Sointu hahmotetaan aina alimmasta sävelestä lähtien. Kun soinnun perussävel on alinna, sointu on kääntämättömässä eli perusmuodossaan. Kun jokin muu soinnun sävel on alinna, puhutaan käännöksestä. Käännökset muuttavat soinnun luonnetta epävakaammaksi. Yleensä käännöksiä käytetään, jotta saataisiin alimpaan ääneen mahdollisimman hyvä melodia.

Musiikin teoriassa sointuja kutsutaan niiden intervallistruktuurin mukaisilla nimillä. Kolmisoinnun perusmuotoa kutsutaan terssikvinttisoinnuksi, koska alimmasta sävelestä lähtien sointu muodostuu näistä intervalleista. Kolmisoinnun terssikäännöstä kutsutaan sekstisoinnuksi, koska siinä alimman sävelen ja soinnun perussävelen väli on seksti. Terssikäännöksen koko intervallirakenne on terssi-seksti. Kolmisoinnun kvinttikäännöstä kutsutaan kvarttisekstisoinnuksi, koska alimmasta sävelestä lähtien sointu muodostuu kvartista ja sekstistä.