1/1

Miten toimin opponenttina?

Opponentti tarkoittaa vastaväittäjää, vastustajaa, mutta seminaarin opponentin tulee pyrkiä löytämään opponoimastaan työstä puutteiden lisäksi myös ansioita. Seminaari-istunnon tarkoitushan on ensisijaisesti edistää seminaarityön tekijän tutkimuksentekotaitoja. Toisin kuin sanan alkuperäinen merkitys siis antaa olettaa, seminaarin opponentin ei tule takertua pikkuasioihin, vaan kiinnittää pääasiassa huomiota työn sisällölliseen puoleen ja tieteelliseen kielenkäyttöön. Opponentin tulee pystyä perustelemaan mielipiteensä yhtä lailla kuin työn tekijänkin. Koska myös opponointi on kriittisen ajattelun harjoittelua, opponentin ei kannata käydä työtä läpi sivu sivulta, vaan tarkastella yhteen kuuluvia asioita eri puolilla tekstiä. Opponentin tulee pyrkiä yleiskuvan luonnehdintaan, ei pikkuseikkojen luettelointiin.

Otsikko: Kuvaako se työn sisältöä, onko se liian laaja/suppea, onko se informatiivinen?

Sisällysluettelo: Onko rakenne looginen? Olisitko itse käyttänyt muuta rakennetta - mitä ja miksi? Vastaavatko lukujen otsikot niiden sisältöä, onko sisällysluettelossa ja tekstissä samat otsikot? Ovatko työn keskeiset osiot tasapainoisessa suhteessa toisiinsa?

Johdanto: Onko johdannossa mahdollisesti esiteltyjä termejä ja teoreettisia näkökulmia käytetty aineiston analyysissa?

Tieteellinen kielenkäyttö: Koska seminaarityössä käytetyn kielen tulee vastata tieteellistä kielenkäyttöä, on kielen käyttöön kiinnitettävä erikoista huomiota. Onko analyysissä käytetyt termit ja käsitteet selitetty riittävän hyvin? Onko harvinaiset tai itse luodut termit selitetty selkeästi? Onko termit selitetty ennen niiden käyttöä? Onko termejä käytetty johdonmukaisesti? Vastaako teksti tieteellisen tyylin ihanteita: onko se johdonmukaista, täsmällistä ja neutraalia? Onko tekstissä tyylipoikkeamia? Vähäisiin kielenhuollollisiin kömmähdyksiin (lyöntivirheet tms.) ei kannata käyttää seminaariaikaa, mutta jos kielivirheet vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä tai toistuvat liian usein kiinnittäen lukijan huomiota ja vaikuttavat siten tekstin yleiseen luotettavuuteen, niihin on syytä puuttua opponoinnissa.

Esitystekniikka: Onko työn ulkoasu siisti? Onko tekstikorosteita (kursiivi, lihavointi) käytetty hyvin?

Lähteet: Tarkista lähdeluettelo: sisältääkö se teokset, joihin on viitattu? Onko teoksista käytetyt lyhenteet selitetty? Löytääkö teokset helposti lähdeluettelosta? Onko lähteisiin viitattu oikein (sivunumero, onko lainaukset merkitty lainauksiksi lainausmerkeillä)? Onko lainaus ilmoitettu selvästi lainaukseksi, erottaako sen tekijän omista ajatuksista? Ovatko lainaukset tyylillisesti sopusoinnussa kirjoittajan oman tyylin kanssa?

Aineisto: Käyvätkö esimerkkien lähteet ilmi tekstistä? Onko tekijä harjoittanut lähdekritiikkiä?

Työn sisällöllinen arviointi: Onko käytetty aineisto tutkimustehtävän kannalta tarkoituksenmukainen? Olisiko jokin muu aineisto ollut parempi? Miten analyysi ja tulkinta on tehty? Perustuvatko päätelmät esitettyyn aineistoon ja sen analyysiin? Onko ne dokumentoitu riittävästi? Onko työ kokonaisuutena luotettava? Voisiko tarkasteltuja ilmiöitä tulkita toisinkin? Puuttuuko työstä jotain - esimerkiksi tärkeitä lähdeteoksia? Miten esitelmän voisi laajentaa tutkielmaksi, mitä voisi vielä tutkia?