Kirjoitusjärjestelmät

Kirjoitusjärjestelmien kehittäminen oli erittäin merkittävä askel ihmisen historiassa. Se on mahdollistanut kommunikoinnin ajasta ja paikasta riippumatta. Tiedonhakukin tapahtuu nykyään kirjoitusjärjestelmien avulla. (Puhetiedonhaku on vielä marginaalista ja siinäkin koneiden ohjelmointi tapahtuu kirjoitusjärjestelmän avulla.)

Kirjoitusjärjestelmät voidaan jakaa kolmeen ryhmään: logografinen eli sanakirjoitus, syllabinen eli tavukirjoitus ja äänne- eli aakkoskirjoitus. Joissakin kirjoitusjärjestelmistä on piirteitä kahdesta tai kolmesta ryhmästä. Näin ollen järjestelmien täydellinen jaottelu on vaikeaa. Vanhimmat kirjoitusmuodot perustuivat kuvakirjoitukselle ja ideogrammeille eli ideaa esittäville graafisille symboleille.

Logografisen kirjoituksen perusyksikkö on logogrammi, joka edustaa sanaa tai morfeemia. Logografisen kirjoitusjärjestelmän oppiminen on vaikeaa, koska logogrammeja on paljon. Kiinan kirjoitusjärjestelmä on logografinen. Sitä on sovellettu pienin muutoksin kiinassa, japanissa, koreassa, vietnamissa ja eräissä muissa itäaasialaisissa kielissä.

Syllabisessa kirjoituksessa merkit vastaavat tavuja. Foneettinen samankaltaisuus ei näy merkkien ulkoasussa. Esimerkiksi tavumerkki "ka" voi näyttää aivan erilaiselta kuin "ki". Tavukirjoitus sopii parhaimmin kielille, joilla on suhteellisen yksinkertainen tavurakenne, kuten japanin kielessä on.

Aakkoskirjoituksessa perustuu aakkostoon, pienen symbolijoukkoon, joka edustaa kielen foneemeja.