|
|
|
Toimintasuunnitelma |
TAIDEAINEIDEN LAITOKSEN TOIMINTASUUNNITELMA Toimintasuunnitelmasta on keskusteltu taideaineiden Tehtävät | Opetus | Tutkimus | Yhteiskunnallinen vuorovaikutus
Taideaineiden laitos on kehittyvä, vahvaan perinteeseen nojaava opetus- ja tutkimusyksikkö, jossa neljän oppiaineen voimin tutkitaan kirjallisuuden, taiteen ja kulttuurin ilmiöitä muuttuvassa maailmassa. Laitoksen historia ulottuu Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Helsingin-kaudelle vuoteen 1927, mistä lähtien yhtenä opetettavana aineena oli kirjallisuudenhistoria. Oppiaine siirtyi korkeakoulun mukana Tampereelle vuonna 1960, ja sittemmin niin oppiaineiden nimet kuin laitoksen kokoonpano ovat vaihtuneet yliopiston, tieteen kentän ja ympäröivän yhteiskunnan muutosten myötä. (Ks. Hosiaisluoma & Mehtonen & Niemi 1998.) Opetusta annetaan nykyisin Suomen kirjallisuudessa, yleisessä kirjallisuustieteessä, teatterin ja draaman tutkimuksessa sekä (perus- ja aineopintojen tasolla) taidehistoriassa. Laitoksen virat jakautuvat oppiaineiden kesken seuraavasti: Suomen kirjallisuus: professori, kaksi yliassistenttia ja assistentti Taidehistorian oppiaineen aseman vahvistamisesta on käyty neuvotteluja Tampereen yliopiston johdon kanssa. Taidehistoria on laitoksella suosittu ja kirjallisuusaineiden opiskelijoiden työllistymisen kannalta merkittävä sivuaine. Opetustarjonnan laajentumista toivotaan mm. Yliopistoallianssin tuottaman yhteistyön kautta. Laitoksen tehtävänä on kouluttaa taiteen ja kirjallisuuden asiantuntijoita monipuolisiin kansallisiin tehtäviin, kansainvälistyvän kulttuurielämän eri aloille sekä tiedemaailman palvelukseen. Laitoksen koulutusvastuu velvoittaa erityisesti huolehtimaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi opiskelevien pää- ja sivuaineopiskelijoiden tarpeista. Oppiaineissa annettu opetus perustuu tieteelliseen tutkimustyöhön. Laitoksen keskeinen funktio on tarjota käytännön puitteet sekä älyllinen ympäristö kirjalliseen kulttuuriin ja taiteen ilmiöihin kohdistuvalle tutkimukselle. Tutkimustuloksillaan ja julkaisutoiminnallaan laitos tähtää alan kansalliseen kärkeen ja kansainväliselle huipulle. Tutkimuksen laatua Tampereen yliopistossa vuonna 2004 arvioineen paneelin raportissa laitoksen todettiin yltäneen kansainväliselle tasolle eräillä kirjallisuustieteen alueilla (narratologinen teoria, keskiajan poetiikan ja retoriikan tutkimus) ja toimivan vahvasti myös Suomen kirjallisuuden tutkimuksessa. Suomen kirjallisuuden erityisiä vahvuusalueita ovat suomalaisen kirjallisuusinstituution tutkimus, kirjallisuushistoria ja klassikkomonografiat, joita on julkaistu kansallisesti merkittävistä kirjailijoista. Painopistealaksi on nousemassa myös kotimaisen nykykirjallisuuden historia. Yleisessä kirjallisuustieteessä panostetaan jatkossakin voimakkaasti kansainvälisiin kertomus- ja tekstiteoreettisiin tutkimusalueisiin sekä kirjallisuusteorian poikkitieteelliseen soveltamiseen, kuten kirjallisuuden ja visuaalisuuden, fiktion ja historiankirjoituksen tai omaelämäkerrallisuuden tutkimukseen. Samalla tutkimus suuntautuu uusimpaan retoriseen kirjallisuusteoriaan ja sen sovelluksiin kirjallisuuden ja filosofian välisellä rajapinnalla. Kirjallisuusaineiden yhteisenä intressinä on edistää lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimusta myös kirjallisuudenopetuksen näkökulmasta. Yliopistoallianssin toivotaan avaavan mahdollisuuksia näiden tutkimusalueiden laajentamiseen ja syventämiseen tutkimusprojektitoiminnan ja mahdollisten uusien koulutushankkeiden kautta. Teatterin ja draaman tutkimuksen tutkimusprofiili on intensiivisessä kehitysvaiheessa: oppiaine vastaa ainoana nimettynä yksikkönä Suomessa draaman tutkimuksen opetuksesta sekä suuntautuu voimakkaasti esitystekstin analyysiin, erityisesti näyttelijän työtä esitystekstinä tarkastelevalla kansainvälisellä teoreettisella tutkimusalueella (International Performance Research). Vertailussa muihin taiteentutkimuksen yksikköihin maamme yliopistoissa ja kansainvälisestikin laitoksen profiili on mainituilla tutkimusalueilla selkeästi omaleimainen. Tämä on pidettävä mielessä myös Yliopistoallianssin yhteistyötä suunniteltaessa. Laitoksen on menestyäkseen keskityttävä tuloksellisiksi todettuihin tutkimuksen painopistealueisiin. Laitoksella käynnissä oleva opetuksen, tutkijakoulutuksen ja virkarakenteen suunnittelutyö tukee osaltaan näiden tutkimusalueiden vahvistamista tulevalla toimintakaudella.
Taideaineiden laitoksella oli kuluvan vuoden alussa runsaat neljäsataa läsnäolevaksi ilmoittautunutta tutkinto-opiskelijaa (laskutavasta riippuen 50-60 opiskelijaa laitoksen opettajaa kohti). Taideaineet ovat vetovoimaisia, ja oppiaineisiin pyrkineiden määrät ovat säilyneet korkeina. Vuonna 2008 ensisijaisia hakijoita oli kahteen kirjallisuusaineeseen sekä teatterin ja draaman tutkimukseen yhteensä 275. Uusia opiskelijoita hyväksyttiin tänä vuonna seuraavasti:
Opiskelijavalintaa kehitetään aktiivisesti. Laitos pyrkii valitsemaan motivoituneita, kirjallisuuden ja taiteen tutkimuksen aloille soveltuvia ja opintonsa menestyksellä loppuun suorittavia opiskelijoita. Tästä syystä valintakoe on edelleen tarpeellinen ja sen jatkuva kehittämistyö välttämätöntä. (Ks. Hatavara 2004.) Valintakoe on nähtävä ei vain karsinnan vaan myös rekrytoinnin välineenä. Näissä puitteissa laitos on valmis olemaan mukana myös yhteisvalintaa kehitettäessä. Tulevalla toimintakaudella sisäänottoa ja tutkintotavoitteita joudutaan lisäksi harkitsemaan laitoksen virkarakenteen muutoksista ja resurssivajeesta johtuvien leikkausten valossa. (Vrt. alla Luku 5). Aloituspaikkojen määrää on nykyisessä virkatilanteessa supistettava, jotta päästään edullisempaan opiskelija/opettaja -suhteeseen. Teatterin ja draaman tutkimuksen sisäänottoon vaikuttaa myös vuonna 2008 alkanut kansainvälinen MAIPR-maisteriohjelma (vuonna 2009 aineessa ei sisäänottoa valintakokeen kautta). Ohjelman sisäänotto on 6-12 opiskelijaa. Rahoitus jatkuu vuoteen 2013. Oppiaineissa on päädytty esittämään seuraavia aloituspaikkojen määriä vuodesta 2010 alkaen: Suomen kirjallisuus 12-15 opiskelijaa Laitoksen opetusstrategiassa on keskeistä opiskelijoiden varhainen integrointi tieteellisen yhteisön jäseniksi. Opiskelijat ohjataan perusopinnoista lähtien tutkivaan oppimiseen, jonka perustana on opetuksen yhteys oppiaineissa harjoitettuun tieteelliseen tutkimustyöhön. Virat laitoksella eivät jakaudu tutkimus- ja opetusvirkoihin vaan tuloksellisuutta molemmilla alueilla painotetaan. Jatko-opiskelijat, tohtorikoululaiset ja muut laitoksen piirissä toimivat tutkijat rekrytoidaan opettamaan omasta tutkimusaiheestaan, mikä takaa tieteenalojen uusimman teoreettisen tiedon siirtymisen opiskelijoiden työkaluiksi. Opiskelijoiden integrointi laitos- ja tiedeyhteisöön alkaa oppiaineissa järjestetyillä uusien opiskelijoiden johdatuskursseilla, jotka on todettu hyvin toimivaksi käytännöksi. Virkahenkilökunta osallistuu sisäänajoon aktiivisesti, opiskelijoille pyritään kuvaamaan selkeästi oppiaineen sisältö ja mahdollisuudet sekä alan tutkimukselliset päämäärät. Opintojen edetessä kynnys opiskelun ja tutkimuksen välillä pidetään tarkoituksellisesti matalana: opiskelijat vedetään mukaan laitoksella järjestettävään seminaari- ja julkaisutoimintaan ja heille tarjotaan esiintymismahdollisuuksia jatko-opiskelijoiden, tutkijoiden ja professorien rinnalla (mm. laitoksella järjestettävät syysseminaarit). Opintojen kaikilla tasoilla korostetaan tieteellisen kirjoittamisen taitoja. Julkaisukynnyksen ylittävän tutkimustekstin tuottaminen on kirjallisuusoppiaineiden keskeisiä päämääriä, ja opetuksen antia on luettavissa useista laitoksen piirissä valmistuneista kokoelmista. (Ks. mm. Houni & Kurkela 2004; Mäkelä & Tammi 2005; Lahtinen & Lehtimäki 2007.) Myös vuosittain ilmestyvä laitosjulkaisu Uutelo tarjoaa julkaisufoorumin opiskelijoiden teksteille. Laitokselle koituvat painatuskulut ovat hyvä investointi, ja tätä toimintaa on syytä jatkaa. Tutkivan oppimisen punaisena lankana on siis tieteenalan tiedollisten sisältöjen omaksumisen ohella harjaannuttaa opiskelijat itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja teorianmuodostukseen, analyyttiseen ajatteluun sekä sujuvaan ilmaisuun ja tekstin tuottamiseen siinäkin tapauksessa, etteivät kaikki päädy tutkijoiksi, sillä nämä kuuluvat myös tulevan opetus- ja kulttuurialan toimijan perustaitoihin. Laitoksella hyvin toimiviksi ja opetuksen laatua kohottaviksi opetusmuodoiksi on havaittu intensiiviseen kontaktiopetukseen nojaavat työseminaarit, rajattuihin aihealueisiin tai metodeihin fokusoituvat lukupiirit (esim. rock-lyriikka, kotimainen nykydraama tai kognitiivinen narratologia) ja tieteelliseen kirjoittamiseen ohjaavat projektit luento-opetuksen rinnalla. Tutkielmien ohjausta on tehostettu tutkielmaseminaarityön, pro gradujen seurannan ja erityisseminaarien avulla. Oppiaineissa on etsitty tapoja tavoittaa työelämässä olevat graduntekijät opintojen loppuun saattamisen pariin. Ylimääräisiä graduryhmiä on voitu perustaa Suomen kirjallisuuteen ja yleiseen kirjallisuustieteeseen yliopistolta saatujen määrärahojen avulla, ja niistä saadut tulokset ovat olleet rohkaisevia. Pitkittyneiden opintojen loppuun vieminen tulee jatkossakin vaatimaan laitokselta huomattavaa työpanosta. Tutkielmien teko-ohjeet ja arvostelukriteerit on kirjattu teatterin ja draaman tutkimuksen omaan graduoppaaseen sekä kirjallisuusaineiden yhteiseen Kirjallisuuden opinnäyteoppaaseen (Ihonen & Ihonen 2005). Arviointiprosessi pyritään pitämään mahdollisimman läpinäkyvänä. Opetuksen laatua tarkkaillaan ja ylläpidetään laitoksella tiiviin palautejärjestelmän ja opetuksensuunnittelutyön avulla. (Ks. myös Koulutuksen laatuohjelma ja Audit-99.) Opiskelijoilta kerättävän kirjallisen palautteen ohella järjestetään kurssien päätteeksi palautekeskusteluja sekä yhteisiä kokoontumisia opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kesken, joissa pohditaan yksittäisten kurssien onnistumista ja opetusmuotojen tehokkuutta. Palautteeseen reagoidaan: lisääntynyt lukupiiritoiminta kirjallisuusaineissa, työseminaarit sekä suppeiden että laajempien suoritusmuotojen tarjoaminen samojen seminaarien puitteissa opintojen eri vaiheissa oleville opiskelijoille perustuvat opiskelijoilta saatuihin aloitteisiin. Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaineen uudistamistyössä on koottu kaikki 2000-luvun arviointitieto aineesta ja sen kehittämisen mahdollisuuksista. Tämä on auttanut analysoimaan oppiaineen ydinaineksen määrittelyyn kuuluneita ongelmia sekä myös suuntaamaan aineen resurssit tuloksellisille ja yliopiston strategian kannalta keskeisille painopistealueille. Opetuksen kehittämistyö jatkuu. Laitoksen opettajista monet ovat osallistuneet aktiivisesti korkeakoulupedagogiseen koulutukseen. Tähän kiinnitetään huomiota myös uusien opettajien rekrytoinnissa. Kansainvälisyyteen kannustetaan sekä perustutkinto- että jatko-opintovaiheessa. Huomattava määrä pääaineopiskelijoista hyödyntää yliopiston ja laitoksen omia vaihto-ohjelmia. Laitoksen kirjallisuusoppiaineilla on pitkäaikainen yhteistyösuhde Erasmus-opiskelija- ja opettajavaihtosopimuksen muodossa Budapestin Eötwös Lorand -yliopiston sekä Tallinnan ja Tarton yliopistojen kanssa. Uusia vaihtosopimuksia on solmittu Freiburgin yliopiston Skandinavian ja englannin kielen laitosten sekä Pariisin no. 8 yliopiston kanssa, sopimus Liettuan Klaipedan yliopiston kanssa on solmittavana. Suomen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen oppiaineet ovat koordinoivana tahona kahdeksan pohjoismais-balttilaisen yliopiston NARLIT ( Network for the Study of Narrative Literature ) vaihto-ohjelmahankkeessa, jolle ollaan uudelleen hakemassa Nordplus-rahoitusta vuosille 2010-2012. Vaihto-ohjelma kytkeytyy osin samojen toimijatahojen NordForsk-rahoitettuun tutkimusverkostoon (vrt. Luku 3). Hankkeeseen liittyy kirjallisuus- ja kertomusteorian sekä pohjoismaisen kirjallisuuden vieraskielisen opetuksen kehittämissuunnitelma, jota pyritään edistämään myös Yliopistoallianssin avaamien yhteistyömahdollisuuksien puitteissa. Kirjallisuusaineiden omaa vaihtoa eurooppalaisten ja muiden ulkomaisten yliopistojen kanssa on syytä edelleen vahvistaa. Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaine on mukana Master of Arts in Performance Research -maisteriohjelmassa (MAIPR) Warwickin ja Amsterdamin sekä Helsingin yliopistojen kanssa (Erasmus Mundus -rahoitus ohjelmalle myönnetty vuosille 2008-2013). Ohjelmaan kuuluvien yliopistojen opettajat vierailevat partneriyliopistoissa, lisäksi ohjelmalla on rahoitus Euroopan ulkopuolisten opettajien kutsumiseen. Opiskelijoiden liikkumisen mahdollistamiseksi teatterin ja draaman tutkimuksella on Erasmus-vaihtosopimukset Warwickin ja Amsterdamin yliopistojen kanssa. Teatterin ja draaman tutkimus käy myös keskusteluja Rennesin ja Liègen sekä Tarton yliopiston teatterintutkimuksen oppiaineen kanssa opiskelijavaihdon käynnistämiseksi. Vaihto-ohjelmat ja tutkimuskontaktit tuottavat laitokselle runsaasti myös alan asiantuntijoiden kansainvälisiä vierailuja, joihin liitetään opiskelijoille suunnattua seminaari- ja luento-opetusta. Yleisellä kirjallisuustieteellä on vireillä (yhdessä englantilaisen filologian kanssa) Fulbright-professuurin haku vuodelle 2009. Oppiaineissa on useimpina vuosina voitu järjestää englanninkielistä opetusta, ja kursseille on laitoksen opiskelijoiden rinnalla osallistunut yliopiston ulkomaisia vaihto-opiskelijoita. Vaihto-ohjelmien lisääntymisen myötä vieraskielinen opetus siirtyy osaksi laitoksen virka-opetusta, ja sen kehittämiseen panostetaan. Myös työelämävalmiuksien harjoittelu kuuluu tärkeänä osana oppiaineiden perustutkinto-opetukseen. Tätä päämäärää palvelevat laitoksen harjoittelutuet, joita on saatu runsaasti (vuonna 2008 33 tukikuukautta/ 36 300 euroa, jotka kaikki tulivat käytetyksi), ja niiden lisäämiseen on edelleen tarvetta. Harjoittelijat toimivat kustantamoissa, taidetoimikunnissa, museoissa, kulttuurialan organisaatioissa, kaupungin kulttuuritoimikunnassa, teatterialan tehtävissä sekä laitoksen osoittamissa hallinnollisissa ja tutkimustehtävissä. Harjoittelua voidaan jatkossa synkronoida myös rahoitettujen tutkimusprojektien toimintaan. Tavoitteena on (vrt. yleisen kirjallisuustieteen tutkintovaatimusten kohta S5 Kohti tutkielman jälkeistä elämää ), että opiskelija valmistuessaan omaa riittävän määrän oman alansa käytännön kokemusta, joka takaa onnistuneen suoriutumisen työtehtävistä myös akateemisen maailman ulkopuolella. Laitoksen panostus opetuksen laatuun on nähtävissä viime vuosien valmistuneiden määrissä, tutkintojen korkeissa arvosanoissa, opinnäytteiden pohjalta ilmestyvissä julkaisuissa, valmistuneiden sijoittumisessa työelämään, rekrytoitumisessa jatko-opiskelijoiksi ja tutkijoiksi. Laitos on keskimäärin saavuttanut määrällisen tutkintotavoitteensa (31 tutkintoa vuodessa) viiden viime vuoden ajan, ja myös kuluvana vuonna se tullaan runsaasti ylittämään. Vuoden 2008 heinäkuun loppuun mennessä laitokselta oli valmistunut peräti 51 tutkintoa. Erityisesti Suomen kirjallisuuden oppiaineen tulos on FM-tutkintojen osalta erinomainen. Oppiaineet myös houkuttelevat pääainetta vaihtavia sekä opintojaan täydentämään tulevia opiskelijoita. Virkarakenteen leikkausten myötä ja sisäänoton supistuessa vuonna 2010 joudutaan tutkintotavoitteita kuitenkin harkitsemaan uudelleen. Voidaanko laitoksen tavoite jatkossa säilyttää määrältään korkealla tasolla ja sitä kautta parantaa tiedekunnan ja yliopistonkin tuloslukemia on mitä huomattavimmassa määrin resurssi- ja virkastrategiakysymys.
Taideaineet ovat tutkimusintensiivisiä aloja. Laitoksen henkilökunta harjoittaa aktiivista tutkimustoimintaa ja tutkimuksen laatuun panostetaan. Tampereen yliopiston yksiköiden tuloksellisuutta kuvaavat tilastot viime vuosilta osoittavat, että laitoksella tuotettujen tieteellisten julkaisujen määrä suhteutettuna henkilökunnan määrään ylittää runsaasti yliopiston ja humanistisen tiedekunnan keskiarvon. Kansallisissa tieteissä kuten Suomen kirjallisuudessa julkaisut ovat ja niiden tuleekin olla pääosin kotimaisilla kielillä kirjoitettuja. Myös kansainväliseen julkaisemiseen on kaikissa oppiaineissa syytä panostaa, ja kuluvasta vuodesta lähtien tulos on tässäkin suhteessa näkyvässä nousussa. Julkaisujen laatua osoittaa, että monet niistä ilmestyvät kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävissä sarjoissa, alan johtavissa referoiduissa lehdissä ja arvostettujen kustantajien kautta. Julkaisujen lukumäärät ja tiedot nimekkeistä on dokumentoitu yliopiston SoleCRIS-tietokannassa. Laitoksella havaituista tutkimuksen painopiste- ja vahvuusalueista on mainittu yllä. Tutkimusedellytysten vahvistamiseen kuuluu kilpailu ulkopuolisesta rahoituksesta. Laitoksella on teetetty selvitys alan rahoitusmahdollisuuksista hakuprosessien tukemiseksi. (Vrt. Renko 2005.) Keskeisiä rahoittajatahoja ovat Suomen Akatemia, Opetusministeriö, yksityiset säätiöt sekä pohjoismaiset ja EU-tutkimusrahastot. Rahoitusta on viime vuosina haettu näiltä tahoilta aktiivisesti jopa huomattavan laajoihin projekteihin ja hankkeet on mm. Akatemian arvioissa todettu tieteellisesti korkeatasoisiksi. Tutkimushenkilökunnan omien rahoitettujen hankkeiden lisäksi (mm. dos. Päivi Mehtosen 5-vuotinen Akatemiatutkijakausi alk. 2008, prof. Pekka Tammi vuosina 2005-2006 ja prof. Juhani Niemi vuosina 2003-2004 Akatemian varttuneen tutkijan kausilla) laitoksella aloitti vuonna 2008 dos. Päivi Mehtosen johtama 4-vuotinen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti Literature, Transcendence and Avantgarde (yhdessä Helsingin yliopiston kanssa). Akatemialle on esitetty vuoden 2008 haussa yleisen kirjallisuustieteen ja Suomen kirjallisuuden sekä historiatieteen välistä poikkitieteellistä tutkimusprojektia Narrative Tools for Diagnosing the Past , jossa on mukana post doc -tutkijoita ja tohtoriopiskelijoita laitokselta (prof. Pekka Tammi). Kyseinen projekti kytkeytyy myös laajempaan, kahdeksan pohjoismais-balttilaisen yliopiston Nordic Network of Narrative Studies -tutkimusverkoston toimintaan, jolle on jo myönnetty 3-vuotinen NordForsk-rahoitus (2008-2011). Verkoston puitteissa tulee kirjallisuusaineiden kansainvälinen tutkimus- ja jatkokoulutustoiminta sekä tutkijoiden mobiliteetti tuntuvasti lisääntymään. Tutkimusverkostoa pyritään hyödyntämään myös vireillä olevaa NARLIT-vaihtohanketta kehitettäessä (yllä Luku 2). Yleinen kirjallisuustiede (dos. Markku Lehtimäki) osallistuu Tarton yliopistossa koordinoituun monitieteiseen tutkimusprojektiin The Semiotics of Narrative and Interdisciplinary Analysis of Culture . Suomen kirjallisuudessa on käynnistymässä Nykykirjallisuuden historia -projekti (koordinoijana dos. Yrjö Hosiaisluoma), joka tähtää vuosien 1990-2010 kotimaisen kirjallisuuden historian kirjoittamiseen, osallistujatahoja on laitoksen lisäksi viidestä maamme yliopistosta. Teoksen kustantaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tutkimushankkeelle on haettu rahoitusta Kordelinin Säätiöltä, Koneen Säätiöltä ja Kulttuurirahastosta. Suomen kirjallisuus osallistuu myös lastenkirjallisuuden lukemistutkimukseen vuosina 2009-2011 yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Åbo Akademin sekä Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kanssa, rahoitus hankkeeseen on haettavana Kordelinin Säätiöltä sekä jatkossa Suomen Akatemialta. Teatterin ja draaman tutkimuksen oppiaine osallistuu yhteistyössä Tutkivan teatterityön keskuksen ja Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitoksen kanssa PROSPERO-hankkeeseen, jossa on mukana yhteistyötahoja Ranskasta, Italiasta, Belgiasta, Portugalista ja Saksasta. PROSPERO on 5-vuotinen tuotannollinen hanke, jonka puitteissa tuotetaan vierailevia teatteriesityksiä. Esitysten lisäksi hanke tuottaa teatterin tutkimusta ja julkaisuja, järjestää yleisölle avoimia tutkijatapaamisia ja tukee festivaalien yhteistyötä. Tampereen yliopistossa järjestetään 2010 hankkeeseen liittyvä eurooppalaisten tutkijoiden laaja symposium. Projektitoiminta ja rahoituksen hakuaktiivisuus on siis laitoksella ollut vähintäänkin kiitettävää, ja tuloksia on saavutettu. Ponnistuksia ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi on tulevalla toimintakaudella syytä jatkaa. Tohtorinkoulutus on laitoksella ollut keskeinen kehittämiskohde. Oppiaineilla on vetovoimaa jatkokoulutusmarkkinoilla, ja viime vuosina aineisiin on hakeutunut uusia tohtoriopiskelijoita yliopiston muilta laitoksilta (mm. kieliaineista), toisista yliopistoista ja maan rajojen ulkopuolelta (yleisessä kirjallisuustieteessä kaksi ulkomaisten jatko-opiskelijoiden väitöstä vuosina 2002 ja 2006). Kirjoilla jatko-opiskelijoita on laitoksella runsaat viisikymmentä. Laitoksen määrällinen tohtoritavoite (2 tohtoria vuodessa) on likipitäen saavutettu viimeisen viiden vuoden ajan, mutta tuloksessa on epäilemättä parantamisenkin varaa. Lähivuosien ennuste on hyvä myös teatterin ja draaman tutkimuksen tehostuneen tohtoriopintojen ohjauksen ansiosta. Tohtoriopiskelijoita oppiaineisiin rekrytoitaessa kiinnitetään erityistä huomiota tutkimussuunnitelmien laadintaan. Suunnitelmat käsitellään aineiden tutkijaseminaareissa, jolloin tutkijan uralle aikova näkee entistä selkeämmin omat resurssinsa ja mahdollisuutensa. Produktiiviseksi tohtoriopintojen ohjausmuodoksi ovat osoittautuneet laitoksella tutkijakoulujen ja projektien rahoituksella järjestetyt erillisseminaarit ja workshopit, joihin on saatu nimekkäitä kansainvälisiä vetäjiä. Osa workshop-papereista on työstetty julkaisukuntoon, ja solmittuja kansainvälisiä suhteita on hyödynnetty jatko-opinnäytteiden ohjaus- ja tarkastusprosesseissa. Kansainväliseen kongressiosallistumiseen ja julkaisemiseen kannustetaan. Jatko-opiskelijoiden tekstejä on julkaistu useissa laitoksella toimitetuissa antologioissa (mm. Grishakova & Lehtimäki 2004; Lehtimäki & Tofantshuk 2006; Tammi & Tommola 2006; Hosiaisluoma & Laakso & Suutela & Tammi 2007). Laitoksella toimitetaan omaa kansainvälisesti leviävää tieteenalasarjaa Tampere Studies in Literature and Textuality (päätoimittaja prof. Pekka Tammi), jossa on julkaistu useita yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjoja. Ulkomaisten kongressien ohella laitoksen tutkijat ja jatko-opiskelijat ovat osallistuneet aktiivisesti järjestäjinä ja osallistujina Tampereen yliopiston omaan kongressitoimintaan (vuonna 2007 mm . American Bodies, American Violence ja Knowing, Living, Telling , vuonna 2009 laitoksella järjestettävä tieteidenvälinen jatkokoulutusseminaari Narrative across Disciplines ). Kirjallisuusoppiaineissa aloittava Nordic Network of Narrative Studies -tutkijaverkosto tarjoaa hyvin rahoitetun kansainvälisen kehyksen tämän toiminnan kehittämiselle. Seminaaritoimintaan tullaan jatkossakin voimakkaasti panostamaan. Oppiaineet ovat mukana kansallisten tohtorikoulujen toiminnassa (Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallinen tutkijakoulu, Valtakunnallinen esittävän taiteen tohtorinkoulutusohjelma), ja laitoksen jatko-opiskelijat ovat menestyneet hyvin koulujen hauissa. Myös yliopiston yhteistä tohtorikoulutusta hyödynnetään. Valtakunnallinen toiminta koetaan tärkeänä, mutta ei sellaisenaan riitä. Opetusministeriön myöntämiä paikkoja on alan tohtorikouluissa pätevien hakijoiden määrään nähden niukasti. Lisäksi valtakunnallisten koulujen profiili jää yksittäisten tohtoriopiskelijoiden ohjaustarpeiden kannalta yleiseksi. Alalla tarvitaan välttämättä myös selkeästi rajattuihin metodisiin kysymyksiin keskittyviä tutkimustiimejä, jotka tarjoavat jatko-opintojen täsmäohjausta. Uusien projektien perustamiseen ja rahoituksen hakemiseen on siis ilmeinen tilaus myös jatkokoulutuksen näkökulmasta. Yliopistoallianssin avaamia uusia mahdollisuuksia on tässäkin suhteessa syytä pohtia. Laitokselta valmistuneet tohtorit ovat sijoittuneet hyvin erityisesti yliopistollisiin opetus- ja tutkimustehtäviin. Useampi viimeisten kymmenen vuoden aikana väitelleistä on jo edennyt professorinvirkaan tai muihin senioritutkijan virkoihin. Laitoksella tiedostetaan kuitenkin voimakas tarve post-doc-tutkijoiden aseman turvaamiseen ja toimivan tenure-järjestelmän kehittämiseen. Tohtoriopiskelijoita aktiivisesti rekrytoivan yksikön näkökulmasta tämä on yliopiston eettinen imperatiivi. Avaintekijä virkastrategian kehittämiseksi olisi yliopiston rahoitusmalli, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen suunnittelun ja toiminnan uusimisen. (Vrt. luku 5.)
Taideaineiden laitoksen edustamille tieteenaloille ominaisimmat yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tavat kytkeytyvät kirjallisuutta ja kulttuuria koskevan uuden tiedon välittämiseen sekä taiteentutkimuksessa kehitettyjen kriittisten ajattelutapojen soveltamiseen globalisoituvan kulttuurin yhä kaupallisemmaksi käyvällä kentällä. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvalla asiantuntemuksellaan laitoksen opetus- ja tutkimushenkilökunta on edistämässä suomalaisen yhteiskunnan sivistyksellisen pääoman kasvua. Laitoksen oppiaineet kouluttavat vuosittain huomattavan määrän koulujen kirjallisuuden ja äidinkielen opettajia sekä alan asiantuntijoita lehdistöön, kustantamoihin, teatterimaailmaan, taidehallintoon, museo-, säätiö- ja yhdistystoiminnan palvelukseen tai taiteentutkimuksen eri aloille. Laitos vaikuttaa kokoonsa suhteutettuna näkyvästi suomalaisen kulttuuripolitiikan, taiteen ja tieteen kentässä. Laitoksen opettaja- ja tutkijakuntaa käytetään asiantuntijoina valtion taide- ja tiedetoimikunnissa, tieteellisten seurojen johdossa, rahastojen ja säätiöiden johtokunnissa ja julkisessa tiedonvälityksessä. Henkilökuntaa on mukana Valtion kirjallisuustoimikunnassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (mm. Edith Suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -hanke), Suomen arvostelijain liitossa, Mikael Agricola -käännöspalkintolautakunnassa, Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutissa, Tutkivan teatterityön keskuksessa, Tampereen Teatterikerhossa, Väinö Linnan seurassa ja Lauri Viita -seurassa, joiden toiminta tavoittaa laajat kirjallisuudesta ja kulttuurista kiinnostuneet kansalaispiirit. Laitos on ollut mukana Urjalan kunnan ja Väinö Linnan seuran järjestämillä Pentinkulman päivillä vuotuisessa Esikoiskirjailijatapahtumassa. Vuonna 2009 opiskelijoiden ainejärjestö Teema ry, yhteistyössä laitoksen henkilökunnan ja useiden tamperelaisten alan vaikuttajien kanssa, ovat järjestämässä Elävän kirjallisuuden festivaalia , joka pidetään Tampereen työväenopisto Sampolassa. Laitoksella on pidetty studia generalia -luentosarjoja laajempia yleisöjä puhuttelevista teemoista: esimerkiksi lääketieteilijöiden kanssa yhteinen Taide ja taudit -seminaarisarja jo vuodesta 1999 (vrt. Karttunen & Niemi & Pasternack 2007), Suomen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen järjestämät luentosarjat Kirjan matka tekijöiltä lukijoille (2005; vrt. Hypén 2007), Äänekäs kevät. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus (2007; vrt. Lahtinen ja Lehtimäki 2008), Runoilijat puhuvat (2005-2006), Kriitikot puhuvat (yhdessä Suomen arvostelijain liiton kanssa 2007), teatterin ja draaman tutkimuksen koordinoima Draamakirjailijat puhuvat (2007) sekä Kuinka lastenkirjani ovat syntyneet (yhdessä Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kanssa 2008). Laitoksen henkilökunta esiintyy aktiivisesti lehdistössä ja mediassa arvostelutehtävissä ja taiteen asiantuntijana (mm. Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä , Parnassossa , Kiiltomadossa ) sekä tuottaa laajalle sivistyneelle yleisölle suunnattuja kirjallisuutta ja kulttuuria koskevia tietoteoksia (mm. Café Voltaire -kirjasarja, dos. Päivi Kosonen). Vuosina 2007-2008 Tampereen yliopiston oman tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisen päätoimittajana toimi laitoksen tohtoriopiskelija Antti Salminen. Laitoksen piirissä jaetaan valtakunnallinen kriitikoille tarkoitettu Vaaskivi-plaketti. Laitoksen opiskelijat jakavat vuosittain merkittävästä kirjallisesta teosta Tiiliskivi-palkinnon (aik. tunnettiin nimellä Koskenkorva-palkinto), joka on saanut runsaasti mediajulkisuutta. Taiteen- ja kirjallisuuden alalla tutkimuksen ja tuotannon sfäärit eivät aina ole suoranaisesti erotettavissa: laitoksen opiskelijoiden ja tutkijoiden piiristä on noussut myös useita luovia kirjailijoita, teatterintekijöitä, kärkipään runoilijoita sekä kirjallisen julkisuuskentän näkyviä moniottelijoita.
Taideaineiden laitoksella on tehty pitkäjänteistä työtä virkastrategian kehittämiseksi. (Vrt. Kertomus laitoksen virkarakenne- ja strategiatyöryhmän työskentelystä 2001 & Taideaineiden laitoksen virkatyöryhmän esitys laitosneuvostolle 2007 & Taideaineiden laitoksen virkatyöryhmän loppuraportti 2008.) Toimintaa vakavimmin haittaavana ongelmana laitoksella on koettu ristiriita opetuksen ja tutkijakoulutuksen tuottaman hyvän tuloksen ja laitokselle myönnettyjen resurssien välillä. Aliresursoinnin tuloksena on laitoksen virkastrategiatyöryhmän (laitosneuvoston hyväksymän) esityksen mukaisesti päädytty jättämään täyttämättä vuosina 2007-2008 vapautuneet yleisen kirjallisuustieteen sekä Suomen kirjallisuuden assistentuurit, ja virkojen lakkauttamisesta on sovittu. Tämä poistaa kuluvan vuoden budjettivajeen. Teatterin ja draaman tutkimuksen ohjaajan virka on täytetty määräaikaisesti, ja samoin seuraavaksi vapautuva toinen yleisen kirjallisuustieteen assistentin virka täytetään esityksen mukaan ainoastaan 31.5.2010 asti, mihin mennessä laitoksen on suunniteltava uudelleen virkarakenteensa silloisen resurssitilanteen ja oppiaineiden tarpeiden, tutkimuksen painopistealueiden sekä tulosten mukaisesti. Uuden yliopistolain puitteissa nykyiset hallintoelimet lakkaavat, ja henkilökunta siirtyy vuonna 2010 työsopimussuhteeseen. Reaalinen vaihtoehto on myös kahden jäljelle jääneen alemman viran (ohjaajan ja assistentin virkojen) lakkauttaminen 1.6.2010 lukien. Vapautuvat resurssit pyrittäisiin tuolloin suuntaamaan laitokselle sijoitettavien väitelleille tutkijoille varattujen virkojen (yliassistentuurien tai yliopistolehtoraattien) perustamiseen. Jatkokoulutuksen tehostumisen ja useiden korkeatasoisten väitösten myötä on post doc -virkojen tarve niin kirjallisuusaineissa kuin teatterin ja draaman tutkimuksessa käynyt ilmeiseksi. Laitoksella on voimakasta halua toimivan tenure-järjestelmän kehittämiseen. Budjettivajeesta johtuen tähän tarvitaan myös yliopiston strategista lisäpanostusta, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen suunnittelun ja toiminnan uusimisen. Mahdollinen virkarakenne olisi laitoksen kolmen tutkintoon johtavan oppiaineen osalta seuraava: Suomen kirjallisuus: professori, kaksi yliassistenttia/yliopistolehtoria Myös kirjallisuusoppiaineiden välisten virkojen perustamista väitelleille tutkijoille on pohdittu, joskaan tällaisiin ratkaisuihin ei sitouduta. Strateginen työskentely jatkuu. Laitos pyrkii virkarakenteeseen, joka leikkausten jälkeenkin takaisi laadullisesti korkeatasoisen opetuksen ja tutkimustyön jatkumisen kaikissa oppiaineissa. Virkakohtaisten suunnitelmien lisäksi pienen yksikön suurena haasteena on, kuinka henkilökunnan osaaminen saadaan parhaalla tavalla käyttöön ja työ jakautumaan siten, että kukin voi keskittyä parhaiten hallitsemaansa alueeseen. Työmäärä on voitava rajata resurssien ja työajan kehyksessä. Laitokselle ominainen korkea opintopiste/opettaja -lukema on jatkossakin tosiasia, johon on kiinnitettävä huomiota sisäänottokiintiöitä ja sivuaineopetusta suunniteltaessa. Neljän periodin järjestelmää on tarkoituksenmukaista käyttää tutkimuskausien järjestämiseksi koko opetushenkilökunnalle. Toimintakulttuurin laatua mitataan joka päivä sen mukaan, miten ihmiset viihtyvät työpaikallaan. YPJ-keskusteluja on laitoksella syytä käydä tässäkin hengessä. Laitoksella toimii tasa-arvotyöryhmä, jonka laatima tasa-arvosuunnitelma kuuluu taideaineiden laitoksen verkkosivulta löytyviin laatutyöasiakirjoihin. Mahdollisten ongelmien ja kitkatilanteiden ilmetessä niihin puututaan aktiivisesti. Laitoksen yhteisiä hallinnollisia virkoja ovat amanuenssin ja osastosihteerin virat. Monitieteisen opetus- ja tutkimusyksikön yksi vahvuus on oppiaineiden sisällöt ja laitoksen toimintamekanismit tunteva, kokenut hallintohenkilökunta. Henkilökunnan asiantuntemusta tarvitaan vaativaan hallinnolliseen ja taloudelliseen suunnittelutyöhön, opintoneuvontaan, opintosuoritusten rekisteröintiin, taloushallintoon, tutkimuksen tukipalveluihin sekä mittavan, laitokselle korvaamattoman laitoskirjaston kokoelmien ylläpitoon. Laitoksella pidetään nykyistä hallintojärjestelyä hyvänä. Laitos on avoin keskustelemaan erilaisista hallinnollisista vaihtoehdoista, mutta ei asetu kannattamaan sellaisia ratkaisuja, jotka keskittäisivät nykyisen osaavan hallintohenkilökunnan laitosyhteisön ulkopuolelle.
Laitoksen päätöksenteosta vastaa laitosneuvosto yhteistyössä laitosjohtajan kanssa. Tukea päätöksille haetaan säännöllisesti järjestettävistä henkilökuntakokouksista, kehittämisseminaareista ja strategisilta, toiminnan eri osa-alueisiin keskittyviltä suunnitteluryhmiltä. Esimiestyöskentelyyn, tehtävienjakoon ja tiedonkulkuun laitoksella kiinnitetään huomiota myös laitoksen tasa-arvosuunnitelman hengessä. Tavoitteena on henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen dialogi. Kakofoniaa kaihdetaan. Laitos tukee henkilöstön osallistumista lähiesimieskoulutukseen, josta on jo saatu rohkaisevia kokemuksia.
Audit-99: Opetuksen laadunvarmistus taideaineiden laitoksessa, Taideaineiden laitos, 1.9.1999 (painamaton muistio). Grishakova, Marina & Lehtimäki, Markku (toim.) 2004. Intertextuality and Intersemiosis . Tartu UP. Tartto. Hatavara, Mari 2004. Selvitys Tampereen yliopiston kirjallisuustieteiden opiskelijavalinnoista 2002-2004. http://www.uta.fi/opiskelu/selvitykset/kirjallisuustieteiden_opiskelijavalintaselvitys.pdf Hosiaisluoma, Yrjö & Mehtonen, Päivi & Niemi, Raisa 1998. Kirjava aika. Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksen vaiheita. Taideaineiden laitoksen julkaisuja 1. Tampereen yliopisto. Tampere. Houni, Pia & Kurkela, Tiia (toim.) 2004. Arvoituksellisia tulkintoja Draama-analyyseja . Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitos. Julkaisuja 7. Hypén, Tarja-Liisa (toim.) 2007. Kirjan matka tekijältä lukijalle. Tampere UP. Tampere. Ihonen, Markku & Ihonen, Maria 2005. Kirjallisuuden opinnäyteopas. Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitos. Tampere. Karttunen, Laura & Niemi, Juhani & Pasternack, Amos (toim.) 2007. Taide ja taudit. tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnalle. Tampere UP. Tampere. Kertomus laitoksen virkarakenne- ja strategiatyöryhmän työskentelystä, Taideaineiden laitos, 30.5.2001 (painamaton raportti). Koulutuksen laatuohjelma, Taideaineiden laitos, 18.12.1997 (painamaton muistio.) Lahtinen, Toni & Lehtimäki, Markku (toim.) 2007. Roll Over Runeberg. Kirjallisuustieteellisiä esseitä rock-lyriikasta. Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitos. Julkaisuja 9. Lahtinen, Toni & Lehtimäki, Markku (toim.) 2008. Äänekäs kevät. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus . SKS. Helsinki. Lehtimäki, Markku & Tofantshuk, Julia (toim.) 2006. Thresholds of Interpretation. Crossing the Boundaries in Literary Criticism . TLÜ Kirjastus. Tallinna. Mäkelä, Maria & Tammi, Pekka (toim.) 2005. Kertomus ja mieli. Uusia (ja vanhoja) näkökulmia tajunnan esittämiseen kertomakirjallisuudessa. Tampereen yliopisto. Taideaineiden laitos. Julkaisuja 8. Renko, Saijamari 2005. Tutkimusrahoitusta taideaineiden laitokselle (painamaton selvitys). Rikama, Juha 2004. Lukion kirjallisuuden opetus 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa opettajien arviointien valossa. SKS. Helsinki. Taideaineiden laitoksen kotisivut: http://www.uta.fi/laitokset/taide Taideaineiden laitoksen laadunvarmistuksesta, Taideaineiden laitos, 2006 (painamaton raportti). Tammi, Pekka & Tommola, Hannu (toim.) 2006. FREElanguage INDIRECTtranslation DISCOURSEnarratology. Linguistic, Translatological and Literary-Theoretical Encounters of FID. Tampere Studies in Language, Translation and Culture A 2. Tampere UP. Tampere.
1. General comments The Department of Literature and the Arts consists of five disciplines and has recently been reconstructed: Media Studies and Theatre and Drama Research are relatively new in this academic environment. To a certain extent the five disciplines retain their distinctive research profiles. Although Finnish literature and Comparative literature would appear to have much in common, they have adopted very different orientations: Finnish literature focuses on Finnish literary history, new literature' and classic editions of authors. In particular Finnish writers with local connections such as Väinö Linna are included. In contrast, Comparative literature emphasizes methodological approaches from poetics to narratology. Special areas are such as Nabokov studies, children's literature and medieval literature in which they have reached high international standard. The chair of Theatre and Drama Research was first established in 1998, and so its doctoral research training is still in its beginnings. After a period of semiotically oriented studies in the last decade, Theatre and Drama are focusing on local theatre history. Art History is an integral part of the department, but its chair is situated in another faculty. The same holds true partly also for Media Culture which belongs half to journalism and half to the present department. Its chair has existed only two years. It is oriented towards cultural studies in three areas: 1) Finnish publicity is examined in its popular aspects (in TV, for instance); 2) Multi-modality is analyzed in different media forms and 3) Digital media is investigated in cooperation with hypermedia laboratory. Topics include the use of digital media in homes and urban subcultures. Thus media studies in Tampere has discovered its own impressive and distinct profile amidst the increasing quantity of media studies in Finland. 1.1 General profile of department's research activity In our comments we take into account the department's own statement and relevant additional information received during the visit. It is difficult to characterize common research activities in this department. The subject areas cohabit well and peacefully, but do not show much synergy. The department has working links with other departments, such as research in free indirect discourse with literary theorists and linguists in the Faculty. This research and other projects such as the DIGLIT joint research training network also have strong international links. Other research projects might benefit by a strengthening of their international cooperation, publishing and training activities. An increase in international research student exchange in both directions might also be beneficial. It is naturally important that research on national literature and theatre studies is in Finnish and published in Finland, however work on internationally well-known authors or theoretical problems of media communication might well benefit from a wider, international readership. In the field of studies in Finnish culture the results of the department are impressive. Indeed each discipline has produced studies which have increased its reputation such as The History of Finnish Literature, The History of Labour Theatre in Tampere, and the Encyclopedia of Literature in Finnish. These publications have important contextual meaning for the national culture. 1.2 Extent and volume of research activity The period of evaluation (1999-2003) was not fortunate for this department due to many changes in its chair holders (many retired) and also bad economic conditions in some disciplines leading to closure of several posts. Media Culture has an exceptionally high teaching load and this reflects the popularity of the subject, but it must have a negative effect on research output and postgraduate training. It is important to train the next generation of scholars in these popular subjects. The department has only produced eight doctors within the evaluation period and has not obtained much external funding. However, in general an optimism prevails in the department as to its future, albeit without any common fi ve-year-plan' policy for all of its partners. Many individual research projects are undertaken in all of its sections. In some disciplines doctoral students attend international congresses and there is active cooperation particularly with Russia, Estonia and Germany. Comparative literature has 10-20 doctoral students, Finnish literature 10-25, Media culture 15 and theater studies are just starting to produce doctoral students. There are some students from neighbouring countries. The department is at a period when it awaits the results of a number of research funding applications.
2.1 Special strengths The department has reached an international level of publications in some specialized research topics, such as narratological studies, medieval studies and the application of digital media. Finnish literary studies are another major feature of this department. 2.2 Weaknesses The major weakness of the department is insufficient external funding. This limits the possibilities for developing appropriate research activities. Another problem is the apparent lack of collaboration between the sections of the department. Thirdly, the department gives insufficient emphasis to international publications. 2.3 Recommendations In addition to what was said above the department is strongly encouraged to develop a holistic research strategy, to increase its external funding and to develop international publishing strategies.
The department has the potential to form a dynamic research environment. It has reached international standards in much of its research and its individual disciplines fulfil an important national role in Finland. The contextual significance of part of this department to the local community of Tampere is also laudable. Grade I: 5 The majority of research outputs are of good international standard. Grade II: 5 A significant proportion of outputs are of relevance to the local and national community. |
etusivu