Taide ja taudit

Taideaineiden ja lääketieteen yhteistyöhanke

Ohjelma I Hankkeen taustaa

Taide ja taudit -luentosarja on kartoittanut terveyden ja kulttuurin kosketuspintoja jo vuodesta 1999 lähtien. Hanketta johtavat sisätautiopin emeritusprofessori Amos Pasternack ja Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori Juhani Niemi. Yhteishankkeen tarkoituksena on järjestää molempien yksiköiden opiskelijoita ja tutkijoita kiinnostavia tilaisuuksia, joita alustavat oman alansa spesialistit. Luennot ovat yleensä kaikille avoimia.

Osallistumalla yhden lukuvuoden luennoille ja kirjoittamalla niiden pohjalta esseen tai luentopäiväkirjan (10 sivua) opiskelijat voivat suorittaa 3 op aine- tai syventäviin opintoihin yleisessä kirjallisuustieteessä (A5A, S1C) tai Suomen kirjallisuudessa (A4E, S6). Opiskelijat ilmoittautuvat NettiOpsussa syyslukukauden alussa. Luentosarja ei edellytä esitietoja, joten se sopii myös aloitteleville opiskelijoille.

Luentosarjan suorittavien opiskelijoiden on osallistuttava kaikille luennoille. Yhden kerran poissaolon voi kuitenkin korvata lukemalla kaksi vapaavalintaista artikkelia kirjasta Taide ja taudit. Tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnoilla ja kommentoimalla niitä luentopäiväkirjassa. Luentopäiväkirja palautetaan sähköpostitse toukokuun loppuun mennessä tutkija Laura S. Karttuselle (etunimi.s.sukunimi@uta.fi). Luentopäiväkirjassa on ehdottomasti mainittava opiskelijanumero ja opintojakso, johon suoritus rekisteröidään (esim. YKIR A5A).

Hyvä luentopäiväkirja on muutakin kuin puhtaaksikirjoitetut luentomuistiinpanot. Siinä kommentoidaan luentoja esimerkiksi aikaisempien opintojen pohjalta ja yritetään etsiä vieraammistakin aiheista yhtymäkohtia omaan tieteenalaan. Ohjeita luentopäiväkirjan kirjoittamiseen: http://www.uta.fi/laitokset/taide/opiskelu/luentopaivakirja_tjat.html

Kevätlukukauden 2011 ohjelma

19.1. 17–19 Paavo Koli -sali (Pinni A)
Skitsofrenia Maria Vaaran tuotannossa
humanistisen lääketieteen näkökulmasta
FM, tutkija Essi Rahja (Oulun yliopisto)

23.2. 17–19 ls. B1096 (Pinni B)
Kirjailijan ammattitaudit
Runoilija Pekka Kejonen

23.3. 17–19 Paavo Koli -sali (Pinni A)
Sukupuolen monimuotoisuus. Inter- ja transsukupuolisten
yhteisötaideprosessi voimauttavan valokuvan menetelmällä
Valokuvaaja, taide ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen
ja lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhola

20.4. 17–19 ls. B1096 (Pinni B)
Keskiajan lääketiede ja sen perintö: yrttejä ja uskomuksia
FT, tutkija Susanna Niiranen (Jyväskylän yliopisto)

Syyslukukauden 2010 ohjelma

Syksyn 2010 luennot keskiviikkoisin luentosalissa Pinni B1097:

Ke 29.9. 16.45–19.30 Huomaa aika!
16.45–18 Postia pappi Jaakobille -elokuva Niagarassa (Kehräsaari)
18.30–19.30 Elokuvan pääosan esittäjä, FM Kaarina Hazard luennoi (peruuntui)

Ke 27.10 klo 17–19
FL, tutkija, Kansalliskirjaston kirjastonhoitaja Esko Rahikainen: ”Valkosipulilla ruttoa vastaan. Kansalliskirjaston lääketieteellinen kirjallisuus”

Ke 24.11. 17–19
FM, tutkija Juha Raipola: ”Leena Krohn – kertomuksia inhimillisen rajoilta”
LT, farmakologian professori Eeva Moilanen: ”Ihmisen farmakologinen manipulaatio”

Kevätlukukauden 2010 ohjelma

1. Ke 27.1.2010 klo 17.15-19.00, ls. Pinni B1097
FM Mirja Kokko: Kuolema lastenkirjoissa

2. Ke 24.2.2010 klo 17.15-19.00, ls. Pinni B1097
FM, kriitikko Vesa Karonen: Miten kirjallisuus purkaa kansakunnan traumoja -
Yrjö Jylhä talvisodan runoilijana
LT Ritva Tuomaala: Sodan uhrien elämäntarinoiden purkaminen lieventää traumoja

3. Ke 24.3.2010 klo 17.15-19.00, ls. Pinni B1097
Musiikkiterapeutti ja tutkija Esa Ala-Ruona: Musiikkiterapiasta

4. Ke 21.4.2010 klo 17.15-19.00, ls. Pinni B1097
PsT, dosentti Mervi Jehkonen: Neurotaiteilija Oliver Sacks

Tervetuloa!

Syyslukukauden 2009 ohjelma

1. ke 23.9.2009 klo 17-19, Pinni B1096
Mika Waltari ja luovuuden lunnaat
Kirjailija, FT Panu Rajala

2. ke 21.10.2009 klo 17-19, Pinni B1096
Oikeus hiljaisuuteen
FT Outi Ampuja
 
3. ke 25.11.2009 klo 17-19, Pinni B3116
”Et tämä oli kyllä sellanen jysäys.” Kuinka
sairastumisesta kerrotaan, kuunteletko tarinaa?
FM, esh Anna Leimumäki

Kevään 2010 ohjelma ilmoitetaan syksyn aikana.

Tervetuloa!

Kevätlukukauden 2009 ohjelma

1. ti 20.1.2008 klo 19 .00 - (23) Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö
(Frenckellin aukio 2) Otello, Shakespearen klassikko uutena sovituksena

Loppukeskustelussa mukana ohjaaja Mikko Viherjuuri ja näyttelijöitä
Jakson suorittavien opiskelijoiden osallistuminen maksetaan ennakkoilmoittautumisten perusteella, muut voivat osallistua omalla kustannuksellaan.

2. ti 17.2.2009 klo 17-19, PinniA Paavo Koli -sali
Suomalaisen terveyspolitiikan vaiheita
Tutkija, FT Minna Harjula

3. to 19.3.2009 klo 17-19, PinniA Paavo Koli -sali
Melankolia ja yksinäisyyden poetiikka Timo K. Mukan tuotannossa
FT Leena Mäkelä-Marttinen

4. to 23.4.2009 klo 17-19, ls. Pinni B 3107
Missä lääkäri ja kirjailija kohtaavat
Kirjailija, lääkäri Joel Haahtela

Syyslukukauden 2008 ohjelma

1. Tiistai 23.9.2008 klo 18-20, Pinni A ls.1081

Shakespearen sonetteihin perustuva
monologiesitys ”Rakkaus ei ole ajan narri”

• Näyttelijä Jussi Lehtonen

(Suomennos: Kirsti Simonsuuri, ohjaus: Pauliina Hulkko,
musiikki ja äänisuunnittelu: Sanna Salmenkallio )

Esityksen jälkeen keskustelua esityksestä
ja "Terveyttä kulttuurista" -ajattelusta.

2. Keskiviikko 22.10.2008 klo 17-19, Pinni B ls.1097

Teemana Lääketiede, kirjallisuus ja ihmiskuva

• LT, kirurgi/runoilija Juhani Kellosalo

3. Tiistai 18.11.2008 klo 17-19, Pinni B ls.1097

Teemana kuvataideterapia; ”Kertooko kuva enemmän kuin tuhat sanaa?”

• LT, psyk.el Katinka Tuisku

Tervetuloa!

Kevään 2009 ohjelma ilmoitetaan syksyn aikana

Yhteistyöhankkeen taustaa

Taideaineiden laitoksen ja lääketieteen laitoksen yhteistyö syntyi 1990-luvun lopulla, kun lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Amos Pasternack otti yhteyttä taideaineiden laitokselle ja ehdotti, että pohdittaisiin eri taiteenalojen ja sairauksien kosketuskohtia. Käytännössä tämä johti siihen, että lukuvuosittain on säännöllisesti järjestetty tilaisuuksia jonkin taiteenalan tai taideteoksen ympäriltä ja käsitelty luovuuden suhdetta lääketieteen kysymyksenasetteluihin.

Hankkeen yhtenä sivujuonteena on koottu kaunokirjallista aineistoa erilaisista taudeista. Antologian malleina ovat vastaavanlaiset englantilaiset ja ruotsalaiset kokoomateokset; julkaisijaksi on saatu arvostettu lääketieteellisten teosten kustantaja Duodecim.

Taide ja taudit yhteisprojektin perustana ovat havainnot, joiden mukaan inhimillisten ongelmien tulkitsemisessa ja selittämisessä tarvitaan kovien ja pehmeiden tieteiden yhteistyötä. Lääketieteelle ei riitä biologisten ja kemiallisten prosessien selvittäminen ja taiteentutkimus puolestaan tarvitsee mm. lääketieteellisten diagnoosien tukea analysoidessaan taideteoksen syntyä.

Terveydellä ja sairaudella on sosiaaliset ja kulttuuriset syynsä. Erilaisia tauteja on kuvattu varmaan yhtä paljon kaunokirjallisuudessa kuin lääketieteellisessä tutkimuskirjallisuudessakin. Taide on aina ollut avoin ja joustava väline, kun yhteiskunnallisissa kriisivaiheissa on kuvattu muutoksen vaikutuksia ihmisen fysiikkaan ja psyykeen. Toisaalta humanistisessa tutkimuksessa yleisemmin on kuvattu ja tulkittu demografisia muutoksia ("Kuolemalla on aina syynsä", "Nälkä vai tauti tappoi" - jos lainaamme paria esimerkkiä historiantutkimuksen otsikoista).

Kun lääketiede pohtii ns. suomalaista tautiperimää, se joutuu käyttämään apunaan sellaisia lähteitä (arkistoja, kirjallisia dokumentteja), jotka normaalisti ovat humanistisen tutkimuksen käytössä. Suomalaiseen tautiperintöön voidaan siten hakea myös kulttuurinen näkökulma, jota on mahdollista testata vaikkapa lukemalla suomalaisen kaunokirjallisuuden tekstejä, esim. kansankuvauksia. Suomalaisissa piillee sellaisia geenejä, jotka on moniulotteisimmin kuvattu romaanikerronnan keinoin Kiven Seitsemästä veljeksestä Viidan Moreeniin tai joita voi tarkastella lukemalla suomalaista lyriikkaa Kramsusta Leinoon tai Södergranista Saarikoskeen.

Tarkastelun kohteina taideaineiden ja lääketieteen yhteistyössä voivat olla niin kirjallisuuden, kuvataiteen, teatterin kuin audiovisuaalisten välineidenkin tuottamat kuvat sairaudesta. Humanistisessa taiteentutkimuksessa tauteja on joskus tarjottu yksioikoisina selitysmalleina. On selitetty esimerkiksi kirjailijan käyttäytymistä, teemojen valintoja tai ilmaisullisia poikkeamia sen perusteella, millaisia sairauksia hänestä on identifioitu. Nykytutkimus suhtautuu tällaisiin faktoihin enemmän finalistisen kuin kausaalisen tulkinnan kautta. Silti tauteja ei kulttuurintutkimuksessakaan voi sulkea pois: ne kuuluvat siihen kontekstiin, joka luovan työn taustalla vaikuttaa ja jota tekstin/ kuvan/ näyttämöllepanon tarkastelussa on otettava huomioon. Ongelmanasettelut vaativat tarkempaa teoreettis-metodologista pohdintaa tieteidenvälisyyden näkökulmasta.

Lääketieteen ja humanistisen tutkimuksen yhteisalueita kartoitettaessa on kiinnitetty huomiota mm. seuraaviin konkreettisiin kysymyksiin:

1. Taiteilijat ja heidän sairautensa

Esimerkiksi kirjailijoista F.M. Dostojevski sairasti epilepsiaa, Lauri Viita skitsofreniaa, Juha Mannerkorpi diabetesta. Heidän taiteellisessa tuotannossaan nämä taudinkuvat näkyvät aiheenvalinnoissa ja ilmaisutavassa. Erilaisia kirjailijoiden taudinkuvia voi typologisoida ja käsitellä tekstejä kliinisinä tapauksina. Ehkä kaikkein näkyvin tautiperinne suomalaisessa kirjallisuudessa tulee esille keuhkotaudin kautta. Eräät kirjallisuudentutkijat ovat (pilke silmäkulmassa) puhuneet "keuhkotautilinjan" runoilijoista, koska niin monet 1900-luvun alun suomalaiset lyyrikot ovat sortuneet tähän kansantautiin ja käsitelleet teoksissaan siitä johtuvia kärsimyksen teemoja.

2. Taide terapian muotona

Monet kirjailijat ovat käyttäneet taiteellista luomista keinona selviytyä psykofyysisistä sairauden oireista. Taiteilijan elämäkerta saattaa siten olla kertomus siitä, mitä keinoja luova yksilö käytti ratkaistakseen pulmansa. Esimerkkinä voi lukea vaikkapa Lauri Viidan tai Matti Pulkkisen tuotantoa. Tähän kysymyksenasetteluun on kytkettävissä myös ns. biblioterapia, s.o. kirjojen käyttö psykoterapiana, jota taideaineiden laitoksella on tutkittu parissa pro gradu -tutkielmassa.

Kalle Achté on kirjoittaessaan alkoholismista taiteilijoiden tautina yleistänyt (Kanava 1/1998), että depressio ja hypomania lisäävät joskus luovuutta, vaikka mekanismi ei toteudukaan niiden ollessa voimakkaimmillaan. Fyysiset sairaudet voivat antaa itämisaikaa uusille innovaatioille myös tieteessä.

3. Taiteilijat kampanjoimassa kansanterveyden puolesta (tai sitä vastaan)

Kun keuhkotauti oli kansakuntien vitsaus, sitä vastaan toimittiin kansanvalistuksen asein. Esimerkiksi Maila Talvio kirjoitti 1930-luvulla teoksen Ne 45 000 taudin vastaisessa propagandatarkoituksessa. Myös lääkärit ovat saattaneet käyttää kirjallisia keinoja edistääkseen kansanterveyttä (Arvo Ylpön lastenkirja Aurinkopojan aapinen). Toisaalta taas Mauri Sariola on kirjoittanut "vastapropagandaa": hän keräsi sponsoreita kirjoittaakseen dekkareita ja pani korvaukseksi fiktiiviset henkilönsä kuluttamaan tiettyjä alkoholi- ja tupakkamerkkejä menevän elämäntavan tunnuksina.

4. Lääkäri taiteilijana

Lääkärit ovat kirjoittaneet taiteellisesti merkittäviä teoksia yleensä sivutoimisesti. Ammattikunta on saattanut hyödyntää keskeisesti tietotaitoaan ja ihmistuntemustaan kirjoittaessaan tai luodessaan kuvia. Onko Claes Andersson ensisijaisesti lääkäri vai kirjailija? Tai Oscar Parland, joka on kirjailijantyönsä yhteydessä korostanut potilailta saamiensa tietojen luottamuksellisuutta. Terapoiko lääkäri omaa itseään kirjoittaessaan? Miten tämä näkyy hänen luomisen metodissaan tai tekniikassaan: kirjoittaako lääkärikoulutuksen saanut kirjailija reflektiivisemmin kuin muut kirjailijat?

5. Taide terveyden ja sairauden rajoja murtamassa

Näyttäessään kulttuurista erilaisuutta tai antaessaan vähemmistöille äänen taide on omalla panoksellaan rikkonut traditionaalisia käsityksiä ja laajentanut rajoja sairauden ja terveyden määrittelyssä. Sairauteen liittyy usein myös kielellistä retoriikkaa. Esimerkiksi aids on kirjallisuudentutkija Susan Sontagin mukaan eräänlainen metafora sivistyksemme haavoittuvuudesta ja piilevistä eriarvoisuuksista. Sairaus on siten luonteeltaan enemmän tai vähemmän kulttuurinen ilmiö, jota tulkitaan ajan horisontissa.