              |
SISÄLLYS:
1.1. Hyvän kirjoittajan ominaisuuksista ja työskentelystä Ei ole olemassa yksiselitteistä piirre- tai tyylikuvausta millainen hyvä kirjoittaja on. Kirjoittamista on mahdollista oppia ja se onkin tärkeä taito nyky-yhteiskunnassa. Kirjoittaminen on ajattelua ja maailman hahmottamista. Kirjoittamalla pyritään ymmärtämään ilmiöitä ja kokemuksia sekä löytämään asioille tai tapahtumille merkityksiä. Kirjoittamiseen liittyvät aina myös kirjoittajan tavoitteet ja aikomukset. Kirjoittaminen on viestintätapahtuma, jossa pyritään yhteyden saamiseen muihin ihmisiin ja kertomaan tai tiedottamaan jotakin. Kirjoittamisessa tulisikin aina pohtia kenelle kirjoitamme. (Eco 1990, Lonka ym. 1996.) Tärkeää on käsitellä kirjoittamista taitona. Kun puhutaan tällaisesta taidosta tai hyvän kirjoittajan ominaisuuksista, niin tarkoitetaan sellaisia tietoja ja taitoja, joita kirjoittaja tässä yhteiskunnassa, tässä kulttuurissa ja tässä tekstin julkaisutodellisuudessa tarvitsee. Tämä auttaa ymmärtämään kirjoittamista yksilöllisenä luovana toimintana. (Jääskeläinen &Pietiläinen 1997.) Kirjoittamisen taidon kehittymistä tarkasteltaessa ehtona on aina tavoitteen asettaminen riittävän korkealle. Edistymisen myötä olisi muistettava arvoida näitä tavoitteita aina uudelleen. (Ekström 1997.) On myös muistettava aina, että taidon kehittyminen vaatii omista erehdyksistä oppimista ja kykyä itsekritiikkiin. Pelkästään oppaiden ohjeilla ei tulla hyväksi kirjoittajaksi vaan paljon jää aina kirjoittajan oman ahkeruuden varaan. Hyväksi kirjoitttajaksi kehittyminen vaatii aina paljon työtä ja taas kerran työtä. Kirjoittajan taidoissa kehittyminen vaatii siis paljon kirjoittamista käytännössä ja myös ripauksen synnynnäistä lahjakkuutta. Kuitenkin Ekström (1997) on todennut sen yllättävän seikan, että kirjoittamisen harjoittelun korostamisesta huolimatta harvassa kirjoittamisen oppaassa tai oppimateriaalissa on selviä harjoitustehtäviä tai vinkkejä itsearvioinnin tueksi. Tässä Hyvä kirjoittaja -jaksossa pyritäänkin tarjoamaan opastusta ja ohjausta kirjoittamisen taitojen itsearvioinnin ja harjaantumisen tueksi. Onhan kirjoittaminen tieteellisessa maailmassa ja yliopisto-opinnoissa keskeisin viestinnän ja oppineisuuden osoittamisen muoto. Mika Waltaria (1994) lainaten, kun hän antaa ohjeita kirjailijaksi aikoville, hyvällä kirjoittajalla pitää olla kykyä nähdä, ajatella ja ymmärtää. Näkemisellä hän ilmeisestikin tarkoittaa henkistä kykyä ymmärtää asioiden olemus. Lisäksi hyvällä kirjoittajalla tulee olla mielikuvitusta ja kykyä eläytyä erilaisiin näkökulmiin ja ajatuksiin. Tämä päteen luovan kirjoittamisen lisäksi myös asiatekstin kirjoittamisessa yhtälailla, sillä tieteellisessä kirjoittamisessa tarvitaan analyyttisiä taitoja vertailla, yhdistellä ja arvioida erilaisia näkökulmia, tuloksia ja teoreettisia perusteita. Waltari (1994) korostaa myös muiden tuottamien tekstien lukemisen merkitystä kirjoittamisen taitoja oppiessa. Waltarin mukaan niin hyvistä kuin huonoistakin teksteistä on mahdollista oppia jotakin. Lukeminen onkin kirjoittajalle tärkeä oppimisen tapa. Tärkeää on myös lukea oikealla tavalla eli lukiessa kannatta aina ajatella lukemaansa ja sen tuottamia merkityksiä sekä kuinka kirjoittaja on merkityksien tuottamiseen pyrkinyt. Tutkittaessa erilaisia kirjoittajia ja heidän ominaisuuksiaan on havaittu, että aloittelevilla ja edistyneillä kirjoittajilla on erilaisia tapoja ja tyylejä tuottaa tekstiä. Tuloksena on hahmoteltu kaksi erilaista strategiaa: tiedon toistamisen ja tiedon muokkauksen strategia kirjoittamisessa. (Kts. Lonka ym. 1996.) Näiden strategioiden perusteella on mahdollista luonnehtia ja eritellä esimerkiksi tieteellisessä kirjoittamisessa tarvittavan pohdiskelevan kirjoittamisprosessin tyypillisiä piirteitä verrattuna vaikkapa kouluoppimisen ulkoaoppimisen- ja toistamisen strategiaan. Tiedon toistamisen strategia on luonteeltaan tiedon käsittelyä ajattelematta sen alkuperää tai oikeellisuutta. Strategialle on ominaista, että ajattelu, ongelmanratkaisu ja tavoitteiden asettaminen kirjoittamisessa on vähäistä. Kirjoitustyö on impulsiivista ja suunnittelematonta sekä se aloitetaan usein nopeasti. Tekstin tuottamisen yhteydessä ei paljoakaan pohdiskella sisällön ja tekstin ilmaisun suhdetta. Kirjoittamisesta tulee mekaanista ja kirjoittaja ikäänkuin minimoi älyllisen kapasiteetin, jota tehtävä vaatisi. Kirjoittaja usein listaa asioita muististaan peräkkäin listaksi ja kirjoittaa suunnilleen kaiken asiasta tietämänsä. Tyypillistä tällaisessa kirjoittamisessa onkin, että kirjoittaja tuskin lainkaan havaitsee ongelmia, jotka liittyvät tekstissä käytettyihin tietoihin tai aineistoon. Tämä häiritsee tekstin tuottamisessa mielekästä kysymyksen asettelua tai argumentoitia. (Lonka ym. 1996.) Tiedon toistamisen strategian avulla saavutetaan kyllä usein sinänsä hyviä tuloksia esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa tai koulujen testeissä, mutta on syytä pitää mielessä aikuisen oppimisen erilaisuus ja vaativuus. Etenkin yliopisto-opinnoissa tapahtuva tieteellinen kirjoittaminen on vaativampaa ja opiskelijan täytyisi pyrkiä tiedon toistamisesta kohti tiedon muokkausta, jotta oppiminen olisi tuloksellista. (Kts. Lonka ym. 1996.) Jos näin ei tehdä jää asioiden ja ilmiöiden ymmärtäminen useinkin puutteelliseksi. Tällöin asioiden vertaileminen tai soveltaminen ei useinkaan onnistu. Tiedon muokkauksen strategia korostaa ihmisen ongelmanratkaisuprosessia kirjoittamisessa. Tälle prosessille on tyypillistä huolellinen ongelma-analyysi ja oman työskentelyn tavoitteiden asettelu. Tietoa muokkaava kirjoittaja käyttää paljon energiaa esimerkiksi tekstin tyylin muokkaamiseen sisältöä vastaavaksi. Tietoa muokkaava kirjoittaminen on siten prosessi, jossa aluksi kirjoittaja muotoilee mielessään tekstin tavoitteen ja tehtävän vaatimustason. Sitten käytetään aikaa myös tekstin huolelliseen suunnitteluun ja valmisteluun ennenkuin ryhdytään varsinaiseen kirjoittamistyöhön. Kirjoittaminen voi sinänsä olla nopeasti tapahtuvaa ja luonnostelevaakin mutta usein tekstiin palataan jälkikäteen ja sitä tarkistellaan ja korjaillaan useaan otteeseen. Tietoa muokkaavalle kirjoittamiselle ovat tyypillisiä siten itsearvioivat ja pohdiskelevat työkentelytavat. (Lonka ym. 1996.) Yleisesti voidaan todeta, että oppimaan oppiminen eli omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen on tärkeää kehittyvälle kirjoittajalle. Tietoa muokkaavassa kirjoittamisessa kirjoittaja usein asettuu ikäänkuin oman tekstinsä ulkopuolelle ja arvioi sitä oletetun lukijan näkökulmasta. Hyvä kirjoittaja pyrkii jatkuvasti suhteuttamaan sisällön ja ilmaisun ilmiasun näkökulmia toisiinsa. Näin tietoa muokkaava kirjoittaminen palvelee myös sisältöjen hallitsemista ja oppimista. Tietoa muokkaavassa kirjoittamisessa
on aina mukana tekstin suunnittelua. Se miten se tapahtuu on yksilöllistä.
Toiset kirjoittajat tekevät sen tietoisemmin tekstin kokonaisuus
mielessään. He ovat hyvin selvillä siitä, millaisia
vaiheita heidän kirjoittamiseensa kuuluu ja he harkitsevat tekstin
tavoitetta, rakennetta ja tyyliä tarkasti. Toiset kirjoittajat
taas suunnittelevat tekstiä tiedostamattomammin, samalla kun kirjoittaessaan
ratkaisevat käsillä olevia kysymyksiä (Iisa ym. 1997.)
Yhteenvetona voidaan todeta, että jos haluaa kehittyä kirjoittajana
tietoa muokkaavaksi kirjoittajaksi kannattaa opetella tiedostamaan ja
arvioimaan omaa kirjoittamisprosessiaan.
Kirsi Lonka (kts. Lonka ym. 1997) pyytää
kiinnittämään huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin ja
kehottaa analysoimaan niitä omalla kohdallasi tekemistäsi teksteistä
kun harjoitellaan kirjoittamisen itsearvointia: Seuraavalla sivulla olevan kysymyssarjan tarkoituksena on lisätä itsetuntemustasi kirjoittamisen alueella. Painotatko kirjoittamisessasi tiedon toistamista vai tiedon muokkausta? Kyseessä ei ole testi tai koe, vaan tulokset näkyvät vain sinulle. Käytä suuntaa antavia tuloksia hyödyksesi pyrkiessäsi lisäämään itsetuntemustasi ja itsearviointitaitojasi kirjoittajana.
|
