etusivu
info
haku
muistatko?

VALTA 1940-60

POLITIIKKA

Kunnallispolitiikka
Teksti Jarno Leppänen

Kunnallispolitiikka Tampereella 1940-1960

Ensimmäisiin sodanjälkeisiin kunnallisvaaleihin lähti niin vasemmisto kuin oikeistokin yhdistetyin voimin. SDP ja SKDL solmivat ristiriidoistaan huolimatta valtakunnallisen vaaliliiton. Tampereella "työläisten ja henkisen työntekijäin vaaliliitto" sai 63,3% (SDP 31,2% ja SKDL 32,1%) äänistä. Porvarillinen "yhteishyvän vaaliliitto" piti kuitenkin valtuustossa määrävähemmistön, jota se oli lähtenyt tavoittelemaankin. Sen avulla se saattoi kaataa tiettyjä taloutta koskevia esityksiä, joihin vaadittiin kahden kolmasosan enemmistön tuki. Määrävähemmistönsä porvarit säilyttivät aina vuoden 1960 loppuun asti.

Vaalitaistelussa aseena oli sekä vasemmalla että oikealla raha. Porvaristo kampanjoi äänen vasemmalle olevan ääni kunnallisveron korotuksen ja julkisen rahankäytön lisäämisen puolesta, kun taas vasemmalla katsottiin mm. asuntopulan, lastenhoidon ja yleensä sosiaalisen tasavertaisuuden vaativan julkisen vallan roolin kasvattamista, jota oikeisto vastusti. Kyse oli siis ideologisesta erosta. Sama asetelma jatkui ennen vaaleja koko ajanjakson läpi. Ennen vaaleja esitettiin räväkkiäkin kommentteja poliittisista vastustajista. Mm. vuoden 1950 kunnallisvaalien alla Aamulehti (Kokoomus) julisti: "Kommunistien kunnallispolitiikka johtaa romahdukseen" ja lehden toinen vaalimainos kysyi "mikä pienentäisi verotaakkaasi". Kansan Lehti (SDP) vastasi: "koteja - työtä - turvallisuutta. Porvarillisten ja ja kommunistien yritykset kansanvaltaisen työväenliikkeen lamauttamiseksi torjuttava". SKDL taas vaati voimakkaasti työväen oloihin parannuksia.

Puolueiden kannatus kunnallisvaaleissa 1940-1960

Puolueiden kannatus kunnallisvaaleissa Tampereella 1940-1960. "Muut" tarkoittaa porvarillisen "Yhteishyvän vaaliliiton" osuutta, johon on luettu mukaan vuonna 1960 "Suur-Tampereen sos. dem. työväen kunnallisjärjestöjen vaaliliiton" (TPSL) 3,9 prosentin ääniosuus.

Puolueiden ääniosuudet säilyivät jotakuinkin samansuuruisina koko ajanjakson, vasta SDP:n hajoaminen 1950-luvun lopussa nosti SKDL:n suurimmaksi vasemmistopuolueeksi vuoden 1960 kunnallisvaaleissa yhden vaalikauden ajaksi. Vaikka vasemmisto sai kunnallisvaaleissakin jatkuvasti yli 60%:n kannatuksen, hallitsivat kaupunkia SDP ja Kokoomus yhdessä niin sanotun aseveliakselin voimin.

Aseveliakseli vallassa

Valtaa kaupungissa käytti ns. aseveliakseli, joka alkoi hahmottua jo heti sodan jälkeen Aseveliliitossa toimineiden yhteistyönä, mutta vakiintui 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun aikoihin. Akselin toiminnan takana olivat nuoren polven sosiaalidemokraatit Erkki Lindforsin ja kokoomuslaiset Lauri Santamäen johdolla. Kysymyksessä oli yhteistoimintaa SKDL:n kanssa vastustavien porvarien ja sosiaalidemokraattien liittouma, joka lopulta 1950-luvulla päätti asiat etukäteen pienessä piirissä jo ennen kaupunginvaltuuston kokouksia. Lopullisesti se muotoutui vuoden 1948 pitkän ja vaikean budjettikäsittelyn ja huhtikuun 1948 apulaiskaupunginjohtajanvaalin – jossa aseveliakselin voimin Lindfors valittiin – jälkeen. Akselilla oli oma oppositionsa sekä SDP:ssä että porvareiden puolella, mutta ne jäivät vähemmistöksi eivätkä uhanneet sen toimintaa.

Lauri Santamäki

Yksi aseveliakselin johtomiehistä, kokoomuksen Lauri Santamäki pitää puhetta Dunderbergin konepajan 100-vuotisjuhlissa talvella 1951. Kuva: M. Laitinen 19.1.1957, Aamulehden kokoelma. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Aseveliakselin toiminta merkitsi SKDL:n syrjäyttämistä kaupungin hallinnosta. Se ei saanut edustajiaan vähänkään tärkeisiin virkoihin. Huoltotoimenjohtajan viran sai vuonna 1953 SKDL:n ehdokas Valfrid Ahti, mutta vain koska SDP ja Kokoomus eivät päässeet yksimielisyyteen ehdokkaistaan ja Lindfors halusi näpäyttää porvareita, jotka eivät pysyneet aseveliakselin takana. Muuten aseveliakseli valitsi virkoihin vain omiaan.

Sosiaalidemokraattisia kaupunginjohtajia

Kaupunginjohtajan virka oli koko ajanjakson SDP:n hallussa. Vuonna 1942 kuoli pitkäaikainen kaupunginjohtaja Kaarle Nordlund, jota seurasi tehtävässä pitkään kaupungin hallinnossa toiminut ja ylemmän oikeustutkinnon suorittanut Sulo Typpö. Typpöä on kuvailtu virkamiesmäiseksi johtajaksi, joka reagoi muiden esityksiin muttei visioinut suuria omia suunnitelmia kaupungin varalle. Todennäköisesti kuva on liioiteltu, ja Typön seuraajan Erkki Lindforsin roolia kaupungin johdossa paisuteltu. Joka tapauksessa Lindforsin – kuten Typönkin – aikana kaupunki kasvoi ja uusia hankkeita toteutettiin kaupunkia hallinneen aseveliakselin voimin. Jo ennen valintaa kaupunginjohtajan virkaan Lindfors oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa apulaiskaupunginjohtajana paljon erilaisia hankkeita Tampereella. Tunnetuimpia Lindforsin aikana toteutuneita hankkeita olivat Pyynikin uimahalli, Yhteiskunnallinen korkeakoulu ja keskussairaala.

 
koski 1918-1940 kaupunki 1918-1940 työ 1918-1940 arki 1918-1940 liikkuminen 1918-1940 kulttuuri 1918-1940 valta lyhyesti valta 1918-1940 valta 1940-1960 valta 1870-1900 Valta 1900-1918