on ihmisten välisen kommunikoinnin muoto. Sen materiaalina voi olla visuaalinen tai sosiologis-historiallinen reaalitodellisuus, kuten esittävässä kuvataiteessa sekä yleensä kirjallisuudessa, elokuvassa ja näyttämötaiteessa. Teoksen lähtökohta on tällöin tietty määriteltävissä oleva todellisuus, jonka merkitys laajenee yleispäteväksi. Esimerkiksi kokonaisen kansan tai kulttuurin vaiheita voidaan tarkastella yhden ihmisen tai pienen rajatun joukon näkökulmasta.

Musiikissa edetään yleisestä merkityssisällöstä kohti yksityisen ihmisen kokemusmaailmaa. Musiikillisen taideteoksen perustana voi olla yleinen myyttinen käsitys esim. sankaruudesta, traagisuudesta, pyhyydestä, ilosta, surusta, kauneudesta, syvällisyydestä, isänmaallisuudesta, kansallis- ja heimo-ominaisuuksista jne. Nämä yleiset myyttiset sisällöt esitetään sellaisessa taiteellisessa muodossa, että niillä on liittymäkohta yksittäisen kuulijan kokemuspiiriin. Kun musiikin myyttinen sisältö ja kuulijan tapa kokea elämä kohtaavat toisensa, kuulija kokee ymmärtävänsä musiikkia.

Musiikki voidaan käsittää myös pelkkänä rakenteellisena suhdeverkostona, jolla ei ole mitään itsensä ulkopuolista merkityssisältöä. Musiikin kokemistapa on tällöin älyllis-esteettinen, ei niinkään emotionaalinen. Tällainen taidekäsitys on yleinen myös abstraktin kuvataiteen piirissä.