HEIKKO VÄESTÖKEHITYS JA KULKUTAUTEJA

Vuonna 1911 Tampereen väkiluku oli 45386. Väkimäärä oli lisääntynyt edellisvuodesta vain 308 henkilöllä eli 0,68 prosentilla, mikä oli pienempi vuosittainen lisäys kuin minään edeltävistä 32 vuodesta. Heikkoon väestökehitykseen oli syynä edellistä vuotta pienempi syntyvyys ja suurempi kuolleisuus: Tampereella syntyi 1134 lasta vuonna 1911 ja kuoli 715 henkilöä. Suurin syy siihen, ettei kaupungin väkimäärä lisääntynyt samaan tahtiin kuin aikaisemmin, oli kuitenkin muutto pois kaupungista. Tampereelle muutti 1537 henkilöä ja sieltä muualle 1648. Lähtijöitä oli siis jopa enemmän kuin tulijoita. Kuten Tampereelle oli tyypillistä, tänäkin vuonna miesten määrä väheni ja naisten lisääntyi.

Kuolleisuus oli vuonna 1911 hieman enemmän kuin parina edellisenä vuonna, 15,81 promillea. Kuolleista 186 eli 26 prosenttia oli alle vuoden ikäisiä. Kuolleisuus oli kaiken kaikkiaan kuitenkin laskemaan päin, ja etenkin äkillisiin tauteihin kuoleminen oli terveyshoitolautakunnan mukaan "ilahuttavassa määrin vähenemään päin". Esimerkiksi tuhkarokkoa ja tulirokkoa oli joka tapauksessa liikkeellä koko alkuvuoden. Rokkoihin sairastuivat eniten alle 10-vuotiaat tamperelaiset. Terveydenhoitolautakunta pohtikin sitä, miksi tautitapausten määrä oli kääntynyt nousuun vuonna 1897 perustetusta kulkutautisairaalasta huolimatta. Lautakunta tuli siihen tulokseen, että koska tartuntaa levittävät oli koottu sairaalaan, tauti ei ollut päässyt riehumaan, ja immuniteetin omaavien ihmisten määrä laski jatkuvasti.

Vuoden sääolot eivät poikenneet paljon tavanomaisesta, keskilämpötila oli 4,2'C ja kokonaissademäärä 637,5 millimetriä. Elokuun kaksikymmentä sadepäivää viittaavat hankaluuksiin sadonkorjuussa, mutta toisaalta kuukauden sademäärä ei ollut kuitenkaan paljon normaalia korkeampi. Keväällä jäät lähtivät Näsijärvestä 11. toukokuuta, ja syksyllä järven jäätymistä saatiin odottaa uuden vuoden aattoon saakka.