 |
Postiosoite: Puhelin: (03) 3551 6111
|
 |
|
9. PSYKOTERAPIATKirjastani Itsetuntemusta etsimässä LogoterapiaMerkityksettömyyden ongelmaa on lähestytty logoterapiaa sivuavin käsittein. Viktor Franklin kehittämässä logoterapiassa nähdään ihmisten ongelmien tärkeimpänä syynä merkityksettömyyden tunne. Elämässä ei ole mieltä. Terapia tähtää siihen, että merkitys löytyisi. Lähes aina sellainen löytyy, koska ei ole ihmistä, joka ei voisi tehdä jotakin arvokasta. Frankl painottaa voimakkaasti sitä, että "onnen ovi avautuu ulospäin". Ihmisen sisältä ei vastausta löydy. Oman minän tarkkailu vain kannustaa itsekeskeisyyteen. Terapian ensisijainen tehtävä on auttaa asiakasta näkemään, missä on hänen elämänsä merkitys ja tarkoitus. Elämän tarkoitus on nimenomaan opittava näkemään, koska se on erilaisten esteiden vuoksi piilossa.OppimisterapiaAhdistuksen ongelmaa on menestyksellä lähestytty oppimisterapian keinoin. Ahdistus aiheutuu sekä tietojen että taitojen puutteista tai vääristymistä. Parhaimmillaan ihminen oppii sosiaaliset taitonsa luonnonmenetelmällä hitaasti mutta varmasti vuosien varrella. Joudumme jatkuvasti erilaisiin tilanteisiin, joissa taitomme joutuvat koetteelle. Me näemme, kuinka muut menettelevät ja meille annetaan ohjeita. Osaksi joudumme opettelemaan yrityksen ja erehdyksen avulla. Aina kaikki ei suju niin hyvin kuin pitäisi. Joudumme kenties sellaiseen ympäristöön, missä vanhat opit eivät enää pädekään. Ei ole ollut tilaisuuksia tavata erilaisia ihmisiä, olla ryhmissä ja erilaisissa keskustelua vaativissa tilanteissa. Tai meidät on jossakin tilanteessa kerta kaikkiaan lyöty lyttyyn. Vaikka oppiminen ei enää ole yhtä luontevaa kuin lapsella, se on kuitenkin ainoa tie. Terapia on taitojen hiomista ja opettelua. Hyvä esimerkki oppimisterapian tehokkuudesta on fobioitten eli kohdepelkojen hoito. Vähittäinen totuttautuminen pelottaviin tilanteisiin tuottaa parhaat tulokset.ParadoksiterapiaAhdistuksen ja muidenkin ongelmien käsittelyssä käytetään joskus paradoksiterapiaa. Paradoksien (outojen, ristiriidan synnyttävien menetelmien) käyttöä voi perustella monella eri tavalla. Kun pelottavaa asiaa lähestytään, sen aiheuttama ahdistus yleensä vähenee. Jos kohtaamiseen liittyy vielä huumoria, voi se entisestään lieventää ahdistusta. Ihmisissä on myös aivan ilmeinen taipumus toimia ohjeiden vastaisesti. Tämän ovat terapeutit panneet useasti merkille. Kun vastustus on erityisen suuri, paras tapa saada viesti perille on esittää ohje, jonka varmasti tietää tulevan rikotuksi. Ylipainoiselle, joka ei ohjeista piittaa voisi terapeutti sanoa: "Annetaan olla. Mene ja syö itsesi palloksi. On siinä hyvätkin puolensa. Ehkä voit sitten kävelyn sijasta kieriskellä eteenpäin. Voit myös osallistua läskikuningas -kilpailuun, josta näytti lehdessä olevan ilmoitus." Meissä ihmisissä on myös kyky nähdä elämän mielettömyyttä, sen humoristisuutta, kun asia meille oikein selvästi esitetään.Kognitiivinen terapiaEräät terapiasuunnat (mm. rationaali-emotiivinen terapia ja realiteettiterapia) korostavat ihmisen kykyä tehdä ratkaisuja ja päätöksiä. Tämä näkemys tulee useissakin esimerkeissä esille. Ihmisen tulisi nähdä omat ajattelunsa harhat ja pyrkiä niitä korjaamaan. Me vaadimme liikaa sekä itseltämme että muilta. Meidän pitäisi olla taitavia ja täydellisiä. Virheet ja epäonnistumiset saavat meidät pois tolaltaan. Yleistämme aivan liian helposti. "Ei minusta ole mihinkään." "Minun täytyisi olla parempi." Tällaisia vaatimuksia me asetamme itsellemme loputtomiin. Terapia pyrkii osoittamaan, että meitä ahdistavat asioiden tai tapahtumien tulkinnat, niiden kokeminen, eikä itse asiat. Me tulkitsemme asioita tavalla, joka on usein huonoin mahdollinen. Kun jo asiat sinänsä ovat vaikeita, niin miksi tehdä niistä vielä vaikeampia kuin ne todellisuudessa ovat. Meidän pitäisi olla rationaalisia (järkeviä) ja realisteja (todellisuudentajuisia). Vanhojen asioiden kaivelusta ei ole hyötyä, vaan on mietittävä, mitä minä voin tehdä juuri tänään. Syyttelemällä muita tai itseämme löydämme vain itsellemme alibeja, jotka eivät auta meitä ongelmissamme eteenpäin.HahmoterapiaHahmoterapiassa korostetaan samoin nykyhetken merkitystä. Elä tässä ja nyt. Älä vaivaa päätäsi menneisyydellä tai tulevaisuudella. Juuri nykyhetki on arvokas. Tunteet ovat arvokkaita. Ihmisen on tunnettava voimakkaasti, hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin hän on. Tällainen viesti on hyvä erityisesti niille, jotka ovat erilaisten paineiden alaisia.PsykoanalyysiVihdoin psykoanalyyttinen terapia näkee tiedostamisen keinona, jolla erilaisia ongelmia voidaan ratkaista. Tiedostamisen on oltava sekä tiedollista että tunteenomaista. Ongelmien taustalla ovat aina torjutut vietit tai toiveet, jotka tietoisuudesta pois työnnettyinä kuluttavat paljon energiaa ja voivat aiheuttaa vakavia häiriöitä psyykkiselle järjestelmälle. Tällaiset tiedostamattomat asiat liittyvät usein lapsuuden kehitykseen ja ovat luonteeltaan seksuaalisia tai seksuaalisesti värittyneitä.Terapioiden vertailuaTerapian keinot ovat siten moninaisia. Neljä peruslinjaa voitaneen erottaa. Terapioiden ainekset ovatTAHTO (halu, motivaatio, tarkoitus, tavoite) TEKO (toiminta, aktiivisuus) TUNNE (mieliala, kokemus) AJATTELU (tulkinnat, asenteet, päätelmät) Ihminen muuttuu, kun hän saa jostakin lisää tahtoa. Parhaiten hän saa lisää tahtoa, kun hän löytää elämälleen uuden suunnan. Hän tahtoo, haluaa tehdä asioita, hänellä on ikäänkuin uutta voimaa saatuaan tarkoituksen elämälleen. Teko on tietojen ja taitojen edellytys. Tekemällä, toimimalla ihminen saa uusia kokemuksia, oppii ja löytää uusia asioita. Kun tahtoa puuttuu, tarvitaan joskus jopa pakkoa ihmisen sysäämisessä liikkeelle. Tunteet, kokemukset ovat sinänsä arvokkaita. Oman minän myönteinen kokeminen antaa elämälle hyvän perustan. Ajattelun välityksellä me tulkitsemme ympäristömme. Jotkut asiat sävyttyvät kielteisiksi, toiset myönteisiksi. Elämme tulkitussa ympäristössä. Odotuksemme ja asenteemme vaikuttavat kaikkeen siihen, mitä teemme. Nämä eri lähestymistavat tuntuvat sinänsä uskottavilta. Kaikissa on omat etunsa ja puutteensa. Jokaisen vaihtoehdon yhteydessä voi esittää hankalia kysymyksiä. Miten tahto kääntyy teoiksi? Mistä teko saa alkunsa? Voiko vaihtuville tunteille ja kokemuksille todella rakentaa jotakin? Miten ajattelu kääntyy teoiksi? Ei siis ole ihme, että näistä neljästä on usein poimittu vähintään kaksi asiaa, joita halutaan yhdessä toteuttaa. Psykoanalyysissä korostetaan sitä, että oivalluksen tulee olla hyväksytty myös tunnetasolla. Rationaali-emotiivisessa terapiassa ovat keskeisiä tunne, ajattelu ja teko. On edettevä kaikilla tasoilla, jotta tuloksia voitaisiin saada. On tunnistettava ahdistavat emootiot, vältettävä erilaiset ajattelun harhat ja toimittava käytännössä siten, ettei enää ajaudu tunteiden ja järjettömien ajatusten noidankehiin. Uusimmat oppimisterapian sovellukset korostavat sekä ajattelun että tekojen merkitystä. Ihmisten odotukset suoriutumisesta vaikuttavat ratkaisevasti toimintaan. Odotusten ja tekojen välillä vallitsee jatkuva vuorovaikutus. Myönteiset odotukset saavat yrittämään ja onnistumaan ja odotukset paranevat entisestään. Kielteiset odotukset taas saavat aikaan kielteisen noidankehän, jota terapiassa juuri pyritään rikkomaan. Eri terapiasuuntien edustajilla on taipumus pitää omaa suuntaansa muita parempana, mikä on ymmärrettävää. Laaja tieteellinen tutkimus ei ole tuonut mitään selviä eroja eri suuntien välille. Erityisen hyvin näyttävät kuitenkin toimivan sellaiset terapiat, jotka yhdistävät ajattelun ja toiminnan. Näissä terapioissa ihmisille pyritään opettamaan uusia toiminnan ja ajattelun malleja. Psykoanalyysin heikkoutena on se, että siinä liiaksi luotetaan oivalluksen voimaan. Terapia suuntautuu liiaksi menneisyyteen, asioihin, joista ei voida saada luotettavaa tietoa. Vaarana on, että asiakkaat juuttuvat menneisyyteensä, eivätkä ota riittävästi vastuuta omasta elämästään. Terapia on aina ainutkertainen vuorovaikutustapahtuma. Tulos riippuu sekä asiakkaan että terapeutin ominaisuuksista. Eräät tutkijat korostavat terapeutin ominaisuuksien merkitystä. Tuloksia saavat erityisesti sellaiset terapeutit, jotka ovat aitoja, empaattisia ja lämpimiä. Tällaisia terapeutteja on kaikissa suuntauksissa. Terapiatulosta kyetäänkin ennustamaan usein jo ensimmäisten tapaamisten perusteella. Jos sekä terapeutilla että asiakkaalla on tunne, että terapia toimii ja tulee tuottamaan tuloksia, niin tuloksia myös saadaan. Vastaavasti toisen tai molempien negatiivinen arvio vuorovaikutuksesta estää tulosten saamisen. Ilmeisesti asiakkaan panosta on usein aliarvioitu. Terapian onnistuminen on paljolti asiakkaan varassa. Jos hänellä on tahtoa, motivaatiota, niin terapia on tuloksekasta. Suoriutumisodotus. Albert Bandura on tutkimuksissaan osoittanut, että jokaisessa tehtävässä herää aina odotuksia siitä, miten siinä onnistutaan. Nämä odotukset ennakoivat hyvin tarkasti todellisia suorituksia. Bandura teki tutkimussarjan, jossa eri keinoilla pyrittiin vähentämään käärmeisiin liittyviä pelkoja. Parhaiten toimi menetelmä, jossa käärmeitä vähitellen lähestyttiin. Vähittäisen harjoittelun tuloksena useimmat pystyivät koskettamaan käärmeitä, jopa ottamaan niitä käteensä. Pelkoja vähensi jo se, kun sai nähdä elokuvan, jossa toiset ihmiset tekivät saman asian eli kun käärmeitä pelkääville näytettiin, miten toiset ihmiset selviytyivät peloistaan. Sen sijaan keskusteluista ei tässä asiassa ollut paljoakaan hyötyä. Samalla Bandura osoitti, että henkilöt olivat erittäin hyvin selvillä siitä, mitä he uskaltavat tehdä. He tekivät juuri sen, minkä sanoivat. Emme tarkkaan ottaen tiedä, mistä tässä on kysymys. Kyseessä voi olla osuva arvio siitä, mitä juuri sillä hetkellä uskaltaa, mutta tekojen ja odotusten välinen yhteys voi olla vahvempikin. Arviot voivat olla itseään toteuttavia ennusteita, jotka rajaavat henkilön käyttäytymisen juuri tietylle tasolle. On mahdollista, että aloittaessaan terapian potilas muodostaa aina tällaisen suoriutumisodotuksen, joka itse asiassa toteuttaa itsensä. Jos hän lähtee terapiaan saamaan tuloksia ja auttamaan itseään, tulokset ovat varmoja. Jos hän on epävarma tai suorastaan pessimistinen, tuloksia on vaikea saada. Jos suoriutumisodotukset ovat suuria, apua tarvitseva löytää itselleen avun lähes keneltä tahansa, joka hiukankin suostuu häntä kuuntelemaan. Terapiatutkimukset ovat tässä suhteessa tuloksiltaan varsin yllättäviä ja ilahduttavia. Apua ongelmiin voi saada myös ns. maallikoilta. Tällaisia maallikkoja on usein helppo lähestyä ja he panevat paljon itsestään likoon auttaessaan lähimmäistään. Suuri osa terapeuteista ei sitoudu lujasti mihinkään suuntaukseen. He ovat eri aineksista muotoilleet itselleen oman viitekehyksensä. Tässä on sekä hyvää että huonoa. Huonoa on se, että terapiassa ei näin ole selkeää linjaa ja johdonmukaisuutta ja hyvää se, että eri suuntauksista on mahdollista poimia hyvin toimivia osia. Jos terapeutti osaa valita lähestymistapansa asiakkaan ehtojen mukaan, on se suuri etu. Kaikki asiakkaat eivät suinkaan ole yhtä taitavia keskustelemaan ongelmistaan. Osa kaipaa nimenomaan ohjeita ja neuvoja tai myötätuntoa. Eri terapiat vastaavat erilaisiin tarpeisiinKaikissa edellä kuvatuissa terapioissa voidaan nähdä vahvoja alueita. Näitä voidaan kuvata esimerkeillä, joissa terapian ongelman yhteensopivuus on erityisen suuri.Joillakin ihmisillä voi olla persoonallisuudessaan jokin vahva "blokki", este, joka saa hänet riistämään omaa energiaansa. Hän voi olla jossakin ihmissuhteessaan täysin vääristynyt ja sokeutunut. Joku lähellä oleva ihminen voi olla kaiken pahan aiheuttaja - tai päinvastoin tuntemattomaksi idealisoitu. Psykoanalyyttisessa terapiassa saattaa tällainen "blokki" murtua rikki, jolloin lähtökohdat energian normaalille käytölle ovat olemassa. Joku ihminen voi elää menneisyydessä niin voimakkaasti, elämä jää elämättä. Sieltä voi kaiken lisäksi näkyä vain epäonnistumisia. Tällaiselle ihmiselle on varmasti hyväksi hahmoterapian viesti, jossa kehotetaan hyväksymään itsensä ja elämään tässä ja nyt. Kaikilla ihmisillä on joitakin sellaisia taitojen puutteita, joissa lisäoppi ei olisi pahitteeksi. Tällaisen "terapian" tarpeessa ovat esim. kaikki sellaiset ihmiset, jotka muuttavat omasta tutusta ja turvallisesta ympäristöstä vieraaseen. Selvemmin taitojen puutteet näkyvät ihmisissä, jotka ovat olleet pitkään laitoksissa. Tällaisia henkilöitä on erityisesti mielisairaaloissa ns. kroonistuneiden potilaiden osastoilla. Monet heistä ovat olleet vuosia, jopa vuosikymmeniä sairaalassa. Ongelmia ovat usein syventäneet ja pitkittäneet ne kylmät ja laitosmaiset olosuhteet, joissa he ovat eläneet. Yli 20 vuotta laitoksessa ollut potilas ei enää hallitse keskeisiä elämisen taitoja, kenties ei ole koskaan oikein hyvin osannutkaan. Hän ei osaa laittaa ruokaa, ei osaa liikkua kaupungilla, ei osaa tehdä ostoksia, ei osaa kayttää rahaa, ei osaa tehdä päätöksiä. Kaikki on opeteltava alusta pitäen. Tällaiseen opettamiseen on viime vuosina paljon panostettu maamme mielisairaaloissa hyvällä menestyksellä. Elämänsä tarkoitusta kyselevälle ihmiselle logoterapia on hyvä vaihtoehto. On turhaa puhua muista asioista niin kauan, kun elämältä puuttuu luja perusta. Mistä ihminen saa Vastauksen?Löytyykö terapioista vastaus kaikkiin elämän ongelmiin? Tuleeko aina kääntyä asiantuntijan puoleen silloin, kun on vaikeuksia?Tällaiset kysymykset ovat vaikeita. Terapeutti on aina eräänlainen korvike sille avulle, jota ihmiset voisivat antaa toisilleen. Luonnollista on etsiä apua niistä ihmissuhteista, joita ihmisellä jo on. Jos niistä ei ole apua tai jos tällaisia suhteita ei ole tarjolla, on jokin terapia varteenotettava vaihtoehto. Vastauksia moniin ihmiselämän polttaviin kysymyksiin terapia ei kuitenkaan voi antaa. Terapia ei voi antaa elämän tarkoitusta eikä selittää kärsimyksen ongelmaa. Terapia voi ohjata näkemään elämän tarkoitusta, mutta se ei voi ottaa hyllyltä elämän tarkoituksia ja ojentaa niitä asiakkaille. Terapiat ovat tarjonneet puolinaisia tai jopa pelottavia vastauksia kohdatessaan ihmisten syyllisyyttä. Syyllisyys voidaan kuvata oireena, joka pitäisi poistaa. Toki syyllisyys voi olla väärää tai liiallista, mutta syyllisyys sinänsä ei ole luonnotonta tai jotenkin sairasta. Paras lääke syyllisyyteen tänäkin päivänä on sielunhoito, anteeksiantamuksen julistaminen. Tämä tie vain ei ole enää avoinna kaikille, koska uskonnollinen kieli ei enää puhuttele suurta osaa ihmisistä. Voimakkaan, masentuneisuuteen liittyvän, syyllisyyden yhteydessä terapeutin ja teologin (tai kokeneen maallikon) yhteistyö on edullista ainakin silloin, kun syyllisyyteen liittyy uskonnollista pohdintaa. Valistuneiden maallikkojen panosta ei pidä aliarvioida sen paremmin sielunhoidossa kuin terapiassakaan. Myös tutkimukset osoittavat sen kiistattomasti. Maallikko voi auttaa ja tukea ahdistunutta tai masentunutta, jopa psykoottistakin ihmistä. Vertailu teologeihin, pappeihin, ei ole niinkään harhaanjohtava. Olivathan papit vuosisatoja myös psyykkisten häiriöitten asiantuntijoita. Psykiatrit ja psykologit ovat nykyajan pappeja, jotka kertovat ihmisille, kuinka heidän pitäisi elää. Tätä heiltä ainakin odotetaan, vaikkeivat he sitä haluaisi kertoakaan. Papit ovat kypsymässä siihen, että maallikoissa on suuria voimavaroja. Maallikot eivät ehkä tunne teologisia dogmeja, mutta voivat silti olla hyviä sananjulistajia ja sielunhoitajia. Terapeutitkin voisivat näin ajatella. Se ei tee heitä työttömiksi. Samalla kun ihmiset uskaltautuvat enemmän auttamaan toisiaan, he haluavat myös enemmän tietoja ja tukea asiantuntijoilta. Tämän tulisi olla keskeinen terapeutin työn osa. Stressi esimerkkinä. Ihmiset käyttävät stressitilanteissa erilaisia toimintamalleja. Lazaruksen mukaan seuraavat ovat tyypillisiä:
Terapian tuloksellisuuden tutkimusta on tehty paljon viime vuosina. Tuloksia ei ole helppo tiivistää lyhyesti. Seuraavat yleistykset perustuvat satoihin tutkimuksiin.
|
|
ylläpito: Pertti Vuorilehmus |
ESITTELY