Musiikki on kuulunut tieteellisen kiinnostuksen kohteisiin lähes yhtä kauan kuin ihminen
on pohtinut vähänkään systemaattisemmin maailman ja maailmankaikkeuden kysymyksiä. Niinpä
musiikin olemuksen pohdiskelu oli tuttua jo Babylonian, Egyptin ja Kiinan vanhoissa
korkeakulttuureissa. Antiikin aikana luotiin myös perusta länsimaiselle musiikinteorialle
ja -estetiikalle. Keskiajalla käytettiin jo termiä scientia musica, musiikkitiede. Sen
tarkoittamat musiikilliset tiedot ja taidot kuuluivat neljän vapaan taiteen alaryhmään
quadriviumiin, johon luettiin lisäksi aritmetiikka, geometria ja astronomia. Tämäkin
ajattelutapa oli antiikista peräisin, sillä musiikki yhdistettiin jo varhain matematiikkaan
ja maailmankaikkeuteen, ja siihen liittyi monenlaista lukumystiikkaa. Matemaattinen näkökulma
musiikkiin ilmeni antiikin aikana ja myöhemmin myös viristysjärjestelmiin kohdistuvana
kiinnostuksena.
Kaikella musiikilla kaikenlaisissa kulttuureissa on periaatteessa teoria (ns. etnoteoria),
toisin sanoen jonkinlainen normisto siitä, miten musiikkiperinnettä tulee esittää tai miten
sitä ei saa esittää. Kuitenkin varsinainen kirjoitettu musiikinteoria on tyypillinen vain
korkeakulttuureiden musiikeille (esim. länsimainen taidemusiikki, jazz, intialainen ja
kiinalainen klassinen musiikki, Lähi-idän maiden klassiset musiikkiperinteet).
Musiikinteoria ei ole varsinaisesti tieteellinen teoria, vaan pikemminkin järjestelmä,
jonka avulla pitkälle kehittyneitä musiikkiperinteitä on pyritty systemaattisesti kuvaamaan
ja ohjaamaan niiden tuottamista. Länsimaisessa taidemusiikissa säveltäminen ja esittäminen
ovat pitkälti eriytyneet toisistaan. Tästä johtuu, että musiikinteoria ei liity niinkään
esittämiseen, vaan kohdistuu pääasiassa säveltämistä koskeviin normeihin.
Länsimainen musiikinteoria tarkoittaa nimenomaan sävellystekniikkaa koskevia oppiaineita,
kuten harmoniaoppia, teosanalyysiä ja kontrapunktia. Näin musiikinteoria on keskeinen osa
konservatorioiden muusikkokoulutusta mutta myös musiikkitieteen opintoja, joita eri maissa
harjoitetaan joko yliopistoissa tai taidekorkeakouluissa.