Diskurssin analyysiin perustuvat menetelmät: kehysjärjestelmä
Anaforan resoluutiossa yksi vaihtoehto on ns. kehysjärjestelmä (frame-based knowledge representation). Kehykset ovat yksi tapa esittää erilaista tietämystä, ja niiden suosion korkein vaihe oli 1980-luvulla (Hirst 1981, Grishman 1989).
Esimerkki: Meillä on kaksi seuraavanlaista virkettä, joissa on pronomineja:
- When Sue went to Nadia's home for dinner, she served sukiyaki au gratin.
- When Sue went to Nadia's home for dinner, she ate sukiyaki au gratin.
She-pronominin resoluutiossa voitaisiin käyttää hyväksi tietoa visiting-kehyksestä, eli siis tietoa siitä, mitä kaikkea liittyy vierailuun. Jos meillä olisi tämä tieto käytössä, kehyksen avulla voitaisiin päätellä, että esimerkissä 1) she viittaa Nadiaan ja esimerkissä 2) pronomini viittaa Suehen.
Kehykset ovat eräänlaista arkitiedon tilanteiden formaalista esittämistä. Kussakin kehyksessä kuvataan jotain kokonaisuutta, vaikkapa vierailua tai ravintolassa olemista. Kehyksissä on sitten erilaisia nimettyjä "lokeroita", jotka tarkentavat kehykseen liittyvien asioiden osia tai ominaisuuksia.
Visiting-kehyksessä esimerkiksi sanottaisiin, että "se kenen luokse mennään (emäntä/isäntä) tarjoaa ruoan ja vieras syö". Tämän perusteella esimerkkien 1) ja 2) pronominien viittaussuhteet voitaisiin ratkaista.
Kehysjärjestelmiä on käytetty melko paljon tiedon esittämiseen. Käytössä on kuitenkin eräitä ongelmia:
- syötteet sopivat useampaan kuin yhteen kehykseen
- oikean kehyksen löytäminen on vaikeaa (niistä kaikista, joihin syöte sopii)
- kehyksien laatiminen melko työlästä, mikä johti usein laboratoriotyyppisiin pienoismaailmoihin, joilla vähän tekemistä todellisuuden kanssa
