Rehtori Kaarlo Tiililä (1864-1935)

Kaarlo Tiililä - Tampereen suomalaisen yhteiskoulun rehtori

Tampereen suomalainen yhteiskoulu sai vuonna 1899 rehtorikseen Kaarlo Tiililän (1864-1935), joka pysyi virassaan vuoteen 1935. Hänen pitkä uransa leikkasi suomalaisten kriittisiä vuosikymmeniä toisesta sortokaudesta Suomen itsenäistymiseen ja 1930-luvun alun lamaan. Tyypillisenä sivistyneistön edustajana ja virkamiehenä hän kirjoitteli useita artikkeleita muun muassa Aamulehteen, Valvojaan sekä Suomettareen. Lisäksi hän toimi aktiivisesti monessa yhdistyksessä, kuten Historiallisessa seurassa ja Tampereen suomalaisessa klubissa. Kaarlo Tiililä kuului sukupolveen, jolle työ ja kansallinen herääminen kuuluivat erottamattomasti yhteen. Tämä näkyi myös hänen elämäntyössään Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa. Yhteiskoulun - eli tyttöjen ja poikien yhteisen koulun - idea lähti liikkeelle 1880-luvulla naisliikkeiden myötä. Erityisesti Lucina Hagman kehitteli yhteiskouluajatusta eteenpäin ja myötävaikutti suuresti Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun perustamiseen vuonna 1886. Hän ja Tiililä olivat entisiä työtovereita ja tuttavia, joten voidaan olettaa, että Hagmanin ajatukset ovat vaikuttaneet myös Tiililän ajatuksiin yhteisopetuksesta. Tiililä toimi ennen Tamperetta Porvoon yhteiskoulun rehtorina, mutta suurempi palkka ja Porvoon ruotsinmielinen ilmapiiri saivat hänet ja hänen puolisonsa Annan muuttamaan Tampereelle vuonna 1899. Kaarlo Tiililä laskeutumassa Suomalaisen yhteiskoulun portaita. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Pälkäneen kansakoulusta Helsingin yliopistoon

Tiililä sai alkunsa pälkäneläisen lesken Maijastinan, sekä venäläisen upseerin romanssista 1860-luvulla. Hänestä kasvoi älykäs ja tumma nuorukainen. Lukuinto ja älykkyys huomattiin nopeasti, kun Kalle aloitti koulun Pälkäneen kansakoulussa ja opettaja ryhtyi kannustamaan häntä etenemään opintiellä. Pieni poika päätettiin lähettää Hämeenlinnan normaalilyseoon, ja näistä vuosista muodostuivat työntäyteiset oppivuodet, sillä Kalle oli kaukana kotoa ja kärsi välillä ruoan puutetta. Tämä on epäilemättä kasvattanut hänen luonnettaan ja periksi antamattomuuttaan.

Normaalilyseon rehtori Gabriel Geitlin otti Kaarlon suojelukseensa tämän ollessa ylimmillä luokilla. Kaarlo muutti asumaan rehtorin luokse ja pääsi omaksumaan sivistyneitä tapoja. Rehtori Geitlinin suojeluksesta oli epäilemättä paljon hyötyä, sillä missä muualla olisi voinut perehtyä hyviin käytöstapoihin ja ruotsin kieleen yhtä hyvin kuin rehtorin perheessä. Kaarlon ollessa lukiossa hänen kesätyönsä enteilivät jo tulevaa opettajan ammattia, sillä hän toimii kesäisin kotiopettajana kreivi Rotrichin perheessä. Tiililä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1886 ja sai onnekseen lainaa opintojaan varten. Näin hän pääsi opiskelemaan humanistisia aineita Helsingin yliopistoon. Tiililän erityisiä kiinnostuksen kohteita olivat suomen kieli, latina, kreikka, historia, sekä kasvioppi. Vuonna 1891 Tiililä valmistui filosofian kandidaatiksi ja ryhtyi tämän jälkeen opettajaksi.

Kurinpitoa ja mukavaa yhdessäoloa

Tiililä aloitti Tampereen suomalaisen yhteiskoulun rehtorina syksyllä 1899. Koulu oli perustettu vuonna 1895 ja se sijaitsi ensimmäiset vuodet Mustalahdenkatu 33:ssa, minkä jälkeen se siirtyi Davidsonin taloon Satamakatu 15:ssä. Nämä molemmat koulutilat olivat ahtaita, sillä voimistelutilat puuttuivat ja liikuntatunnit piti pitää muiden koulujen tiloissa. Lisäksi oppilaiden määrä kasvoi vuosi vuodelta, sillä vuonna 1895 ensimmäisen luokan aloitti 22 oppilasta ja vuonna 1903 oppilasmäärä oli 250. Vuonna 1900 ryhdyttiinkin rakentamaan uutta yhteiskoulua ja seuraavana vuonna yhteiskoululaiset muuttivat E. A. Krankin suunnittelemaan Koulukadun ja Hämeenkadun risteyksessä sijaitsevaan rakennukseen.

Tiililän tultua rehtoriksi yhteiskoulussa alkoi samalla myös kunnon kurinpitoreformi, sillä oppilaiden käyttäytymisessä oli ollut aikaisemmin toivomisen varaa. Vuosisadan vaihteessa oppilaiden rangaistukset olivat eri luokkaa kuin nykyaikana: oppilas Hjalmar Hänninen sai selkäänsä rehtorilta ja hänet erotettiin käyttäydyttyään huonosti opettajakuntaa kohtaan. Tiililän yleisimmät rangaistukset olivat rottinkikeppi esimerkiksi kämmenelle ja koulusta erottaminen, eivätkä niiltä välttyneet parempienkaan perheiden lapset. Hän valvoi myös jälki-istuntoja omakätisesti, jolloin suurimmat pahantekijät saattoivat istua neljä tuntia yhteen menoon ilta yhdeksään asti. Lisäksi elämään mahtui paljon hyviä hetkiä, joita Tiililä kuvailee päiväkirjassaan 21.3.1900:

"Lupapäivä. Jo klo 7 aamulla lähdimme IV ja V luokan kera huviretkelle. Menimme pitkin hankikannetta Pirkkalan puolella Tahmelan ohi Mattilaan…Kauniita mäki laskettiin potkureilla, kelkoilla ja suksilla. Vuosikausiin ei minulla ole ollut niin hauskaa mäenlaskua…Lastenkin oli niin hauskaa, että nimenomaan siitä huomauttivat. "

Tiililä oli moniulotteinen persoona, sillä hän oli paitsi tiukka kurinpitäjä ja kasvattaja myös pidetty henkilö oppilaiden keskuudessa. Hän harrasti liikuntaa myös oppilaiden kanssa huolimatta kovista pakkasista tai tuulesta. Runebergin päivänä 5.2.1900 yhteiskoululaiset hiihtivät yhdessä rehtorinsa kanssa sadan hengen vahvuudella Pyhäjärven yli Perttulaan. Lisäksi Tiililä osallistui oppilaidensa konventteihin ja iltamiin, joissa tanssiminen ja leikkiminen nuorten kanssa kuului illan ohjelmaan. Tiililän elämäntapaan kuului oleellisesti hyötyliikunta, kuten halkojen hakkuu. Yhdessä opettajatuttaviensa kuten Werner Elias Meurmanin tai J.F.Vuoren kanssa hän harrasti myös pitkiä kävely- ja hiihtolenkkejä. Yhdessä Tampereen muiden koulujen miesopettajien kesken kuten Eino Sakari Yrjö-Koskisen, Asari Heikelin sekä J.A.Sarlinin kesken harrastettiin myös voimistelua.

Tampereen suomalainen yhteiskoulu. Kuva: E.M Staf, Vapriikin kuva-arkisto.

Lähteet:
Kaarlo Tiililän päiväkirjat 1897-1905.
Tiililä, Paul: Rehtorin päiväkirjat.
Uuno Sinisalo: Tampereen suomalainen klubi ensimmäiset neljä vuosikymmentä 1891-1931.
Tampereen suomalainen yhteiskoulu 1895-1920.