              |
3. TIEDONHAKU JA LÄHTEIDEN KÄYTTÖ SISÄLLYS:
3.1. Tieteellinen kirjasto opiskelijan apuna Erilaiset kirjalliset harjoitus- ja seminaarityöt ovat yliopisto-opinnoissa tärkein itsenäistä tiedonhankintaa ja -tuottamista edellyttävä työmuoto. Itsenäistä tiedonhankintakykyä tarvitaan oheistaitona jo heti opintojen alkuvaiheissa. Opiskelijan itsenäiseen tiedonhankintaan perustuvat tarpeet ovat monenlaisia. Yliopisto-opiskelija voi joutua laatimaan referaatteja, luentopäiväkirjoja, esseitä, seminaaritöitä ja projektitutkielmia. Ne kukin asettavat erilaisia vaateita tiedonhankintaprosessille. Onkin syytä jo heti opintojen alkuvaiheessa perehtyä esimerkiksi yliopistojen yhteydessä toimivien tieteellisten kirjastojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nykyaikainen kirjasto on paljon muutakin kuin vain laaja kirjallisuuskokoelma. Esimerkiksi tieteellisissä kirjastoissa eri alojen kotimaiset ja ulkomaiset aikakausijulkaisut antavat mahdollisuuden perehtyä uusimpaan tutkimustietoon, jota tarvitaan esimerkiksi seminaaritasoisissa tieteellisissä kirjoitelmissa. Erilaisten viitetietokantojen ja kokoelmaluetteloiden avulla voi tutkia mistä ja millaista tietoa eri aiheista löytyy. Tietoverkkojen välityksellä etsiminen voi ulottua muihinkin kirjastoihin. Omien tietojen ja taitojen loppuessa on tärkeää myös osata hakea apua ja kysellä asioiden perään. Kirjastojen tehtävänähän ovat lainaus- ja kaukolainapalveluiden lisäksi myös ohjaus- ja neuvontapalvelut. (kts. esim. Pantzar 1992.) Kirjastonhoitajien ja informaatikkojen osaamista kannattaa hyödyntää oli sitten kysymyksessä kirjan etsiminen hyllyrivistöistä tai vaikkapa tiedonhaku Internetin avaruudesta. Suomen tieteellisten kirjastojen oppaan mukaan Suomessa on lähes tuhat tieteellistä kirjastoa. Laajimmat tieteelliset kirjastot sijaitsevat yliopistojen ja korkeakoulujen yhteydessä. Niiden tarkoituksena on palvella tutkimusta ja alan korkeampaa opetusta. Ne voivat olla joko yleistieteellisiä kirjastoja tai erikoistuneita niihin tieteenaloihin, joiden opetusta ja tutkimusta ao. yliopistot ja korkeakoulut harjoittavat. Nämä kirjastot ovat periaatteessa kaikkien tiedontarvitsijoiden käytettävissä. Tieteellisten kirjastojen joukossa on myös keskuskirjastoja, arkistoja ja vapaakappalekirjastoja. (Heikkinen ym. 1998.) Keskuskirjastot ovat oman alansa tietopalvelun keskuksia, joiden tehtävänä on mm. kartuttaa mahdollisimman kattavaa kokoelmaa alueensa kirjallisuudesta. Ne periaatteessa vastaavat koko alueen tiedon saatavuudesta myös toimimalla kaukopalvelukeskuksina. (Heikkinen ym. 1998.) Suomessa toimivat tieteelliset keskuskirjastot:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
