Ääni

Ääni on suppeassa merkityksessään pitkittäistä kuultavissa olevaa painevärähtelyä. Ääni etenee syntypisteestään aaltoliikkeenä, joka otetaan vastaan kuuloaistin avulla. Kuuloaistimus on korvin aistittavaa äänenpaineen vaihtelua.

Painevärähdysten lukumäärä aikayksikössä eli taajuus määrää äänen korkeuden. Taajuuden mittayksikkö on herzi (Hz), joka tarkoittaa värähdysten määrää/sekunti. Vähäinen värähdysten lukumäärä aiheuttaa matalan äänen, suuri värähdysten lukumäärä aiheuttaa korkean äänen. Korvin kuultava taajuusalue on 20-20.000 Hz. Iän mukana kyky kuulla korkeita ääniä yleensä vähenee.

Äänen väri määräytyy ääniaaltojen muodon mukaan. Siniaalto sisältää vain yhden taajuuskomponentin. Sitä vastoin muut aaltomuodot sisältävät samanaikaisesti useita taajuuskomponentteja.

Ääni voi olla järjestynyttä, kuten puhe tai musiikki tai järjestymätöntä melua. Melu aiheuttaa kuulon heikkenemistä ja häiritsee puheviestintää ja unta. Musikaalista ääntä tuotetaan joko laulamalla tai soittimien avulla.

Staattisen ilmanpaineen ja äänenpaineen ero määrää äänen voimakkuuden: mitä suurempi tämä ero on, sitä voimakkaampi on ääni. Koska ihmisen kuulon äänekkyysaistimus on likimain logaritminen, äänenpaine ilmaistaan logaritmisella suureella, jota kutsutaan desibeliksi (dB). Äänen voimakkuuden kasvaminen 10 dB vastaa kuuloaistimuksessa äänekkyyden kaksinkertaistumista. Ihmisen korvan tasoerotuskyky on noin 1 dB ja ero hiljaisimman ja voimakkaimman kuultavan äänen välillä on 130 dB.