Teksti ja diskurssi
Teksti on kokonaisuus, joka muodostuu lauseista. Tekstin kokonaisuuden merkitys on enemmän kuin sen yksittäisten lauseiden merkitys. Teksti on kielen toteutumistapa, jonka pituus vaihtelee sanasta kokonaiseen kirjaan. Diskurssilla tarkoitetaan yleensä puhekielistä sanallista vuorovaikutusta. Teksti ja diskurssi voivat myös tarkoittaa samaa asiaa.
Tekstin tulkinta on päättelyprosessi, jossa vaikuttavat muun muassa seuraavat asiat.
1) Eksplisiittiset lauseita toisiinsa sitovat tekijät, esimerkiksi:
- ellipsit (sanan tai konstituentin pois jättäminen)
- anaforat (sanan korvaaminen pronominilla)
- erilaiset lausekonnektiivit (kuitenkin, mutta, siten jne.)
2) Implisiittiset tekijät:
- kirjoittajan ja lukijan kielitieto
- kirjoittajan ja lukijan maailmantieto
- kirjoittajan ja lukijan tilannetieto
Koska tekstin merkitys on enemmän kuin sen yksittäisten lauseiden merkitys, syntaktinen ja semanttinen analyysi eivät ratkaise kaikkea monitulkintaisuutta.
Esimerkiksi lausetta I saw a boy with a telescope ei voida tulkita ilman että konteksti otetaan huomioon.
Tekstiä sitovat eksplisiittiset tekijät - tekstin viittaustyyppejä
Erilaisilla viittauksilla on tärkeä merkitys tekstin koherenssin ja sujuvuuden kannalta. Viittauksilla vältetään toistoa, mutta luodaan samalla usein tekstin tulkinnan kannalta hankalia ilmiöitä.
Viittaustyypit:
- eksofora: tilanteeseen viittaminen (viittaus tekstin ulkopuolelle)
- endofora: tekstiin viittaaminen
- anafora: viitataan johonkin tekstissä edellä olevaan - Maija tanssii valssia. Matti ei osaa sitä.
- katafora: viittaus johonkin tekstissä jäljessä tulevaan - Se mies, joka vei takin.
Eksoforat viittaavat siis tekstin ulkopuoliseen tilanteeseen, endoforat tekstinsisäisesti. Endoforista katafora edeltää korrelaattiaan ja anafora tule korrelaattinsa jälkeen. Anaforasta voidaan puhua myös yleisemmin, jolloin se kattaa myös kataforan.
