 |
Postiosoite: Puhelin: (03) 3551 6111
|
 |
|
Kuvat, joihin tekstissä viitataan, puuttuvat toistaiseksi. 7. TERVEYSPSYKOLOGIA (PSYKOSOMATIIKKA)Alue on erittäin laaja. Omat tutkimukseni keskittyvät liikunnan vaikutuksiin. Seuraavassa eräs artikkelini. Liikunnan vaikutus psyykkiseen toimintakykyynJokainen useita vuosia työssä ollut henkilö muistaa aikoja, jolloin työ tuntui raskaalta ja rasittavalta. Ajatus ei tahtonut kulkea, keskittyminen oli vaikeata, väsytti ja hermostutti. Työsuoritus oli tuskin puoltakaan siitä, mitä se normaalisti on. Rasittuneisuuden syynä olivat joko perheeseen tai työpaikan ihmissuhteisiin ja vaativiin tehtäviin liittyvät tekijät. Ne eivät häirinneet vain työn tekemistä, vaan myös perhe-elämää ja harrastuksia.Hyvinvointi, toimintakyky ja mielenterveysPsykologiassa ihmisen tyytyväisyyttä ja hyvää oloa voidaan kuvata monella eri sanalla. Tällaisia ovat elämisen laatu, psyykkinen hyvinvointi, psyykkinen toimintakyky ja mielenterveys. Näitten sanojen aluetta on vaikea kuvata tarkasti. Peittävyydeltään laajin on elämisen laatu. Sihen voidaan sisällyttää myös fyysisen ympäristön myönteiset piirteet. Psyykkinen hyvinvointi kattaa sekä terveyden että toimintakyvyn. Hyvinvoiva ihminen on terve ja pystyy suoriutumaan jokapäiväisen elämän fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista vaatimuksista. Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa suunnilleen samaa kuin psyykkinen hyvinvointi, mutta siinä painottuu toimintakyvyn psyykkinen puoli. Ihmisen fyysisessä toimintakyvyssä voi olla puutteita, mutta hänen psyykkinen toimintakykynsä on silti hyvä. Mielenterveys on hiukan edellisiä kapeampi käsite. Sillä tarkoitetaan psyykkistä tasapainoa ja sopeutumista yhteiselämään. Mieleltään terve ihminen on sovussa sekä itsensä että ympäristönsä kanssa. Kolmea viimeistä sanaa käytetään tässä kirjoituksessa suunilleen samassa merkityksessäPsyykkistä toimintakykyä - ja psyykkistä hyvinvointia sekä mielenterveyttä - luonnehtii realiteettien taju, elämän hallinnan kokeminen, optimismi, tyytyväisyys elämään, tarkoituksen kokeminen, sosiaalinen taitavuus, itseluottamus ja toiminnallisuus. Psyykkinen toimintakyky kattaa kolme psyykkisen toiminnan perusaluetta, toiminnan, tunne-elämän ja ajattelun (kuva 1). Psyykkisesti toimintakykyinen ihminen (1) toimii tehokkaasti ja järkevästi, (2) tuntee olonsa hyväksi, on hyvällä mielellä ja (3) arvostaa itseään ja suhtautuu optimistisesti tulevaisuuteen. Nämä kolme psyykkisen toiminnan aluetta vaikuttaa koko ajan toisiinsa. Kun ihminen on masentunut, hän suhtautuu itseensä ja tulevaisuuteensa pessimistisesti, eikä hänen toimintakykynsäkään ole parhaimmillaan. Tarkkaavaisuus alenee, kyky tehdä päätöksiä heikkenee ja työn tulokset ovat huonoja. Hyvä psyykkinen toimintakyky on tunteiden, toiminnan ja ajatusten hallintaa. Kun ihmisellä on mielenterveyden ongelmia, hänellä kokee että häntä hallitaan. Hän ei itse voi tunteilleen, ajatuksilleen tai tekemisilleen mitään. Terveys vaikuttaa psyykkisen toimintakyvyn osatekijöihin (kuva 1). Huono terveys vaikuttaa kielteisesti, hyvä terveys edistää toimintakykyä, parantaa mielialaa ja lisää elämän hallinnan kokemista. Hyvä esimerkki siitä, miten terveyden muutos vaikuttaa kaikkiin kolmeen psyykkisen järjestelmän osatekijään on Rapsin ym. (1) tutkimus. Ortopedisestä leikkauksesta aiheutunut viikon, parin sairaalassaolo aiheutti masennusta, pessimististä asennetta ja suoritustesteissä näkyvää tarkkaavaisuuden alentumista. Tätä tutkimuksen tekijät nimittävät opituksi avuttomuudeksi. Opittu avuttomuus tarkoittaa kokemusta, että omalla toiminnalla ei voi vaikuttaa ympäristöön. Ihminen ei voi hallita ympäristöään. Terveellä minällä kolme eri puolta (kuva 1). Itseluottamus merkitsee uskoa siihen, että oma toiminta tuottaa tuloksia. Henkilön arviot omasta toimintakyvystään ovat myönteisiä. Itsearvostus ei liity suorituksiin, vaan oman minän arvostamiseen ainutkertaisena yksilönä. Henkilö uskoo, että elämä on hallinnassa ja että elämä on mielekästä. Itsetiedostus tarkoittaa että toimintakyky ja hallinta ovat tasapainossa. Henkilö joutuu vaikeuksiin, jos hän kuvittelee hallitsevansa sellaisiakin asioita, jotka eivät ole realiteettien mukaisia. Samoin henkilölle koituu vaikeuksia, jos hallinnan kokemus jää alle sen tason, jonka henkilö muiden mielestä on saavuttanut. Tunnetila, mieliala on herkin muutoksille. Siihen vaikuttavat kaikenlaiset hyvät ja huonot asiat, joita elämässä jatkuvasti tulee vastaan. Toiset reagoivat herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin, toiset ovat tasaisempia ja reagoivat vähemmän sekä myönteisiin että kielteisiin asioihin. Jos mielialan muutos on voimakas siten, että henkilöllä alkaa ilmetä masennuksen oireita, muuttuvat myös ajatukset ja asenteet yleensä kielteisiksi. Huono mieliala saa aikaan huonoja ajatuksia. Huonot ajatukset huonontavat mielialaa entisestään. "Minusta ei ole mihinkään. Olen huonompi kuin muut. Turha odottaa, että asiat tästä parantuisivat." Tällaiset ajatukset alkavat kiertää päässä. Vaikka itse työn tekeminen on usein niin hyvin opittua, että siihen eivät pienet murheet vaikuta, voi tälläkin alueella lopulta tapahtua kielteisiä muutoksia. Työn tulokset alkavat heiketä sekä määrällisesti että laadullisesti. Psyykkisen toimintakyvyn mittaritPsyykkistä toimintakykyä tai hyvinvointia voidaan kuvata monin eri tavoin. Ensi sijassa kysymys on subjektiivisesti koetuista asioista, ihmisten kokemuksista. Ihminen voi huonosti, jos hän kokee itsensä tyytymättömäksi, masentuneeksi, ahdistuneeksi tai jos hän ei luota itseensä. Toimintakykyä - olipa se psyykkistä tai fyysistä - voivat arvioida sekä henkilö itse että ulkopuoliset henkilöt. Usein henkilön arvio omasta toimintakyvystään on luotettava, mutta ei suinkaan aina. Hän voi yli- tai aliarvioida omaa suoritustasoaan.Toimintakyvyn arvoita voidaan tehdä psykologisten testien avulla tai arvioimalla yksilön suorituksia konkreettisissa työtehtävissä. Edelliset voivat olla hyvin tarkkoja ja yksityiskohtaisia, jälkimmäiset taas yleensä ovat kokonaisvaltaisia ja perustuvat työn keskeisiin piirteisiin. Psyykkisten komponenttien mittareina käytetään kyselylomakkeita, joissa tutkimukseen osallistuneet saavat arvioida omaa psyykkistä tilaansa. Mittaukset ovat kohdistuneet juuri mielialaan ja ajattelun tyyleihin. Omissa tutkimuksissani (2) olen mitannut mm. mielialaa, ahdistuneisuutta, itseluottamusta ja -arvostusta ja tyytyväisyyttä elämään. Monissa tutkimuksissa ihmiset ovat saaneet arvioida omia vahvoja tai heikkoja puoliaan persoonallisuustestien avulla. Tutkimusten mukaan ihmiset arvioivat psyykkistä hyvinvointiaan tai toimintakykyään myönteisesti (2,3). Kun erään suuren yrityksen työntekijät arvioivat omaa itseluottamustaan, painottuivat arviot myönteisiksi (kuva 2). Samanlaisia jakautumia tuli muissakin edellä mainituissa psyykkisen toimintakyvyn mittareissa. Noin 5-10% tuon yrityksen työntekijöistä koki hyvinvointinsa niin huonoksi, että se on heille jatkuva ongelma. Lisäksi vastanneiden joukossa oli niitä, jotka arvioivat tilanteensa korkeintaan kohtalaiseksi. Hyvien asioiden vastapainona on kosolti kielteisiä. Enemmistö kuitenkin kokee itsensä ja elämänsä vähintään tyydyttäväksi, usein hyväksikin. Kielteisten arvioiden syyt ovat moninaisia. Psyykkinen toimintakyky alenee esimerkiksi läheisen ihmisen menetyksen tai työttömyyden seurauksena. Sairaudet, vastoinkäymiset ja epäonnistumiset heikentävät hyvinvointia. Yksilöllisiin eroihin vaikuttavat myös persoonallisuustekijät, joihin taas vaikuttavat erityisesti perintötekijät ja lapsuuden kotiin liittyvät tekijät. Psyykkisen toimintakyvyn edistäminenIhmiset voivat käyttää monia keinoja hyvinvointinsa edistämiseen. Ainakin subjektiivisesti melkein mikä tahansa tuntuu auttavan. Yksi lämmittää saunan, toinen lähtee Kanarian saarille, kolmas puhuu jonkin läheisen henkilön kanssa, neljäs menee asiantuntijan puheille ja viides lähtee lenkille. Ei tarvitse kuin lukea päivän lehtiä, kun näkee hoidon tarjonnan runsauden. Kulttuuri kuitenkin asettaa omat rajansa. Se suosii joitakin keinoja ja torjuu joitakin. Teollistuneissa länsimaissa arvostetaan psykoterapiaa, mutta vieroksutaan loitsuja ja manauksia.Myös tutkimukset osoittavat, että monet erilaiset keinot toimivat (2, 4-6). Paljon tutkimustietoa on esimerkiksi psykoterapiasta, liikunnasta, rentoutuksesta ja meditaatiosta. Keinojen vaikutukset ovat samansuuruisia. Kun masentuneilla on verrattu liikunnan ja psykoterapian vaikutuksia, tulos oli keskimäärin sama ( ). Jos muutokset siirretään liitteenä 1 olevalle asteikolle, muutos on keskimäärin noin 10 pistettä. Jollekin hyöty on tätä suurempi, jollekin pienempi. Joku ei hyödy hoidosta ollenkaan. Muutoksen ehtona on yleensä alentunut psyykkinen toimintakyky. Jos henkilöllä jo menee hyvin, ei ole todennäköistä, että jokin hoito-ohjelma häneen merkittävästi vaikuttaisi. Tällaiset ihmiset eivät yleensä edes hakeudu mihinkään hoitoon. Muutosten säilymisestä on ristiriitaista tietoa. Yleensä jonkin hoito-ohjelman päättymisen jälkeen psyykkinen toimintakyky uudelleen laskee, mutta ei aina onneksi alkuperäiselle tasolle. Liikunnan vaikutukset psyykkiseen toimintakykyynLiikunta ja psyykkinen hyvinvointi -projekti osoitti, että runsaasti liikkuvien ja vähän liikkuvien hyvinvoinnin ero oli juuri tuo maaginen 10 pistettä liitteen 1 kaltaisilla asteikoilla (2). Työhön liittyvän liikunnan määrällä ei ollut yhteyttä hyvinvoinnin mittoihin. Tällainen tulos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, koska on mahdollista, että hyvinvoivat ryhtyvä harrastamaan liikuntaa toisin kuin "pahoinvoivat", jotka eivät jaksa harrastaa mitään muutakaan. Tutkimustulokset tukevat tulkintaan, jonka mukaan vaikutukset käyvät molempiin suuntiin.Arviot liikunnan hyödyllisyydestä ovat nekin korkeita. Suurin osa Liikunta ja hyvinvonti -projektin tuhannesta vastaajasta oli sitä mieltä, että liikunta on hyödyksi sekä fyysiselle että psyykkiselle hyvinvoinnille. Mitä aktiivisemmin liikuntaa harrastaa, sitä lujemmin uskoo sen myönteisiin vaikutuksiin. Kriittistä lukijaa nämä tiedot eivät vielä vakuuta. Eri puolilla maailmaa on kuitenkin tehty kymmeniä kokeellisia tutkimuksia, jotka perustuvat koe- ja kontrolliryhmän käyttöön. Niissä on osoitettu, että liikunta vaikuttaa masennukseen, ahdistukseen, itseluottamukseen, vireyteen, stressin sietoon ja älylliseen suorituskykyyn. Luettelo on karkeasti vaikutusten suuruuden mukaisessa järjestyksessä. Vaikutus masennukseen on selkein, kun taas vaikutukset stressin sietoon ja älylliseen suorituskykyyn ovat melko vähäisiä ja ristiriitaisia. Myönteinen vaikutus tulee esiin sekä välittömästi yhden liikuntakerran että pitempään kestäneen liikunnan jälkeen. Jokainen liikunta harrastanut tietää itsekin, että välittömästi liikunnan jälkeen olo tuntuu yleensä raukealta,ja hyvältä. Suurin osa tutkimuksista on koskenut aerobista, happea kuluttavaa, liikuntaa, jollaista on esimerkiksi juokseminen, pyöräily, squash, koripallo ja aerobic. Myös kevyempi, anaerobinen, liikunta näyttää vaikuttavan myönteisesti etenkin masennukseen. Näin lähes mikä tahansa kohtuullisen intensiivinen liikunta edistää psyykkistä hyvinvointia tai toimintakykyä. Mikä liikunnassa vaikuttaa?Kun sekä lyhyet että pitkät, sekä kevyet että intensiiviset liikuntaohjelmat vaikuttavat myönteisesti toimintakykyyn, on tuloksen tulkinta vaikeata. Mikä liikunnassa vaikuttaa? Mikä on se tekijä, joka saa tuon myönteisen vaikutuksen aikaan? Tarjolla on runsaasti sekä psykologisia että fysiologisia selityksiä. Liikunnan tiedetään lisäävän kehon välittäjäaineita, endorfiineja, jotka yleensä ovat mukana silloin, kun ihmiselle tapahtuu jotakin myönteistä. Liikunta edistää fyysistä kuntoa. Se parantaa keuhkojen hapenottokykyä ja sydämen kuntoa. Syke laskee ja paino putoaa. Näillä voi olla ainakin välillistä vaikutusta psyykkiseen toimintakykyyn. Ainakin keskimäärin pitää paikkansa että terveessä ruumiissa on terve sielu. Kuitenkin jo pelkkä ajatusleikki riittää osoittamaan, että pakkoliikunta ei saa aikaan psyykkistä hyvinvointia. Pakollinen, päivittäinen, ohjelma saisi kansalaiset erittäin huonolle tuulelle, vaikka kunto kohentuisikin.Psykologisena selityksenä on varteenotettava se hallinnan kokemus, joka liikuntaan liittyy. Mitä täsmällisemmin, sulavammin tai voimakkaammin oman kehonsa saa liikkeelle, sitä paremmalta se tuntuu. Tulee tunne, että oma keho on hallinnassa, se tottelee sille annettuja käskyjä. Hallinnan kokemusta synnyttävät myös fyysisen kunnon kohentuminen, painon aleneminen, parantunut yöuni, vireyden lisääntyminen ja monet muutkin kehon antamat tuntemukset. Hallinnan kokemusta tuottaa monille tunne siitä, että on saavuttanut jonkin tavoitteen. Olen jaksanut kävellä 10 km tai peräti juosta maratonin. Elämän hallintaa voi synnyttää myös se, että liikunnan avulla voi saada itselleen ystäviä ja vaihtelua. Monet liikuntamuodot edellyttävät yhteistoimintaa sekä itse liikunnassa että myös liikuntatilanteiden valmistelussa. Jotkut liikuntamuodot (triathlon, laskuvarjohypyt, vuorikiipely) vaativat vaativat pelkojen voittamista ja antavat suoranaisia huippuelämyksiä. Liikuntamuotojen runsaus antaa nykyajan ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään juuri hänelle sopivalla tavalla. KirjallisuuttaRaps, C.S., Peterson, C., Jonas, M. & Seligman, M.E.P. Patient behavior in hospitals: Helplessness, reactance, or both? J. pers. soc. psychol. 6 (1980): 6, 1036-1041.Etnier, J., Salazar, W., Landers, D., Petruzzello, S., Myungwoo, H. & Nowell,P.: The effect of exercise and fitness on cognitive functioning: A meta-analysis. Sport & exer. psychol. 16 (1994): suppl., 51 Biddle, S.J.H.: Exercise psychology. Sport sci. rev. 1 (1992):2, 79-92 Lehtinen, V., Joukamaa, M., Jyrkinen, T., Lahtela, K., Raitasalo, R., Maatela, J. & Aromaa, A. (1991). Suomalaisten aikuisten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt. Turku: Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:33. Long, B.C.& Haney, C.J. (1988). Coping strategies for working women: aerobic exercise and relaxation interventions. Behavior Therapy, 19, 75-83. McDonald, D.G. & Hodgdon, J.A. (1991). Psychological effects of aerobic fitness training. Research and theory. New York: Springer-Verlag. Martinsen, E.W., Hoffart, A. & Solberg Ö. (1989). Comparing aerobic with nonaerobic forms of exercise in the treatment of clinical depression: A randomized trial. Comprehensive Psychiatry, 30, 324-331. Moses, J., Steptoe, A., Mathews, A. & Edwards, S. (1989) The effects of exercise training on mental well-being in the normal population: A controlled trial. Journal of Psychosomatic Research, 33, 47-61. North, T.C., McCullagh, P. & Tran, Z.V. (1990) Effect of exercise on depression. Exercise and Sport Science Revviews, 18, 379-415. Ojanen, M. (1994 a). Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Helsinki: Liikuntatieteellisen seuran moniste Nro 19. Ojanen, M. (1994b) Can the true effects of exercise on psychological variables be separated from placebo effects. International Journal of Sport Psychology, 25,63-80. Norris, R., Carrol, D. & Cochrane, R. (1990). The effects of aerobic and anaerobic training on fitness, blood pressure, and psychological stress and well-being. Journal of Psychosomatic Research, 34, 367-375. Smith, M.L, Glass, G.V. & Miller, T.I. (1980) The benefits of psychotherapy. Baltimore: Johns Hopkins University Press. Tuson, K.M. & Sinyor, D. (1993) On the affective benefits of acute aerobic exercise: Taking stock after twnty years of research. Teoksessa P. Seraganian (toim.) Exercise psychology: The influence of physical exercise on psychological processes. New York: John Wiley. Aloitussivulle |
|
ylläpito: Pertti Vuorilehmus |
ESITTELY