Kauppaoppilaitos Tampereella vuosina 1940-1960

Kauppaoppilaitos jatkoi vuonna 1890 perustetun kauppakoulun perinnettä. Sota-aikana lukukaudet olivat jääneet lyhyiksi, mutta rauhan tultua oppilaitoksesta tuli varsin suosittu. Lisäksi vuonna 1944 Viipurin kauppaoppilaitos pyysi saada jatkaa toimintaansa Tampereella ja kauppaoppilaitoksen johtokunta vastasi myöntävästi.

Sotien jälkeen kauppaoppilaitoksessa toimi kaksivuotinen kansakoulukurssiin perustuva kauppakoulu, jossa luokkia oli neljä; kaksivuotinen keskikouluun perustuva kauppaopisto, yksivuotinen ylioppilasluokka, sekä kaksivuotinen liikeapulaiskoulu. Opiskelijoiden määrä kasvoi vuosittain, ja jo vuonna 1943 kauppa- ja teollisuusministeriö antoi luvan kasvattaa luokkakokoja yli asetuksen salliman rajan. Koska myös keskikoulu oli alkanut houkuttaa nuoria, tuli kaksivuotisesta keskikouluun perustuvasta opistolinjasta yhä suositumpi. Opistolinja oli 1950-luvun puolivälissä lähes yhtä suosittu kuin vuosikymmentä aiemmin huomattavasti suositumpi kansakoulunkursiin perustuva kauppakoululinja.

Kauppaopiston rakennus puistosta kuvattuna. Takana näkyy palolaitos. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Jotta koulu pystyisi vastaamaan liike-elämän vaatimuksiin, oli myynnin ja mainonnan opetusta lisättävä. Koulun johtokunta tekikin vuonna 1947 päätöksen, että koulua laajennettaisiin. Ainoaksi mahdollisuudeksi osoittautui lisäkerroksen rakentaminen, sillä viereiselle tontille, johon laajennusosa oli aluperin suunniteltu rakennettavaksi, oli kohonnut nykyinen Hotelli Tammer. Rakennustyöt aloitettiin kesällä 1949 ja korotusosa oli valmis vuonna 1950.

Koska kauppaopistoon pyrki jatkuvasti enemmän nuoria, kuin aloituspaikkoja oli tarjolla, oli opetustilojen lisäämiseksi etsittävä muitakin ratkaisuja. Hetkellinen apu löytyi aineluokkajärjestelmästä, joka toteutettiin syyslukukaudella 1956 - ensimmäisenä Suomessa. Uuden järjestelmän ansiosta kauppakouluun voitiin perustaa yksi uusi luokka. Aineluokkajärjestelmässä oppilaat siirtyivät kutakin oppiainetta varten asianomaisen opettajan luokkaan, johon oli keskitetty kaikki tarvittavat opetusvälineet. Vuonna 1956 aloitettii uudelleen myös iltakurssi liikeapulaisille, joka sekin osoittautui menestyksekkääksi ja tarpeelliseksi.

Kaupan ja palvelujen osuus elinkeinoelämässä kasvoi ja sitä mukaa kasvoi myös alalle koulutetun työvoiman kysyntä. Oppilaitoksen laajentaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi, sillä sen oli pystyttävä vastaamaan elinkeinoelämän odotuksiin. Niinpä kauppaoppilaitoksen johtokunta tutustui jo vuoden 1956 aikana kaupungin julkisille rakennuksille varaamiin tontteihin. Johtokunta mieltyi erityisesti Lapintien ja Käpytien kulmassa sijaitsevaan Lapin kortteliin mm. siksi, että se sijaitsi kaupungin keskustan tuntumassa. Kaupungin valtuusto päätti kuitenkin toisin ja varasi kokouksessaan 1.4.1959 kauppaoppilaitoksen uudisrakennusta varten Kalevan korttelin.