Työttömyysuhkaa ja asuntopolitiikkaa

Taloudellisesti elettiin edelleen kovia aikoja

Työttömyyden uhka oli koko vuoden ajan Tampereella jatkuvasti esillä, sillä ajat olivat kovat; tehtaita oli seisokeissa ympäri maata, erityisesti puuteollisuudella olivat hankalat ajat ja melkoisia palkanalennuksia tapahtui useilla teollisuuden aloilla. Tilanne työmarkkinoilla oli epävarma teollisuustuotteiden kysynnän vähennyttyä, hintojen noustessa ja rahan arvon laskiessa. Erityisesti talviajat olivat kireitä Tampereellakin, paperitehtaiden ollessa huonoimmassa asemassa. Tampereen Kattohuopatehtaalla toinen paperikone seisoi jonkin aikaa hienopaperikysynnän puutteen vuoksi. Verkatehtailla työläisiä vähennettiin ympäri maata, Tamperettakin tilanne uhkasi. Konepaja- ja puuvillateollisuus sen sijaan voivat paremmin; pellavan viljely oli jopa lisääntynyt Suomessa 25%:lla. Vuosi 1921 olikin edellisiin vuosiin verrattuna poikkeava niiltä osin, että naisalojen työttömyyttä esiintyi vähemmän, kun miesvaltaisilla aloilla oli työnpuutetta esiintynyt jo edellisestä syksystä lähtien.

Työttömyyttä esiintyi, kuten talvella yleensä, erityisesti rakennusalalla. Kaupungin kireä rahatilanne ei tilannetta helpottanut. Työnvälitystoimistonjohtaja kuitenkin huomautti Helsingin jo ryhtyneen toimiin työttömyyden lieventämiseksi hätäaputöillä. Suuri uhka leijui siis myös Tampereen kaupungin yllä. Maalaispalvelijoista ja palvelijattarista oli pulaa, miksei työttämiä siis sijoitettu lähitienoolle? Maaseudun suhtautuminen kaupunkilaistyöläisiin oli epävarmaa: yleensä kaupunkilaiset pysyivät talven yli metsähakkuissa, jotka nekin olivat supistuneet, mutta lähtivät sitten keväällä muiden töiden perään kaupunkiin. Toisaalta maatyöläiset osasivat myös työnsä kaupunkilaisia paremmin. Perheelliset miehet eivät mielellään lähteneet maaseudulle, ellei osoitettavana ollut pidempiaikaisia töitä. Kokemukset parin vuoden takaa olivat myös kirjavia: osa työttömistä sijoitettiin pitkäaikaisiin metsätöihin, kaupunki jopa osti sahat ja kirveet tarvitseville. Näistä sijoitetuista osa lähti töihin, mutta joku myi työkalunsa ja laittoi rahat taskuunsa.

Kaupunki kuitenkin reagoi työttömyyteen järjestämällä joitakin hätätaputöitä. Nalkalan laituria korjattiin, Hatanpääntietä ja Hervannantietä rakennettiin, Pyynikillä tehtiin viemäritöitä, kivimiehiä työllistettiin kallionlouhintaan Kortelahdella ja Naistenlahdella, Viinikanojalla ja Soukanlahdessa olivat siltatyömaat ja palolaitoksen taloa korjattiin. Suurimpia rakennustöitä kaupungissa vuoden aikana olivat Soukanlahden rautatiesillan rakennus Constructor Oy:n toimesta, Tuomisen nahkatehtaan rakennus, Verkatehtaan ja Frenckellin laajennukset kalliista ajasta huolimatta sekä seuraavan vuoden maatalousnäyttelyn rakennustyöt. Työhakemuksia työnvälitystoimistoon jätettiin vuoden aikana 4024kpl, joista 2545 oli miesten jättämiä ja 1479 naisten. Tarjottuja paikkoja oli 1824, joista täytettiin 68%. Kaikkiaan 31% työnhakijoista sai töitä.

Millainen on riittävä asunto?

Asuntopoliittinen keskustelu kävi Tampereella vilkkaana vuoden 1921 aikana. Uusi vuosi otettiin vastaan 22816 lämmitettävässä huoneessa, mutta olivatko nuo huoneet muutoin asunnoiksi kelpaavia? Sosiaalilautakunnan alaisuudessa toiminut asuntotarkastaja raportoi asuntotilanteesta monenlaisia kuulumisia. Lautakunnan tarkoituksena oli tehdä perinpohjainen selvitys vallinneista asunto-oloista ja uusien asuntojen tarpeesta. Asuntotarkastaja F.E.Ania osoitti tilastoillaan, ettei asuntotuotanto ollut vähentynyt, vaan selvitti asuntopulan johtuvan siitä, että sotavuosina keinottelijat olivat saaneet haltuunsa suurempia tiloja kuin oli heidän tarpeensa ja asunnot olivat joutuneet osin pois asuntokäytöstä liiketiloiksi ja tamperelaisten erityisesti suosimiksi kahviloiksi.

Anian kannaotto avasi asuntopoliittisen keskustelun myös lautakunnan kokousten ulkopuolella, lehtien palstoilla. Rakennusmestari Hugo Paldan vaati kirjeessään valtion ja kunnan asuntotoimen keskittämistä ja koneistamista Helsingin malliin. Hän myös kyseenalaisti sen hetkisten asuntojen koon: oliko huoneen asunto riittävän tilava perheille? Arkkitehti Bertel Strömmerin kannanotto oli sosiaalilautakunnan toimia puoltava; olisi tutkittava ennen hutkimista, vaikka sinänsä Strömmer kannattikin asuntotoimen keskittämistä. Kuitenkin paikallisiin mittakaavoihin ja olosuhteisiin sovellettuna. Strömmer myös korosti Tampereen asuntorakennusten olevan Helsingin vastaavia laadukkaampia. Ilmari Mantere korosti kotiolosuhteiden parantamisen merkitystä koko kansakunnan hyvinvoinnille ja vaati asuntorakentamisen nopeaa lisäämistä ja asuntojen koon suurentamista.

Tarvetta asuntorakentamiselle todella oli, sillä 49,6% asunnoista käsitti vain huoneen ja 40% asukkaista asui sellaisissa huoneistoissa. Jos liika-asutuksen kriteeriksi otettiin 4 neliömetriä lattiapinta-alaa henkilöä kohti, asui 35,8% tamperelaisista liika-asutuissa asunnoissa.

Keväisen keskustelun päätti sosiaalilautakunnan kannaotto, jonka mukaan rakennustuotannon lisääminen oli välttämätöntä. Asuntopolitiikan tärkein määrittäjä olivat hyväksyttävät minimiolosuhteet, jotka tulisi määritellä. Esimerkkitapauksina sosiaalilautakunta esitti Juhannuskylän, missä useita perheitä asui jopa asumattomiksi kelpaamattomissa asunnoissa. Lisäksi Venäjän kirkon eteisessä oli asunut koko talven 4-henkinen perhe. Koulukatu 6:ssa asui 7-henkinen perhe kivijalassa entisessä puodissa, joka pituudeltaan oli 3m, leveydeltään 2,5m ja korkeudeltaan 2m. Lisäksi seinät olivat märät, kuten lattialle tehdyt vuoteetkin.

Remontointiin eivät useat voineet ryhtyä, koska vuokralaisille ei ollut osoittaa siksi ajaksi muuta asuinpaikkaa. Sosiaalilautakunnan mielestä yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämistä oli jatkettava. Alkusyksystä valmistuikin yleishyödyllisinä rakennuksina Pyynikinrinteelle 15 rakennusta Palomäentien varteen, joissa oli pääasiassa 2huoneen ja keittiön asuntoja. Pellavatehdas oli rakennuttanut Tammelan takalistolle 14 Bertel Strömmerin piirtämää asuintaloa, joissa oli yhteensä 117 asuntoa ja 304 tulisijaa. Lautakunnan asuntopolittiikka toi ainakin jonkinlaista tulosta, vaikkei kysyntä vielä tarvetta kattanutkaan, sillä sotavuosien miltei toimeton rakennusyritteliäisyys osoitti vilkastumista Vuonna 1921 valmistui 930 asuinhuonetta, edellisvuoden luvun ollessa 403.

Oppi velvoittaa

Tasavallan presidentti vahvisti 2.7.1921 lain oppivelvollisuudesta. Kaupungin oli järjestettävä opetusta 7-13-vuotiaille ja jatko-opintoja 2 vuoden sisällä opintojen päättymisestä. Tampereen kouluissa oli perusta 1.8.1921 voimaanastuvalle oppivelvollisuuden toteuttamiselle jo olemassa. Kuten asunnoissa myös kouluissa esiintyi tilan puutetta ja mm. tyttökouluun ei tilan puutteen vuoksi voitu ottaa syksyllä 64 hyväksytystä oppilaasta kuin 41. Kouluasteina alempi ja ylempi kansakoulu sekä apukoulu ja jatkoluokkia oli järjestetty lähinnä ammatillista opetusta silmällä pitäen vuodesta 1915. Oppilasmäärä oli kansakouluissa lukuvuonna 1921 4892. Oppivelvollisuus vaikutti terveydenhoitoon lasten terveydenhoitajan viran perustamisena. Hoitaja toimi koululääkärin apuna.

Muita tapahtumia lyhyesti

• Presidentti ja useita ministereitä saapui yksityisluontoiselle vierailulle ministeri Lavoniuksen kutsusta Tampereelle loppiaisena.
• Järvensivun tila liitettiin 13.10 valtioneuvoston päätöksellä Tampereeseen.
• Kunnallisvaaleja ei voitu toimittaa 5.12, koska lain määräämää vaalilautakunnan kokousta ei oltu järjestetty. Vaalit järjestettiin 4.3.1922.
• Huhtikuussa 3:n talon tulipalo Pispalassa, 7 perhettä irtaimistoineen joutui asunnottomiksi, Haikan tiilitehdas Messukylässä tuhoutui palossa 23.11.
• Tampereelta pääsi junalla toukokuussa Helsinkiin kuudesti päivässä, matkan kestäessä keskimäärin 4,5 tuntia.
• Postinkuljetuksessa siirryttiin 15.8. jakeluun autolla ja laatikoiden tyhjennykseen moottoripyörällä.

Ilmoitus: (Kansan Lehti 5.9.1921)
Hei! Tytöt Hei! 3 nuorta hulivilipoikaa haluaa kirjeenvaihtoon samallaisten tyttöjen kanssa. Kirjeet tervetulleita läheltä ja kaukaa, mieluummin valokuvan kanssa. Osoitteemme on näin, että kirjeet kulkis tänne päin: F.Tuomi, O.Raita, P.Paju.Ylöjärvi,Räikkä.