seurataan sointuvirtailua. Aluksi on määriteltävä sävellaji. Sen selvittämiseksi kiinnitetään huomio teoksen etumerkistöön. Seuraavaksi määritellään analysoitavan jakson ensimmäinen ja viimeinen sointu. Usein näillä paikoilla on toonikasointu, joskus myös dominantti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sointujakson lopun kadenssiin, jossa normaalisti on yhdistelmä dominantti-toonika.

Jos sointuanalyysi tuottaa jatkuvasti pelkästään epätyypillisiä sointuasteita, kuten III ja VI astetta, on syytä epäillä sävellajimäärityksen validiteettia.

Määrittele sävellaji, sointuasteet ja käännökset harjoituksesta. Voit kuunnella harjoitukset napsauttamalla levyjä.

Tunnistamisharjoitus I

Tunnistamisharjoitus II