Suomen kieli > Suomi toisena kielenä -opettajat

Suomi toisena ja vieraana kielenä -opettajan perusopintokokonaisuus

Monikulttuurinen ja monikielinen Suomi

Tämän päivän suomalainen yhteiskunta on kielelliseltä ja kulttuuriselta taustaltaan entistä sekakoosteisempi. Vuonna 2007 muuttovoitto ulkomailta kasvatti Suomen väkilukua enemmän kuin luonnollinen väestönlisäys, ensi kertaa koko itsenäisyyden aikana. Tilanne oli sama vuonna 2008. Vuoden 2008 lopussa Suomessa asuvista ilmoitti äidinkielekseen muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saamen noin 191 000 ihmistä (3,6 % koko väestöstä). Suurimmat ryhmät olivat venäjänkieliset (noin 49 000 puhujaa eli noin 1 % koko väestöstä), vironkieliset (noin 22 000 puhujaa eli noin 0,5 % koko väestöstä), englannin- ja somalinkieliset (noin 11 000 puhujaa kummassakin ryhmässä eli kumpikin ryhmä noin 0,25 % koko väestöstä) ja arabiankieliset (noin 9 000 puhujaa eli noin 0,2 % koko väestöstä). Osa muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvista on suomalaisia, osa pysyvästi Suomessa eläviä muun maan kansalaisia, osa taas asuu Suomessa väliaikaisesti, mutta yhtä kaikki useille heistä suomi on toinen kieli. Eri ryhmien ja yksityisten ihmisten tavoitteet eivät ole samat: toiset pyrkivät kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja saavuttamaan kaksi- tai monikielisyyden, toiset haluavat oppia suomea niin, että he pystyvät selviämään vain tietyistä arkipäivän tai omaan työympäristöön liittyvistä tilanteista suomen kielen taidollaan. (Ks. tarkemmin Tilastokeskuksen sivua http://www.stat.fi/til/vaerak/2008.)

S2-asiantuntijat

Suomea opetetaan toisena kielenä yliopistoissa, korkeakouluissa, ammattioppilaitoksissa, aikuiskoulutuskeskuksissa, lukioissa, peruskouluissa, kansanopistoissa sekä työväen- ja kansalaisopistoissa ympäri Suomea enemmän kuin koskaan. Suomen kielen kursseja tilaavat myös eri yritykset työntekijöidensä tarpeisiin. Suomen kielen opetus laajenee jatkuvasti myös Suomen rajojen ulkopuolella: Suomen kielen ja kulttuurin opetusta annetaan tällä hetkellä jo yli 100 ulkomaisessa yliopistossa ja korkeakoulussa. Osa Suomen ulkopuolella toimivista opettajista on paikallisia suomen kielen ammattilaisia, osa Suomen opetusministeriön lähettämiä vierailevia opettajia. Kaikkiin näihin opetustehtäviin tarvitaan luonnollisesti sellaisia suomen kielen ammattilaisia, joilla on vankka yleisfennistinen ja yleiskielitieteellinen pohjakoulutus mutta jotka ovat perehtyneet myös suomeen toisena ja vieraana kielenä.

Suomen kielen opetus pohjaa suurelta osin kielitieteelliseen tutkimukseen. Kaikesta ensisuomen tutkimuksesta on apua suomen opetuksessa ja tutkimuksessa toisena ja vieraana kielenä, kunhan tutkimustuloksia sovelletaan sopivalla tavalla. Juuri yleisfennistisen ja -kielitieteellisen tutkimuksen sovellustyö ja opiskelijoiden ohjaaminen tutkimuksen itsenäiseen soveltamiseen ovat ainelaitosten S2-opintokokonaisuuksien yksi tärkeä tehtävä. Tutkimuksen tarve kuitenkin lisääntyy sitä mukaa kuin S2-opetus laajenee Suomen rajojen sisä- ja ulkopuolella ja suomea alkaa käyttää toisena tai vieraana kielenä yhä suurempi joukko ihmisiä. Osa opiskelijoista suuntautuukin tutkimuksen pariin jo graduntekovaiheessa ja jatkaa tutkimustaan jatko-opiskelijoina.

Suomen monikulttuuristuminen ja monikielistyminen aiheuttaa niin ikään sen, että S2-asiantuntijoita tarvitaan yhä enemmän myös hallinnon piirissä: valtionhallinnossa ja eri oppilaitoksissa koulutuksen ja opetuksen suunnittelutehtävissä.

Koulutus

S2-asiantuntijuuteen tähtäävää koulutusta järjestetään yhä enemmän eri oppilaitoksissa. Opettajankoulutuslaitokset keskittyvät luonnollisesti pedagogiikkaan ja didaktiikkaan, monet yliopistojen suomen kielen laitokset ovat puolestaan keskittyneet kielitieteellisen tutkimuksen opetukseen S2-näkökulmasta ja sellaisiin kielitieteen sovelluksiin, jotka hyödyttävät mahdollisimman hyvin tulevia ammattilaisia. Kielitieteen kenttä on myös luonnollisesti laajentunut monikulttuurisuuden ja -kielisyyden sekä eri ihmisryhmien välisten kontaktien lisääntymisen myötä.

Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset omalla tahollaan ja Opetushallitus omallaan hoitavat jo yliopistoista valmistuneiden suomenopettajien täydennyskoulutusta – niin kielitieteen kuin kasvatustieteenkin saralla.

Tampereen S2-opintokokonaisuus

Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksen suomen kielen oppiaine pyrkii vastaamaan työelämän haasteisiin tarjoamalla opiskelijoilleen Suomi toisena ja vieraana kielenä -erikoistumiskokonaisuuden. Kokonaisuus oli tarjolla ensi kertaa lukuvuonna 1998–1999, silloin 10 opintoviikon laajuisena. Lukuvuonna 2004–2005 kokonaisuus oli ensi kertaa laajempi, 16,5 ov:n mittainen, perustutkinnosta erillinen opintokokonaisuus, ja lukuvuodesta 2005–2006 alkaen se muodosti vähintään 25 opintopisteen mittaisen erilliskokonaisuuden. Lukuvuoden 2007–2008 alusta S2-opintokokonaisuus on perusopintokokonaisuus, jonka opintoja ei enää tutkinnossa liitetä pääaineen (suomen kieli) opintoihin vaan erilliseksi kokonaisuudeksi. S2-opintokokonaisuus suoritetaan yhden lukuvuoden kuluessa, ja siitä saa erillismerkinnän tutkintotodistukseen ja halutessaan myös erillisen todistuksen.

S2-opintokokonaisuuden voi valita siinä vaiheessa, kun tietty osa aineopinnoista on suoritettu. Tämä liittyy läheisesti opintokokonaisuuden tavoitteisiin. Ne ovat seuraavat:

1. kerrata aineopintojen kursseilla esiin tuotua tietoa kielestä ja kielen käytöstä sekä tarkastella tuttuja, jo käsiteltyjä asioita uudesta näkökulmasta
2. kirkastaa opiskelijoiden omaa näkemystä kielestä ja kielitaidosta sekä johdattaa opiskelijat kielitaidon arvioinnin periaatteisiin
3. vahvistaa kielen tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä sekä antaa opiskelijoille perusvalmiudet soveltaa jo olemassa olevaa yleisfennististä ja -kielitieteellistä tutkimusta omaan S2-työhönsä
4. tutustuttaa opiskelijat yleisimpiin teorioihin kielenoppimisesta ja näiden teorioiden käytännön sovelluksiin ja
5. johdattaa opiskelijat muutaman erityisalan hiukan syvällisempään tuntemukseen; näitä ovat mm. kielenoppiminen ja -opetus, kielitypologia, johdatus jonkin ei-indoeurooppalaisen kielen rakenteistoon ja käyttöön, kulttuurienvälinen kommunikaatio, kaksi- ja monikielisyys, kielipolitiikka.