4/7                             Edellinen       Seuraava

Aineiston analyysi sisältää menetelmän valinnan, aineiston muokkauksen menetelmän vaatimaan muotoon, analyysin suorittamisen, tulosten kokoamisen ja tulkinnan sekä arvioinnin ja johtopäätökset. Näitä on jo käsitelty edellä tutkimussuunnitelman kohdalla. Analyysin suorittaminen tarkoittaa varsinaisen luokittelun toteuttamista. Aineisto tulkitaan ja sijoitetaan ennalta määrättyihin luokkiin. Määrällisessä tutkimuksessa tämä tarkoittaa aineiston koodausta, laadullisessa taulukointia tai laadullista sanallista erittelyä.

Aineistojen empiirisen analysoinnin kysymyksiä

Ideoinnin, tutkimussuunnitelman, tiedonhaun, lukemisen ja muistiinpanojen tekemisen aikana ajatuksiaan kannattaa kirjata ylös koko ajan. Näin "varsinaisen" kirjoittamisen prosessin aloittaminen ei muodostu ylipääsemättömäksi kynnykseksi. Prosessi alkaa luonnosteluvaiheesta, jossa tekstiä pyritään tuottamaan vapaasti ja mahdollisimman paljon. Tekstiä täytyy hioa useaan kertaan, ensimmäinen versio ei ole hyvälläkään kirjoittajalla koskaan valmis versio. Tekstin tulee olla tiivistä, yksinkertaista, luettavaa ja ymmärrettävää. Sanomalehden yleisönosastolle lähetetty hiomaton tunteenpurkaus on hyvä esimerkki tyylistä, jota EI PIDÄ käyttää tutkielmassa. Tutkielman kirjoittaminen ei ole oman arkiajattelun valuttamista paperille, vaan ajattelemaan oppimista kirjoittamalla. (Ekholm 1997)

Tutkielmantekijän Viimeinen Tarkistuslista tutkielman alusta loppuun (tämä on myös tutkielman ja tutkimusraportin rakenne):

• Onko otsikko informatiivinen ja selkeä? Antaako se lukijalle välittömästi kuvan mistä tutkielmassa on kyse? Liittyvätkö otsikot ja alaotsikot loogisesti toisiinsa?
• Kuvaako tiivistelmä tutkielman tavoitteita, menetelmiä ja päätelmiä?
• Tarvitaanko alkusanat ("Esipuhe", "Lukijalle" tms.)? Alkusanoissa kirjoittajalla on mahdollisuus kuvailla tutkimusprosessia vapaamuotoisemmin ja persoonallisemmin.
• Saako sisällysluettelosta hyvän käsityksen työn rakenteesta, pää- ja alaluvuista?
• Onko taustat selvitetty hyvin johdannossa, onko johdanto tiivis ja napakka? Miten ongelmanasettelu on tuotu esiin? Onko tutkimuksen tarkoitus ilmaistu johdannon lopussa?
• Miten tutkimuksen teoreettinen tausta liittyy tähän tutkimukseen? Onko valittu tieto oleellista tutkimusongelman kannalta?
• Osoittavatko ongelmat ja hypoteesit perehtyneisyyttä tieteenalan problematiikkaan ja menetelmiin? Miten hypoteesit on perusteltu? Liittyykö tutkimuksen teoreettinen tausta elimellisesti hypoteesien asettamiseen?
• Onko tutkimusmenetelmissä kuvattu kaikki järjestelyt, toimenpiteet ja välineet, joilla tutkimusongelmaan vastataan ja hypoteesit verifioidaan? Onko tutkielma teoreettinen, empiirinen, selittävä, kuvaileva, ymmärtävä tms.? Onko aineiston koko, laatu ja alkuperä ilmoitettu tarkasti?
• Onko menetelmien valinnan/mittauksen/tutkimustulosten luotettavuus kontrolloitu ja eritelty asianmukaisesti?
• Miten tulokset on esitelty? Onko ne johdettu loogisesti? Onko työn vaiheet esitelty? Onko aineiston tilastollinen merkitsevyys selvitetty riittävästi? Onko taulukoita liikaa?
• Miten päätulokset on tulkittu pohdinnassa (diskussiossa, johtopäätöksissä, päätelmissä)? Mikä on niiden suhde alussa esitettyihin väittämiin? Lisäsikö tutkimus tietoa tutkittavalla alueella? Voiko tuloksia yleistää? Onko ote kriittinen ja arvioiva, syntetisoiva ja analyyttinen? Onko työn heikkoudet ja vahvuudet mainittu? Onko kirjoittaja arvioinut myös omaa analyysiään: oliko valittu analyysimenetelmä tutkimuksen kannalta paras mahdollinen, miten analyysiä voisi vielä kehittää, miten sen voisi toteuttaa toisin?
• Onko kaikki viitteet mainittu lähdeluettelossa? Onko viittaamisen tyyli johdonmukainen? (LINKKI: Hoitotieteen laitoksen tutkielman kirjoitusohjeet + viittaaminen elektronisiin lähteisiin)
• Onko tutkielmassa liitteitä - onko niitä liikaa? Onko liitteet numeroitu?
• Last but not least: Onko tutkielman kieli selkeää, ymmärrettävää ja luettavaa - vai sekavaa, puuromaista, konstailevaa, liikaa sivistyssanoja tai vaihtoehtoisesti arkikieltä viljelevää?

Lopuksi on velä mainittava muutama tärkeä seikka, jotka tutkielman tekijän kannattaa ottaa huomioon koko tutkielmanteon prosessin ajan. Joitakin aloittelevan tutkielman tekijän virheitä on jo mainittu edellä. Aivan tutkielman alussa kompastuskiveksi voi muodostua kirjallisuuslähteiden riittämättömyys: liian suppea lähdemateriaali kostautuu nopeasti aiheen rajaamisen vaikeutumisena. Riittävän laajasta ja aiheen kannalta tarkoituksenmukaisesta lähdemateriaalista sekä aiheen rajaamisesta on syytä neuvotella riittävästi ohjaajan kanssa. Myös tutkielman kieliasulla on yllättävän suuri merkitys siitä saadun ensivaikutelman kannalta, puhumattakaan asian ymmärtämisestä. Esimerkiksi itse käännettyjen jaksojen kieliasuun pitäisi kiinnittää erityistä huomiota: kääntäminen ei koskaan ole pelkkien sanojen vaan ajatusten kääntämistä. Tutkielman lopulliseksi tarkoitetusta versiostakin voi vielä löytyä epäloogisuutta ja sekavuutta. Siksi työstä pitää keskustella säännöllisin väliajoin ohjaajan ja siitä on hyvä keskustella opiskelijatovereiden kanssa. Ohjaaja voi antaa ohjeita esim. sen suhteen miten tekstiä tiivistetään ja karsitaan ja miten tärkeät asiat nostetaan tekstissä esiin. Tarkoitus on selittää kaikki tarpeellinen, ei muuta.

Joidenkin oppaiden mukaan kaikki kirjoittaminen on aina kovaa ja raskasta työtä. Kirjoittaja ei kuitenkaan ole yksin tutkielmansa kanssa: hänen apunaan ovat ohjaajat, opiskelijatoverit, kirjastot, menetelmäoppaat, sanakirjat ja kielioppaat. Tutkielman kirjoittaminen voi näin olla myös "aktiivista oppimista, tiedeyhteisöön liittymistä ja itsensä monipuolista kehittämistä": parhaimmillaan tutkielman tekijä saavuttaa pysyviä taitoja koko elämänsä ajaksi. Siksi on tärkeää tehdä tutkielma, josta voi olla ylpeä. (Ekholm 1997, 4).