallistumiseen liittyvää harhaa käsittelevässä aineistossa oli yhteensä 777 tervettä vertailuhenkilöä ja 726 aivokasvaintapausta, jotka osallistuivat tutkimushaastatteluun, sekä 321 tervettä vertailuhenkilöä ja 103 aivokasvaintapausta, jotka vastasivat vain lyhyeen kyselyyn. Osallistumiseen liittyvän harhan suuruutta arvioitiin määrittämällä aivokasvainten vaaraa kuvaava estimaatti erikseen tutkimushaastatteluun osallistuneille henkilöille ja ryhmälle, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt.

Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön ei näyttänyt liittyvän suurentunutta gliooman tai meningeooman vaaraa. Molempien kasvaintyyppien vaara oli pienempi säännöllisesti matkapuhelinta käyttävillä kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet matkapuhelinta tai käyttivät sitä epäsäännöllisesti. Myöskään meta-analyysiin sisällytettyjen 12 tutkimuksen perusteella matkapuhelimen käytön kokonaisvaikutukselle laskettu yhdistetty estimaatti ei antanut viitteitä siitä, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Viitteitä suurentuneesta vaarasta ei juurikaan saatu kasvaimen tyypin, puhelimen tyypin tai kasvaimen sijainnin perusteella tehdyissä analyyseissä. Matkapuhelimen käyttäjät olivat hieman innokkaampia osallistumaan suomalaiseen INTERPHONE-tutkimukseen kuin ne, jotka eivät käyttäneet matkapuhelinta. Tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittiin myös pienempi matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara kuin yhdistetyllä ryhmällä, johon kuuluivat sekä tutkimushaastatteluun osallistuneet että tutkimushaastattelusta kieltäytyneet, mutta vain lyhyeen kyselyyn vastanneet henkilöt. Yhdistetyllä ryhmällä aivokasvainten vaara oli hieman tutkimushaastatteluun osallistuneilla havaittua suurempi, mutta ei kuitenkaan suurentunut.

Tapaus-verrokkitutkimusten tai meta-analyysin tulokset eivät tue olettamusta, että matkapuhelimen käytöllä olisi yhteyttä aivokasvainten vaaraan. Tapaus-verrokkitutkimuksissa havaittiin, että säännöllisillä matkapuhelimen käyttäjillä oli pienentynyt vaara sairastua glioomaan tai meningeoomaan. Koska ei ole uskottavaa, että matkapuhelimen käyttö pienentää aivokasvainten vaaraa, on mahdollista, että tällaiset tulokset johtuisivat harhasta. Tapaus-verrokkitutkimuksissa tutkimukseen osallistumiseen liittyvä harha voi vääristää tuloksia siten, että tutkimuksessa havaitaan pienempi vaara kuin mitä se on todellisuudessa. Viite harhan olemassa olosta saatiin suomalaisessa INTERPHONE-tutkimuksessa, jossa matkapuhelimen käyttöön liittyvä aivokasvainten vaara oli pienempi tutkimushaastatteluun osallistuneiden joukossa kuin yhdistetyssä ryhmässä, johon kuuluivat näiden henkilöiden lisäksi myös vain lyhyeen kyselyyn vastanneet. On mahdollista, että samanlainen harha on vääristänyt myös viidessä Pohjois-Euroopan maassa tehtyjen tapaus-verrokkitutkimusten tuloksia.

Edellä esitettyjen tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että matkapuhelimen käyttö ei näyttäisi aiheuttavan aivokasvaimia. Tapaus-verrokkitutkimuksissa matkapuhelimen käyttöön liittyvän aivokasvainten vaaran havaittiin pienentyneen. Tuloksia on tulkittava kuitenkin erityisen varovaisesti, sillä on mahdollista, että ne johtuvat tutkimuksessa olevasta harhasta.

 

käyntiä 21.5.2010 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto