Morfeemi - morfi - allomorfi

Morfi on kielen pienin merkitsevä yksikkö. Morfeilla on itsenäinen merkitys tai vähintäänkin kieliopillinen tehtävä. Morfeemi on kielen systeemitason käsite, abstraktio. Morfi on sen konkreettinen esiintymä

Morfit analysoidaan segmentoimalla, jakamalla sana osiin: kansio|i|ssa|nne|kin.

Saman morfeemin keskenään erilaisia ilmenemismuotoja kutsutaan allomorfeiksi. Esim. sanan käsi juurta vastaavalla morfeemilla voi olla useita allomorfeja käsi, käde, käte ja kät. Termiä allomorfi käytetään silloin, kun puhutan morfien suhteesta toisiinsa.

Morfeemit jaetaan vapaisiin ja sidonnaisiin. Nimensä mukaisesti vapaa morfeemi voi esiintyä itsenäisesti, ilman muita morfologisia aineksia. Vapaita morfeemeja ovat tyypillisesti sanat (talo, kissa, koira).

Sidonnainen morfeemi liittyy aina toisiin morfeemeihin. Sidonnaisia morfeemeja ovat esimerkiksi suomen liitteet -ni, -kin sekä sijapäätteet, esimerkiksi -ssA, -stA, -llA. Yleisnimityksenä sidonnaisista morfeemeista käytetään termiä affiksi.

Affiksien luokittelu

Sidonnaiset morfeemit jaetaan yleensä kolmeen luokkaan:

• prefiksit eli etuliitteet: esimerkiksi latinassa ab+duc+ere, ad+iung+ere
• suffiksit eli jälkiliitteet: suomen kielen sijapäätteet ovat tyypillisiä suffikseja: talo+ssa
• infiksit eli sisäliitteet, esimerkiksi tagaloqin verbintaivutus: sulat ('kirjoittaa') - s+um+ulat ('kirjoitti)