Aamulehden historiaa 1940-1960

Maaseututilaajat löytävät Aamulehden

Perustamisestaan lähtien (1881-) Aamulehti saavutti Tamperetta ympäröivän maaseutuväestön suosion. Tampereen Kirjapaino Oy:n julkaisema lehti kasvatti levikkiään voimakkaasti 1940-luvun jälkeen. Kasvu perustui nimenomaan maaseudun tilaajakantaan ja sen laajuuteen. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana Aamulehden maaseututilaajien määrä oli noin viisi prosenttia suurempi kuin kaupungissa asuvien tilaajien määrä. Lehden tietoinen valinta vuosina 1940-60 olikin palvella erityisesti maaseudun väestöä.

Koska levikkialue laajeni entisestään, muodostui Aamulehdestä luonnollisesti myös merkittävä ilmoituskanava. Ilmoitusten määrän kasvu on yleensä ollut suoraan verrannollinen tilausmäärään. Tampereen kehittyminen tehdas- ja liikekaupunkina lisäsi ilmoituspalstatilaa lehden sivuilla. Jo 1950-luvulla Tampereen perinteiset teollisuuden alat tekstiili-, metalli- ja kenkäteollisuus laajentuivat. Uusia työpaikkoja syntyi ja kaupungin asukasluku kasvoi. Paikallinen sanomalehti osoitti tarpeellisuutensa yksityisten kaupunkilaisten sekä yritysten ja yhteisöjen tiedonvälittäjänä ja ilmoituskanavana.

Rauhan vuodet kasvattavat levikkiä

Jakaminen oli kovaa työtä jo 30-puolivälissä. Kuvan ottaminen oli juhlava tilaisuus, jossa ei liikoja hymyilty. Aamulehden jakaja lehtikassinsa kanssa on kuvattu heinäkuussa 1935. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuonna 1940 Aamulehden levikki Tampereella sekä sen ympäristökunnissa oli jo 45 000 kappaletta. Jatkosota lisäsi talvisodan tapaan tilausten määrää. Vuoteen 1950 mennessä levikki kasvoi yli 55 prosenttia eli 25 000 kappaletta.

Tilaajia oli jo 1950-luvulla yli 70 000. Noususuhdanne ei kuitenkaan kestänyt kauan. Talouselämän yleinen laskukausi alkoi vuonna 1956 ja vaikutti myös Aamulehteen. Lehtien levikit eivät juuri nousseet muuallakaan maassa. Vuosina 1956-59 vallitsi täydellinen taloudellisen kasvun pysähtyminen niin Tampereella kuin muualla maassa.

1950-luvun lopulla lehtien tilaaminen yleistyi jälleen. Tosin Aamulehden levikki nousi aluksi vain muutamalla sadalla päälle 80 000:n. Siitä huolimatta vuonna 1961 Aamulehden tilaajamäärä oli kasvanut n. 88 000:een. Vuosikymmenessä Aamulehti oli muuttunut vuosisadan alun pienestä kaupunkilehdestä suurlehdeksi. Tamperelaiset tilaajat arvostivat paikallisuutta ja osoittivat sen.

Lehti ajoissa maakuntaankin

Vielä 1930-luvun alussa Aamulehden tilaajista 65 prosenttia asui maaseudulla ja vain 35 prosenttia kaupungissa. Levikkialue kasvoi 1940-luvun jälkipuoliskolla myös Satakunnan itäisiin ja pohjoisiin kuntiin. Laajeneminen johtui osittain myös lehden omien kuljetusten ja jakelu- ja jättöpaikkojen järjestämisestä. Olympiavuonna 1952 alkoi valtio kuljettaa autolla postia ja pääkaupungin sanomalehtiä välillä Helsinki-Forssa-Vammala-Kauhajoki. Tämä järjestely hidastutti Aamulehden pääsyä samalle reitille. Osittain tästä syystä ryhtyi Aamulehti luvan saatuaan kuljettamaan lehtiä omilla autokuljetuksillaan. Ensimmäisenä otettiin käyttöön Parkanoon päättyvä linja vuonna 1953. Lehdet tulivat näin aiemmin mm. Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Kankaanpään alueille.

Vuonna 1958 nousivat postinkuljetusmaksut huimat 67 prosenttia. Tämä vauhditti Aamulehden omien kuljetusreittien muodostamista. Kyseisenä vuonna kuljetuslinjoja avattiin sekä Tampere-Kangasala-Pälkäne-Valkeakoski - että Tampere-Vammala-Punkalaidun-Vesilahti-Tottijärvi -reiteille. Samoihin aikoihin postilaitos avasi postiautolinjan Kuhmoisiin. Aamulehti käytti tilaisuutta hyväkseen, ja tilasi itselleen erikoislinjan Kuhmoisista Jämsään. 1950-luvun lopun tavoitteena oli laajentaa levikkialuetta Jyväskylän suuntaan.

Aamulehdellä oli vuonna 1959 käytössään omia kuljetuslinjoja 1200 kilometriä. Varsinaisen tilaaja-alueen rajakohtina voitiin pitää Karviaa ja Kihniötä, Virtoja, Jämsänjokilaaksoa, Kuhmoisia, Tuulosta ja Sääksmäkeä. Rajapyykkejä olivat myös Forssa, Lauttakylä ja Kankaanpää.

Porvarilehtenä tehdaskaupungissa?

Syitä oikeistolaisen Aamulehden menestykseen vasemmistoenemmistöisessä teollisuuskaupungissa on monia. Tampereen ja Pohjois-Hämeen päälehden aseman Aamulehti saavutti jo 1880-luvulla. Taloudellisten resurssiensa vuoksi Aamulehti pystyi hankkimaan tasokkaan kirjapainokaluston. Myös journalistiset ja ulkoasulliset uudistukset olivat näin mahdollisia. Aamulehdellä oli laajempi toimituskunta ja paremmat resurssit tehdä lehteä. Samoin se toimi useimmiten kaupungin virallisten ilmoitusten kanavana. Laajalevikkisenä sanomalehtenä Aamulehti oli kaikille kaupunkilaisille tärkeä tiedotusväline.

Tampereen lehtikenttään on vaikuttanut myös kaupungin erikoislaatuinen poliittinen asetelma. Sota-ajan aseveli-yhteistyö näkyi rauhan aikanakin. Aseveljet, sosialidemokraattinen kaupunginjohtaja Erkki Lindfors, ja Aamulehden päätoimittaja, kansanedustaja Jaakko Hakala (1956- 1964), toimivat hyvässä yhteistyössä myös lehdistökentällä. Sosialidemokraattien johdolle Aamulehti oli yhteistyön vuoksi tärkeä tiedotusväline. Kokoomuslaisen Aamulehden ja sosialidemokraattisen Kansan Lehden sisällöt muotoutuivat 1950- ja 60-luvuilla omiksi alueikseen. Puolueet varoivat lyömästä toisiaan tarpeettomasti pää-äänenkannattajissaan.

1950-luvulla levisi Aamulehti Tampereella myös sosialidemokraattisiin koteihin. Yksi syy Aamulehden puoluerajoja rikkovaan menestykseen saattoi olla neutraalien paikallisuutisten osuus lehden sisällössä. Aamulehteä tilattiin uutisten ja ilmoitusten vuoksi. Muiden kokoomuslehtien tapaan Aamulehti markkinoitiin työläislukijoille edullisilla tilauskampanjoilla, joita esiteltiin suurilla työpaikoilla, kuten tehtaissa. Lukijoiden lehtivalinnat perustuivat myös arjen vaikutukseen, ei pelkkään ideologiaan.

Uutisia, uutisia - toimittamiseen tarvitaan koulutusta

Tiedonvälityksessä uutiset syrjäyttivät aatteelliset kysymykset. Tarvittiin koulutettuja toimittajia, jotka osasivat uutisten toimittamisen. 1920-luvun jälkipuoliskolla tapahtunut lehden osastojako lisäsi työvoiman tarvetta. Vuonna 1931 Aamulehdessä työskenteli yhdeksän vakituista toimittajaa. Aamulehden päätoimittaja vaihtui vain kerran vuosina 1940-60. Maisteri Jaakko Tuomikoski otti viran vastaan 1. huhtikuuta 1931 ja jatkoi lehden luotsaamista aina vuoteen 1956. Lehden johdossa jatkoi pastori, myöhemmin kansanedustajanakin toiminut Jaakko Hakala.

Auto hankittiin toimituksen käyttöön 1930-luvun puolivälissä. 1950-luvun loppuun mennessä toimittajien määrä kaksinkertaistui. Osastoja oli kahdeksan - taide-, metsätalous-, ulkomaan-, kaupunki-, maaseutu-, urheilu- ja artikkeliosastot. Kuvien painamiseen hankittiin vuonna 1959 kuvalaattakone. Ensimmäinen varsinainen kulttuuritoimittaja palkattiin vuonna 1941. Toimittajien määrän kasvettua myös toimituksen sisäinen hierarkia muuttui. Päätoimittajan jälkeen seuraavana lehden sisällöstä vastuussa oli toimituspäällikkö. Toimitussihteerit vastasivat vuorollaan päivittäisestä työjärjestyksestä.

Pitäjäuutisoinnista aluetoimituksiin

Aluetoimitusten idea syntyi vuosisadan alun pitäjäreportaaseista, joiden monisivuisissa selostuksissa kerrottiin paikkakuntien tapahtumista. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin ensimmäinen varsinainen paikallinen toimitus perustettiin. Aluetoimitus oli vielä 1940- ja 50-luvuilla varsin juhlava nimitys yhden toimittajan palkkaamisesta paikkakunnalle. Ensimmäinen toimittaja palkattiin Forssaan vuonna 1943. Toinen aluetoimitus saatiin Orivedelle vasta vuonna 1949. Vuonna 1956 Aamulehti sijoitti toimittajansa myös Kokemäelle.

Tältä näytti Aamulehden maaseututoimitus sotavuosien aikana. Pöydän ääressä toimittajat Marjatta Tyrkkö (vas.) ja Helkky Lahti. Kuvauksen ajankohdan voi päätellä seinälle kiinnitetystä Aamulehden sähkösanomasta, jonka otsikkona on "Viipuri valloitettu". Maa- ja metsatalousosastojen toimittajat työskentelivät sodan aikana myös uutistoimituksessa.Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vakituisten journalistien lisäksi tarvittiin erikoisaloista tai ulkomailta kirjoittavia avustajia. Jo 1930-luvun loppupuolella lehdellä oli kirjeenvaihtaja Saksassa. Toisen maailmansodan jälkeen myös Italiaan saatiin avustaja. Vuodesta 1956 lähtien Aamulehdellä oli kirjeenvaihtaja myös Lontoossa. 1950-luvun lopulla toimituksia perustettiin lisää niin koti- kuin ulkomaillekin.

Aamulehden linja - Menestystä ulkoasun ja sisällön kustannuksella?

Aamulehti menestyi ja panosti kirjapainokalustoon. Ulkoasulliset muutokset jäivät kuitenkin vähäisiksi, kun Aamulehdellä ei ollut kilpailijoita. Konservatiivinen ja varovainen ulkoasun yleisilme sai kelvata, kun näyttävyyttä ei juuri tarvittu houkuttelemaan tilaajia tai lukijoita. Ulkoasu-uudistuksia oli ennen 1940-lukua tehty viimeksi vuonna 1919, kun lehti luopui vaikeaselkoisen fraktuurakirjasimen käytöstä. Samoin viihteellisen viikonloppulukemisen tarjoaminen sekä muuttuminen seitsemänpäiväiseksi ensimmäisten maakuntalehtien joukossa olivat suuria muutoksia, joskaan eivät juuri muiden lehtien uudistuksista poikkeavia.

Aamulehden linjanvedot ovat olleet varsin selkeäpiirteisiä ja päätoimittajiensa mukaisia. Päätoimittaja Jaakko Tuomikosken (1931-1956) ihanteena oli brittiläisen maltillinen lehdentekotyyli. Tuomikoskea seurasi Jaakko Hakala, joka jatkoi päätoimittajana aina vuoteen 1964. Hakala alleviivasi usein lukijoiden ja vapaan kilpailun osuutta lehden linjan ja sisällön muotoutumisessa. Hakala vastusti halpoja sensaatioita ja kiihottavia rikosuutisia. Kehityksen tuli tapahtua tyyntä harkintaa noudattaen. Tämä oli Hakalan mielestä ominaista koko maakunnalle ja suomalaiselle luonteelle. Linjastaan huolimatta lehden sisältö kuitenkin uudistui ja monipuolistui myös Hakalan aikana. Aamulehti sai lisää toistakymmentä aluetoimitusta. Ulkomaisiakin kontakteja vaalittiin.

Muiden menestyvien maakuntalehtien tavoin Aamulehti kuitenkin kasvatti markkinaosuuttaan vuosina 1940-60. Lehden linja keskittyi kuitenkin oman vaikutusalueen asioiden uutisointiin ja paikalliseen vaikuttamiseen. Kokoomuslaisen tradition mukaisesti sisällössä keskityttiin ns. perinteisten arvojen välittämiseen. Maanpuolustus, kristillisyys sekä yksityisyrittäjyyden ja omistusoikeuden esiintuominen leimasi Aamulehden kirjoituksia 1940-60.

Aamulehden levikki kasvoi tasaisen varmasti vuosina 1940-60. Kahdessa vuosikymmenessä tilaajamäärä kaksinkertaistui. Maaseudun tilaajien lisäksi Aamulehden onnistui tavoittaa myös kaupungin työläisperheet.