              |
Tieteellinen artikkeli, essee ja tutkielma ovat tutkimuksen kirjallisen selostamisen tapoja. Kaikki edellä mainitut tutkimusselostuksen tyypit ovat tieteellisen kirjoittamisen lajeja, joiden käyttö vaihtelee tavoitteesta ja kontekstista riippuen. Akateemisessa maailmassa tavallinen tutkimuksen julkistamisen muoto on akateemista oppiarvoa varten laadittu opinnäytetyö, perusopintojen yhteydessä siis seminaarityöt ja pro gradu. Opinnäytetöissä kiinnitetään erityistä huomiota tieteen pelisääntöjen tuntemukseen, perehtyneisyyteen tutkimusalueeseen, tiedon sisäistämiseen, olennaisen informaation jäsentely- ja esittämiskykyyn, loogiseen ajatteluun ja luovuuteen sekä kielen ja kirjallisen esitystavan hyvään hallintaan. Tieteellisessä artikkelissa tutkimusta selostetaan lyhyesti mutta informatiivisesti. Tässä esityksessä keskitytään esseen ja tutkielman ominaispiirteisiin etenkin kirjoitelman laatijan näkökulmasta katsottuna.
4.1. MIKÄ ON ESSEE? Esseeseminaarin tavoitteena on harjaantua tieteelliseen ajatteluun, oman tieteenalan ongelmien pohdintaan ja ratkaisemiseen kirjallisuuden avulla, tieteellisen kirjoitelman laadintaan, tieteenalaa koskevan tiedon itsenäiseen etsintään, tieteellisen tiedon kriittiseen valintaan ja käyttöön, esittämään ja puolustamaan esseetään suullisesti sekä keskustelemaan ja arvioimaan kriittisesti muiden tekemiä esseitä. Tässä määritelmässä on esitetty tiiviisti esseeseminaarin ominaispiirteet. Mutta mitkä ovat esseen, ja tarkemmin, hyvän esseen tunnusmerkit? Esseestä on olemassa monia määritelmiä, ja monessa kohdassa esseen ja tutkielman määritelmät menevät päällekkäin. Opintoihin liittyvä essee onkin pohdiskeleva pienoistutkielma tekijän valitsemasta aiheesta. Essee muistuttaa tutkielmia ja tieteellisiä artikkeleita siinä, että määräaiheisuus ja selvärajaisuus on näiden kaikkien yhteinen piirre. Aihetta käsitellään esseessä yksinomaan lähdeaineistoihin perustuen tekijän omalla persoonallisella tyylillä, tieteellisen kirjoittamisen periaatteiden mukaisesti. Sen tarkoitus on osoittaa aiheen tuntemus ja tekijän näkökulma aiheeseen. Tarkoitus on myös saada etäisyyttä lähdeaineistoon ja käsitellä aihetta itsenäisesti: yhteenveto aiheesta ei siis ole sama asia kuin essee. Essee voidaan määritellä yleistajuiseksi, suppeahkoksi, omakohtaiseksi pohdinnaksi, joka ilmaisee käsiteltävän asian persoonallista tulkintaa ja ongelmanratkaisua. Opintoihin liittyvän esseen on siis oltava yleistajuinen: tekijän on toisin sanoen otettava huomioon, että lukijoilla ei välttämättä ole aiheesta kovinkaan syvällisiä ennakkotietoja. Tämän vuoksi esim. käytetyt termit tulee määritellä kirjoitelman alussa. Esseen pituus vaihtelee seminaarista riippuen 5-30 sivun välillä; puolen sivun tenttivastaus ei vielä ole essee (esim. esseemuotoinen tenttivastaus tarkoittaa lausemuotoista tekstiä, siis ei ranskalaisin viivoin esitettyä). Omakohtaisuus tarkoittaa oman, henkilökohtaisen näkökulman muodostamista ennestään tuttuun aiheeseen. Persoonallinen näkökulma tulkitsee aihetta tavalla, jolla sitä ei ole aiemmin tulkittu. Esseen laatiminen on luonteeltaan ongelmanratkaisua: tekijä pyrkii esittämään eri lähteistä koottua tietoa omien väitteidensä ja johtopäätöstensä tueksi (Viskari 1991, Hirsjärvi ym. 1997) Opintoihin liittyvien esseetehtävien tarkoituksena on osoittaa, että opiskelija hallitsee sisällöllisesti ja kielellisesti käsittelemänsä asiakokonaisuuden. Esseen tulisi näin ollen osoittaa seuraavia asioita:
|
