Sosiaalityön tutkimuksen laitoksen tutkimustoimintaa luonnehtii vahva yhteys ammatillisiin käytäntöihin. Tämä tarkoittaa erilaisten auttamisjärjestelmien arjen, työmenetelmien ja asiakkuuksien empiiristä tutkimista niin työntekijöiden, asiakkaiden kuin ammatillisten kohtaamistenkin näkökulmista.

Tutkimus tekee näkyväksi, jäsentää ja reflektoi ammatillisia käytäntöjä. Otteeltaan se voi olla perustutkimuksellista, soveltavaa, arvioivaa ja kehittävää. Tutkimukselle on lisäksi ominaista tieteidenvälisyys. Leikkauspintoja on muiden sosiaalitieteiden lisäksi kasvatustieteisiin, lääketieteeseen, hoitotieteeseen, terveystieteisiin, psykologiaan ja hallintotieteisiin.

Laitoksen vahvat, toisiinsa limittyvät tutkimusalueet ovat: 1) perhe, lapsuus ja lastensuojelu, 2) marginalisaatio, 3) nuoruus, nuoriso ja nuorisotyö, 4) päihdekysymykset, 5) yhteisöt ja yhteisösosiaalityö, 6) sosiaalityön käytännöt ja vuorovaikutus. Tarkemmat kuvaukset näistä alueista sekä tiedot tutkijoista, julkaisuista ja tutkimusprojekteista, löydät linkin ”tutkimusalueet” takaa. Lisäksi tietoa löytyy Tampereen yliopiston tieteellisen ja taiteelliseen toiminnan tiedonkeruujärjestelmästä: SoleCRIS.