 |
Postiosoite: Puhelin: (03) 3551 6111
|
 |
|
4. MASENNUS (DEPRESSIO)Masennus on siinä määrin yleinen psyykkinen ongelma, että useimmat ihmiset ovat joskus elämässään kokeneet masennusta. Se on siis lyhyehkönä episodina normaali elämään liittyvä ilmiö. Vakavampi, pitempiaikainen, masennusvaihe on ollut ehkä noin 10 prosentilla väestöstä. Depressiolle on ominaista se, että häiriö painottuu vahvasti tunteisiin, vaikka myös kielteiset kognitiot (ajatukset) ovat yleisiä. Depressiossa mieli on jatkuvasti matalalla. Joillakin korostuu pahan olon tunne, suoranainen ahdistuneisuus, toisilla välinpitämättömyys kaikkeen.Masennus on toisin kuin skitsofrenia historiassa hyvin tunnettu ilmiö. Sitä on kuvattu elävästi mm. Raamatussa: "Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhamärään asti. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä." (Job 7: 3-7). Jobilla, jos kellä oli syynsä masennukseen. Arkihavainnot ja tutkimukset osoittavatkin, että masennuksen syynä ovat usein menetykset ja epäonnistumiset. Esimerkki. Keskisuuren yrityksen johtaja K. on jo pitemmän aikaa valittanut kokevansa stressiä. Hän nukkuu yöllä huonosti. Hän heittelehtii vuoteella ja miettii työasioita. Unilääkkeen voimalla yöstä jotenkin selvitään. Vaikka K. valittaa stressiä, ei hän kuitenkaan suostu keskustelemaan asioistaan, vaan pikemminkin hermostuu, kun muut kyselevät. Tulossa oleva yrityskauppa vaatii paljon aikaa ja työpäivät venyvät pitkiksi. Tarkoituksena on ostaa pienempi saman alan liike. Kauppa menee kuitenkin myttyyn, josta K. raivostuu. Hän väittää joutuneensa vainon kohteeksi. Koko hänen yrityksensä on uhan alainen. Kiivasta, järjetöntä touhua kestää muutaman päivän, kunnes K. hellittää ja sulkeutuu aluksi työhuoneensa. Tämän vaiheen jälkeen menee päiviä, ettei hän ilmesty työpaikalleen. Läheiset ihmiset panevat merkille, että K. on hyvin masentunut. Hän ei juuri puhu mitään, tuijottaa vain eteensä. Jos häneltä jotakin kysyy, niin hän vain yksikantaan toteaa: Antakaa minun olla rauhassa. Minä olen ihan lopussa. Mi ikävyys. Depressio on hyvin tunnettu psyykkinen häiriö ja siitä ovat kärsineet monet julkisuudessa hyvin tunnetut henkilöt (mm. Marilyn Monroe, Sigmund Freud, Winston Churchill, Aleksis Kivi). Depressiosta on runsaasti kuvauksia kirjallisuudessa. Aleksis Kiven runo "Ikävyys" kuvaa osuvasti syvää masennusta: Mi ikävyys, Mi hämäryys sieluni ympär Kuin syksy-iltanen autiol maall? Turha vaiva täällä, Turha ompi taistelo Ja iankaikkisuus maailman, turha! En taivasta Mä tahdo, en yötä Gehennan, Enp' enään neitosta syliini suo. Osani vaan olkoon: Tietämisen tuskast pois, Kaik' äänetön tyhjyys olkoon. No, ystävät! Teit' keranpa viimeisen pyydän, Oi! kuulkaat mitä nyt anelen teilt: Tuonen-tupa tehkäät Poijan tämän asunnoks; Hän kätköhön mullan astuu. Mun hautani Nyt kaivakaat halavain suojaan Ja peitol mustal se peittäkäät taas, Sitten ainiaksi Kartanostain poistukaat; Mä rauhassa maata tahdon. Ja kumpua Ei haudallein kohokoon koskaan, Vaan multa kedoksi kamartukoon, Ettei kenkään tiedä Että lepokammioin On halavan himmeän alla. Kulttuuri. Eräiden tutkijoiden mukaan mania (nopeasti ohimenevä kiihottunut sekavuustila) on ollut yleisempi kuin depressio. Mm. afrikkalaisissa kulttuureissa maniaa on tavattu enemmän kuin depressiota. Tämä havainto on yhdistetty Afrikassa yleisesti vallitsevaan yhteisölliseen kulttuuriin. Yhteisöllisessä kulttuurissa lähes kaikki toiminnot ovat ryhmän vastuulla. Yksilön ei tarvitse ottaa vastuuta epäonnistumisesta tai menetyksestä. Sairauksien ja onnettomuuksien syyt tulkitaan ulkoisiksi. Onnettomuuksien syynä ovat pahat henget ja taikuus. Mikäli yhteisöllisessä kulttuurissa yksilö joutuu "stressatuksi" hän reagoi eräänlaisella hajoamisreaktiolla, joka kuitenkin lähes aina menee nopeasti ohi. Taloudellisen kehityksen myötä länsimaisissa kulttuureissa painottuu yksilöllinen vastuu, joka näkyy psyykkisten häiriöitten luonteessa siten, että manian osuus vähenee merkittävästi ja depression osuus kasvaa. Ilmenemismuodot. Depressiota esiintyy eri asteisena. Edellä kuvatussa esimerkissä esiintyy jo psykoottisiakin piirteitä. Varsinaiseen depressioon tällaisia psykoottisia piirteitä ei kuitenkaan liity, vaan sille on ominaista unettomuus, passiivisuus, väsymys, keskittymiskyvyn puute, ruokahaluttomuus, ulkomaailmaan kohdistuvan kiinnostuksen vähäisyys, huonouden ja arvottomuuden tunne sekä itsemurha-ajatukset. Depressio saattaa liittyä myös ns. maanis-depressiiviseen häiriöön, jolloin maaninen ja depressiivinen vaihe vaihtelevat. Maanisessa vaiheessa henkilö on tavattoman innostunut ja suunnittelee kaikenlaista. Ajatukset ja puhe rientävät. Joskus maanisuus sävyttyy negatiiviseksi ja saa aggressiivisiakin sävyjä. Näiden lisäksi voidaan puhua masentuneesta mielialasta, joka ei ehkä ole kovin voimakasta, mutta on jo pitkään ollut henkilölle tyypillistä. Jotenkin arkiset tehtävät tulevat hoidetuksi, mutta koko ajan tällaisesta alakuloisuudesta kärsivällä on tunne, että tekisi mieli lyödä hanskat naulaan. Alakuloisuus ei tahdo hellittää. Näitten ryhmien väliset erot ovat liukuvia. Masennus saa hyvin yksilöllisiä muotoja. Diagnostiset luokittelut ovat karkeita. Depressio on väestössä melko yleistä, sitä esiintyy eri arvioiden mukaan 5-10 prosentilla väestöstä. Ns. Mini-Suomi -tutkimuksessa depression määräksi väestössä on arvioitu n. 5 %. Depression ennuste on melko hyvä, vaikka se usein uusiutuukin. Depressiovaiheiden välillä on kuitenkin yleensä pitkähköjä hyviä kausia. Vain harvoin depressio kroonistuu sillä tavoin, että depressio on lähes jatkuvaa. Hoito. Depression hoidon tulokset ovat myönteisiä kuten edellä sanotusta voi päätellä. Sekä lääkehoidolla että psykoterapialla saadaan hyviä tuloksia. Lääkehoidon ja psykoterapian tulokset ovat seurantatutkimusten mukaan suunnilleen yhtä hyviä, mutta lääkehoidolla tuloksiin päästään nopeammin. Vaikeissa depressioissa myös sähköshokkeja on käytetty hoitokeinona. Sillä saadut tulokset ovat olleet myönteisiä, joskin shokkihoitojen käyttöön liittyy eräitä ongelmia. Menetelmä on epämiellyttävä ja se aiheuttaa usein muistihäiriöitä. Psykoterapioista näyttävät toimivan ns. kognitiivis-toiminnalliset menetelmät parhaiten. Näissä pyritään murtamaan potilaiden kehämäisiä, kielteisesti sävyttyneitä, ajatuksia ja ohjaamaan heitä toimintaan, muitten ihmisten seuraan. Syyt. Depression syntyä on selitetty useilla eri teorioilla. Kaksos- ja adoptiotutkimukset osoittavat melkoisen selvästi, että geneettisillä tekijöillä on altistava vaikutus. Psykologisia teorioita on useita. Seuraavassa esitellään eräitä merkittäviä teorioita. Kognitiivinen tulkinta. Aaron Beck pani terapiassaan merkille, että masentuneet tulkitsevat kaiken itseään koskevan kielteisesti. He tekevät mielivaltaisia päätelmiä, valikoivat, liioittelevat ja yleistävät. Pienikin virhe saa heidät epätoivoiseksi ja jokin harmiton huomautus tulkitaan arvosteluksi. Depression ydin on juuri näissä tulkinnoissa. On kuin masentunut tekisi kaikkensa tehdäkseen elämänsä mahdollisimman kurjaksi. Omat suoritukset ovat surkeita, omassa minässä ei ole mitään myönteistä ja tulevaisuus on toivoton. Beckin teoria osuu depression ytimeen, mutta sen heikkoutena voidaan pitää sitä, että kielteiset kognitiot eivät välttämättä ole depression syy, vaan yhtä hyvin seuraus. Todennäköisesti kysymys on jälleen noidankehäilmiöstä, jossa kielteiset kognitiot pahentavat masennusta ja masennus saa aikaan kielteisiä ajatuksia ja arvioita. Oppimisteoria. Lewinsohnin mukaan depression syynä on yksilön saamien sosiaalisten palkkioiden vähentyminen. Alkusysäys sosiaalisten palkkioiden vähäisyyteen voi olla esimerkiksi eläkkeelle jääminen tai aviopuolison kuolema. Niin kauan kuin henkilö on ollut työelämässä hän on saanut riittävästi virikkeitä ja palautteita, mutta työn jäädessä pois myönteiset palautteet vähenevät. Tämä aiheuttaa masennusta ja masennus puolestaan saa toiminnan entisestään vähenemään, jolloin palautteet vähenevät jne. Noidankehävaikutus on valmis. Teoriassa on seuraavia aineksia:
Persoonalliset ominaisuudet
vähentävät myönteisten
palautteiden määrää
Ympäristö tarjoaa vähän Myönteisten
myönteisiä palautteita palautteiden Depressio
vähäisyys
Vähäinen toiminnan
määrä Masennus saa
myönteistä huomiota
Esimerkki. Yksilön A persoonalliset ominaisuudet voivat alun alkaen olla sellaisia, että hän ei helposti saa myönteistä palautetta sosiaalisessa kanssakäymisessä. Hän voi olla luonteeltaan sulkeutunut eikä hallitse sosiaalisia taitoja. Myös ulkonäössä voi olla torjuntaa aiheuttavia piirteitä. Ympäristö saattaa olla sellainen, että hän tapaa ihmisiä harvoin tai he eivät ole kiinnostuneita A:sta. Toiminta taas heijastaa toisaalta edellytyksiä ja taitoja, toisaalta niitä palautteita, joita A saa. Jos toiminnan määrä on kovin vähäinen, ei A voi saada palautteita lainkaan. Paradoksaalisesti masennus voi olla toimintaa, josta hän saa kaipaamaansa myönteistä huomiota. Opittu avuttomuus. Ehkä eniten huomiota on saanut Seligmanin opitun avuttomuuden teoria. Teorian mukaan masennuksen taustalla on kokemus, jonka mukaan yksilö menettää tilanteen hallinnan. Hän ei lainkaan voi kontrolloida tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. Hän voi vain odottaa, mitä tuleman pitää. Teorian alku oli eläinkokeissa. Seligman järjesti tilanteita, joissa koirat joutuivat avuttomina valjaissa ottamaan vastaan sähköiskuja. Mikään niiden oma toiminta ei lopettanut sähköiskuja. Lopulta ne vain inisten alistuivat. Kun tällaiset koirat sijoitettiin kaksiosaiseen aitaukseen, jossa keskellä oli matala aita, niin koirat eivät osanneet hypätä aidan yli, jos niiden alla oleva aitauksen osa tuotti niille sähköiskuja. Sen sijaan tavallinen koira, joka ei ollut oppinut avuttomaksi, hyppäsi välittömästi aitauksen yli. Sittemmin vastaava ilmiö on todettu monissa muissakin eläinkokeissa sekä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa. Ilmiö on arkihavaintojen mukainen. Laitokseen siirretty vanhus tulee helposti avuttomaksi, koska hän ei kerta kaikkiaan pysty hallitsemaan uutta ympäristöään. Hänen muistinsa voi olla dementian vuoksi vaurioitunut. Laitostilanteissa ympäristöä on vaikea jäsentää ja kontrolloida. Yksilön on sopeuduttava laitokseen, eikä päinvastoin. Seurauksena on hyvin tunnettu laitostumisilmiö. Opitun avuttomuuden seuraukset muistuttavat tavattomasti masennusta. Opittuun avuttomuuteen liittyy seuraavia oireita:
Opittu avuttomuus vähenee ohjaavan terapian avulla. Kun avuttomaksi oppineita koiria muutaman kerran raahattiin esteen yli, niin ne alkoivat ymmärtää, mistä oli kysymys. Avuttomuuteen vaikuttavat myös sähköshokki, psykofarmakat ja ajan kuluminen. Avuttomuutta voidaan myös ennalta ehkäistä. Jos koirilla on runsaasti kokemuksia siitä, että oma toiminta vaikuttaa ympäristöön, niin niitä on vaikea opettaa avuttomiksi. Laboratorioissa havainnoidun opitun avuttomuuden kuvaukset tulevat niin lähelle masennusta, että avuttomuuden kokemuksia voidaan pitää yhtenä depression syynä. Vuorovaikutusteoria. Coynen teoriassa huomiota kiinnitetään prosessin etenemiseen, ei niinkään depression syihin, joina Coyne näkee pääosin erilaiset menetykset. Menetyksen kokenut välittää muille avuttomuuttaan ja kaipaa selvästi tukea. Joku läheinen ihminen koettaa häntä tukea, vaikka usein kiusaantuukin toisen avuttomuudesta. Hän koettaa vakuuttaa, miten masentuneen täytyy saada itsensä taas vauhtiin ja lopettaa "omaan napaan tuijottaminen". Masentunut ottaa kyllä vastaan saamansa tuen, mutta miettii mielessään: "Onko tuo vain velvollisuutta, vai pitääkö hän minusta todella?" Masentunut saattaa testata tuota läheistä ihmistä ketomalla itsemurha-ajatuksistaan. Tällaiset puheet kauhistavat läheistä ihmistä, joka itsekin ahdistuu ja yrittää auttaa entistä enemmän. Samalla hän kuitenkin turhautuu ja osin suuttuukin. "Eikö tuo ihminen lainkaan kuuntele minua". Auttaja ei voi olla välittämättä turhautumistaan, jonka masentunut herkästi tulkitsee torjunnaksi: "Ei hän kuitenkaan minusta välitä. Suuttuu vain minulle". Ollaan pattitilanteessa. Masentunut tarvitsee apua, mutta millaista sen tulisi olla? Coyne on tutkimuksissaan osoittanut sen, miten masennus todellakin aiheuttaa ympäristön taholta ambivalenttia (kaksitasoista) suhtautumista. Masentunut ihminen ärsyttää ja ahdistaa, jolloin helposti käy niin, että masentunut tulkitsee tarjotun avun omaa masennustaan vahvistavana. Auttajan tulisi tajuta tällainen pattitilanne ja tiedostaa oma ahdistuksensa sekä masentuneen kielteiset tulkinnat. Hänen pitäisi irrottaa itsensä tästä noidankehästä ja käyttäytyä mahdollisimman luontevasti. Menetykset. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että masennukset todellakin liittyvät erilaisiin menetyksiin ja onnettomuuksiin. Kaikissa edellä kuvatuissa teorioissa menetykset näyttelevät merkittävää osaa. Lisäksi on havaittu, että pitkään jatkuneilla vaikeuksilla on masennukseen altistava vaikutus. Yhdistelmä, jossa ihminen pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen kokee jonkin menetyksen, eikä pysty ongelmiaan ja menetystään jakamaan läheisten ihmisten kanssa, on kriittisin depression syntymisen kannalta. Myös aikaisemmin koetuilla menetyksillä on osoitettu olevan altistavaa vaikutusta. Siten masennus on usean eri tekijän yhteistulosta kuten muutkin psyykkiset häiriöt. Perinnöllinen alttius näkyy todennäköisesti masennukseen taipuvana temperamenttina. Menetykset, jatkuvat ongelmat ja läheisten tukea antavien ihmissuhteitten puute laukaisevat lopulta depression. Aloitussivulle |
|
ylläpito: Pertti Vuorilehmus |
ESITTELY