Journalismin tutkimusyksikkö Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos

 

Virpi Oksman

TOISEN POLVEN MOBIILIVIESTINTÄ JA SANOMALEHDET
 
 

I KATSAUS AIEMPIIN TUTKIMUKSIIN JA KOKEMUKSIIN
 

1. Mobiiliviestinnän mahdollisuudet mediakentällä
 

1. 1. Johdanto

Sanomalehdellä on pitkään ollut arvostettu asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Uuden informaatioteknologian aikakaudella on ennustettu perinteisen sanomalehden menettävän asemaansa. Sähköinen viestintä on kasvava alue, johon lehtitaloissa on viime vuosina panostettu yhä enemmän. Esimerkiksi verkkolehtiä on Suomessa syntynyt tiheään tahtiin, varsinkin vuoden 1997 aikana. Tällä hetkellä valtaosa suomalaisista sanomalehdistä on verkossa tavalla tai toisella (Heinonen 1997). Uusi informaatioteknologia mahdollistaa uutisten ja lehtien muun aineiston esittämisen teksteinä ja kuvina erilaisissa viestimissä vastaanottajan tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti. Lähitulevaisuuden visioissa nykyiset mediatalot voivat tuottaa paperilehden lisäksi mediasisältöjä muihin välineisiin kuten jo nyt internetin kautta tietokoneisiin ja pienempiin mukaan kuljetettaviin mobiiliviestimiin.

Ei näytä kuitenkaan siltä, että perinteinen sanomalehti olisi uhattuna - ainakaan lähitulevaisuudessa. On odotettavissa, että sanomalehtien panostus elektroniseen puoleen tulee kasvamaan entisestään. Sanomalehtien kannalta on tärkeää varautua siihen, mitä uutta toimitukselliseen prosessiin tulee, jos osa uutisista ja muusta sanomalehtien sisällöstä siirretään liikkuviin viestimiin. Lisäksi lehtitaloissa tulisi pohtia millaisia sisältöjä halutaan tarjota ja millaisia käytännön töiden uudelleenjärjestelyjä muutos toisi.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten ihmiset käyttävät ja haluaisivat lähitulevaisuudessa käyttää liikkuvaa viestintä osana arkipäiväänsä. Mitkä ihmisryhmät ovat kiinnostuneita liikkuvasta viestinnästä? Millaisista sisällöistä ollaan kiinnostuneita? Tulevatko mobiiliviestinnässä kysymykseen massamarkkinat vai tarkemmin segmentoidut yksilöidyt käyttäjäryhmät? Olisiko mobiiliviestin ihmisten arkipäivässä muiden medioiden täydentäjä vaiko oma, itsenäinen välineensä?
 
 
 

Mobiilimedialla on erityisominaisuuksia, jotka voidaan jäsentää seuraavasti:

mobiilisuus: tietoa paikasta riippumatta reaaliaikaisuus: nopea tiedon saanti kompakti muoto: verkon kautta suuri määrä tietoa pienessä tilassa globaalisuus/lokaalisuus: yhteys maailmanlaajuiseen ja paikalliseen uutisjulkisuuteen verkottuneisuus: yhteys tietoverkkoihin, muihin tietokoneisiin, puhelinverkkoon, faxiin, tms. interaktiivisuus: mahdollisuus suoraan palautteeseen

1.2. Tähänastiset kokemukset mobiiliuutisista

Suomessa Alexpressillä on palvelu, jonka avulla on mahdollista tilata uutiset lyhyinä tekstiviesteinä GSM-puhelimen näytölle. Tarjolla on mm. yleisuutisia, matkauutisia, talousuutisia ja urheilua.

Sopimukset ovat kuukausipohjaisia. Aamu-uutiset maksavat 34 mk/kk, muiden uutisten hinnat ovat 68 ja 50 mk/kk. Osa uutisista tulee STT:n kautta. Eniten tilataan yleis- ja urheilu-uutisia. Tilaajia on syksyllä 1998 muutama tuhat. (Mäkilä 25.8.1998)

Tällä hetkellä uutispalvelun kohderyhmiä ovat liike-elämän edustajat, asiantuntijat (mm. toimittajat, tiedottajat) ja päättäjät valtakunnan korkeinta tasoa myöten. Jos mobiiliuutisista suunnittellaan massatuotetta, hintoja tulisi laskea selvästi. (Behm 1.10. 1998)

Uutisista on mahdollista antaa palautetta soittamalla joko palvelunumeroon (1,95 mk/min) tai internetin kautta. Interaktiivisuus toimiikin varsin hyvin, uutisista tulee paljon palautetta. Lähinnä palaute koskee uutisten lähettämisen frekvenssiä tai käsitystä siitä, mikä on relevantti uutinen. Kokemuksen mukaan liikaakaan ei saisi uutisia lähettää. (Mäkilä 25.8. 1998)

Uutispalvelu on toistaiseksi markkinoinut itseään varsin vähän ja on siten vielä melko tuntematon. Operaattoreiden ja sisältöjen kehittyessä toiminta laajenee ja myös markkinointiin uskalletaan panostaa enemmän. Tilanteeseen on vaikuttanut sekin, että STT ja Alexpress ovat tiedon tukkutaloja, joilla itsellään ei ole käytössä suuria markkinointibudjetteja. (Mäkilä 25.8.1998)

Kokemuksen mukaan "houkutinuutiset", joissa uutisotsikko tulee näytölle, ja jonka jälkeen voi soittaa ja kuunnella uutisen eivät innostaneet ihmisiä soittamaan. Yleensäkään nauhalta kuunneltavat uutiset eivät ole niinkään herättäneet kiinnostusta - kiinnostavin uutisen muoto on Suomessa ollut tekstiviesti. Uutispalvelun tilaajat eivät haluaisi sitoutua kiinteään maksuun vaan maksaisivat mielummin vastaanottamistaan uutisista, samaan tapaan kuin maksetaan lehden irtonumeroista. (Mäkilä 25.8. 1998)

Kännykän pieni näyttö asettaa rajoituksensa uutisten pituudelle: näyttöön mahtuu vain 160 merkkiä. Alexpressin kokemuksesta on opittu ainakin se, miten uutisia kannattaa tuottaa päätelaitteita varten ja millaisilla uutisilla on kysyntää. Lyheenkin uutiseen voi mahduttaa paljon informaatiota. Alexpressin uutissalama sisältää pisimmillään pari-kolme lausetta:
 
 

17-mar 14:10:24

Karhu on raadellut miehen pahoin Multialla Keski-Suomessa. Hirviseurueeseen kuulunut mies osui vahingossa karhun pesälle. Mies on sairaalassa. (STT-Alex)
 
 

Tai uutiset voivat olla kooste lyhyistä muutaman sanan otsikoista:
 
  18-mar 08:08:16

Valmet ja Rauma yhteen. Israel hyväksyi rauhansopimuksen. Tähdenlennot pilvien takana. Karhu raateli. Työttömyys 10%. (STT-Alex)
 
 

Tässä tutkimuksessa tutkijalla oli koekäytössään Alexpressin lyhytuutisista yleisuutiset ja matkauutiset. Kokemuksen mukaan uutisten lähettämisen frekvenssi oli kutakuinkin sopiva. Kännykkäuutiset sopivat hyvin kiireisiin aamulähtöihin, jolloin ei ollut aikaa jäädä katselemaan television aamu-uutisia tai lukemaan lehteä kovin tarkasti. Sähkeuutisten lukemiseen menee aikaa pari sekuntia, joilloin tärkeimmät tiedot saa tuoreesti ja tiivistetysti. Tuoreudessaan ne pystyvät kilpailemaan ylivoimaisesti sanomalehden uutisten kanssa. Aamuisin television uutislähetykset eivät jääneet kovin paljon jälkeen. Työpäivän aikana, jolloin muita tiedotusvälineitä ei ollut lähettyvillä GSM:n uutisotsikot toivat tiedot muita uutisvälineitä nopeammin.
 
 

2. Ensimmäisestä sukupolvesta uuden polven viestintään

2.1. Matkaviestimet arkipäivässä

Mobiiliviestinnän käyttö on tutkimusalueena uusi ja toistaiseksi maailmanlaajuisestikin melko tutkimaton. Tutkimuksen tekemisessä erikoispiirteenä on, että tutkimuksen kohde - mobiiliviestinnän rooli ihmisten arkipäivässä - muuttuu ja elää koko ajan nopean teknisen kehityksen vuoksi.

Suomessa matkapuhelimet ovat yleistyneet nopeasti jokapäiväisiksi välineiksi kaikkiin kansanryhmiin. Vielä vuonna 1994 julkaistun tutkimuksen mukaan tyypillinen matkapuhelimen käyttäjä on 30-39-vuotias Uudellamaalla asuva suurituloinen mies. Tuolloin matkapuhelimet itse laitteina olivat melko samanlaisia (koko, muoto, näkö, väri, ominaisuudet).

Tuolloisessa tutkimuksessa ilmeni, että merkittävä osa käyttäjistä haluaisi matkapuhelimen olevan enemmän kuin pelkkä puhelin, jonkinlainen monipuolisempi henkilökohtainen kommunikaatioväline (personal communicator) (Liikenneministeriö 1994, 46).

Käyttäjät toivovat mobiiliviestimeltä muutakin sisältöä kuin viihdettä. Erittäin kiinnostunut erilaisista informatiivisista tekstiviestinnän mahdollisuuksista on ryhmä, joka liikkuu tai matkustelee paljon, ja joilla on käytössään mahdollisesti jo toinen matkapuhelin. Ulkoilmaharrastukset, kuten retkeily ovat suosittuja tässä ryhmässä. Tekstiviestinnän sovellutuksista erityisen kiinnostuneet ovat iältään alle 36-vuotiaita. Suurin osa heistä on miehiä, mutta nuorimmissa ikäryhmissä ei sukupuolten välillä ole suuria eroja. Potentiaalinen mobiilin informaatiopalvelun käyttäjäryhmä ovat 16-36 vuotiaat, joilla on internet- käyttökokemusta, matkapuhelin käytössään ja jotka liikkuvat paljon. (Nokia 17.8. 1998)

Matkaviestimien leviäminen yhä nuorempiin käyttäjäryhmiin on selvä suuntaus. Nuoret ovat tekstiviestinnän todellisia suurkuluttajia. 65% ryhmästä, joka lähettää yli 8 viestiä viikossa on alle 25-vuotiaita. Tekstiviestien lähettämisessä ei ole juuri eroja sukupuolten välillä. Kiinnostavia informaatiopalveluita mobiiliviestimiin ovat sanakirjat, säätiedotukset, matkustamiseen liittyvät tiedot, citynavigaattori, uutiset ja pörssi. (Nokia 17.8. 1998)

Eri ihmisryhmille voidaan kehittää myös heidän omat tarpeensa huomioivia matkapuhelimia, tästä esimerkkinä kehitteillä oleva seniorikännykkä (Tuisku 1998, 32).

On uutisoitu, että Ericsson olisi kehittänyt lapsille suunnatun kännykän, jonka näyttöön voitaisiin laittaa esimerkiksi perheenjäsenen valokuva (AL 1.9. 1998). Vaikka toisaalla Ericsson kiistää julkisesti uutisen todenperäisyyden, yhtiö myöntää kuitenkin, että nimenomaan teini-ikäiset ovat hyvä markkinointimahdollisuus matkaviestimien myyjille. Joka tapauksissa nuorten ikäryhmien kännykän käyttö tulee todennäköisesti edelleenkin kasvamaan. Erityisesti 14-18 vuotiaat nuoret ovat matkapuhelimien markkinoinnin kannalta houkutteleva ryhmä. (Craig 1998)

Uusimman mittauksen mukaan Suomessa on eniten matkapuhelimia maailmassa asukasta kohden (yli 50 per 100 asukasta) Ennusteen mukaan matkapuhelimen peitto tulee yhä kasvamaan suhteessa lankapuhelimiin, yli 100 prosentin peittoakaan ei pidetä mahdottomana. Matkapuhelimia hankitaan yhteen perheeseen ja usein myös samalle henkilölle useita, mm. siksi että vanhemmat voivat samalla pysyä yhteydessä lapsiinsa. Kyllästymistäkään ei ole ollut vielä havaittavissa missään maassa. Mitä suurempi matkapuhelimien levinneisyys on, sitä nopeammin markkinat myös kasvavat. (Liikenneministeriö 1994, 49)

Matkapuhelimien suuren tiheyden vuoksi Suomessa kännykkään välitettävillä uutisilla voi olla aivan yhtä suuret markkinat kuin sanoma- ja aikakausilehdillä. On todennäköistä, että Helsingin Sanomilla tulee olemaan painettu lehti, viikkoliite, kuukausiliite, verkkolehti ja kännykkäuutiset. (Huhtanen 1.10.1998)

Myös Australiassa matkapuhelimet ovat nopeimmin kasvava teleteollisuuden alue. Alle 30-vuotiaat muodostavat yli puolet matkapuhelimien asiakaspohjasta. Australialaistutkimuksessa (Bow et al. 1998, 144-150) selvitettiin sekä lankapuhelimen että matkapuhelimen käyttöä 13-17 vuotiaiden nuorten arkipäivässä viestimien käytön kontekstissa ja tutkittiin nuorten visioita puhelimen roolista nyt ja tulevaisuudessa. Puhelinta käytettiin monella eri tavalla, huvittelun muotona kun elämä tuntui tylsältä, mainoskatkojen välissä ohjelmien kommentointiin, samalla kun tehtiin läksyjä jne. Päätapa käyttää puhelinta teini-ikäisillä oli aktiivinen seurustelu, läksyjen tekeminen ja tulevien tapaamisten suunnittelu. Useiden Australiassa tehtyjen tutkimusten mukaan nuorissa ikäryhmissä esimerkiksi sukupuolten välillä on vähän eroja tässä suhteessa - vanhat sukupuoliroolit eivät toimineet tällä alueella.

Tutkimuksen mukaan alle 18-vuotiaiden suhtautumisessa matkaviestimen käyttöön ei ollut kovinkaan paljon eroa eri sukupuolten välillä. Tytöt ja pojat käyttävät matkapuhelinta suurin piirtein yhtä paljon. Tulevaisuuden visioissa australialaisnuoret olivat huolestuneita uusien viestintäteknologioiden vaikutuksesta arkipäivään ja uskoivat, että suuria elämäntapamuutoksia tulee tapahtumaan. (Bow et al 1998, 144-150)

Pääpiirteittäin australialaistutkimuksen tulokset pätevät Suomessakin. Kuitenkin nuoremmissakin ikäryhmissä on sukupuolten välillä edelleenkin eroja suhteessa viestintätekniikkaan. Vuonna 1994 tehdyn Puhelimella oppimaan projektissa-tutkimuksen mukaan tytöt arkailivat sähköpostin käyttämistä hieman poikia enemmän. Yllättävää oli, että suhteellisen suuri määrä vanhemmista suhtautui passiivisesti tai jopa hyvin kielteisesti informaatiotekniikan opetuksen lisäämiseen. (Niinikuru & Pässilä 1994, 36)

Australialaiskartoituksen kanssa samantapainen tutkimus nuorten matkaviestinnästä on meneillään Tampereen yliopiston Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksessa. Hanketta rahoittavat Nokia Mobile Phones, Sonera ja TEKES. Tutkimuksessa selvitetään Suomeen 1990-luvulla syntynyttä alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten matkaviestintäkulttuuria. Tutkimus kuvaa ja selittää matkaviestinnän nykytilannetta (levinneisyys, laajuus ja käyttötavat) ja ennakoi tulevaa. Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 1999 loppuun mennessä.
 
 

2.2. Uuden polven viestimien käyttökokeiluja

Aiemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, että merkittävä osa matkapuhelimien käyttäjistä haluaisi puhelimensa olevan enemmän kuin pelkkä puhelin. Uuden polven matkapuhelimet, kommunikaattorit ja taskutietokoneet tarjoavat aiempaa paremmin mahdollisuuden informatiiviseen viestintään, kuten uutisaineistojen lähettämiseen - puhutaan toisen ja kolmannen sukupolven mobiiliviestimistä. Uuden polven viestimiin sisällöntuottajat voivat tarjota erilaisia informaatiopalveluja tai toiminnallisia palveluja.

Yhden tulevaisuuden vision mukaan kompaktin mobiiliviestimen päätehtävä on tarjota pääsy laajempaan tietoverkkoon, jossa kuka tahansa voi tarjota käyttäjille jotakin mikä toimii (Winsbury 1996).

Telen visio on, että jokaisella kommunikoivalla ihmisellä on joskus mukana kuljetettava viestin. Se voi olla matkapuhelin, mutta yhä selkeämmin on nähtävissä kehitys, jossa kännykän korvaa paljon monipuolisempi väline. Kommunikaattori, älypuhelin tai smart phone ovat nimiä, joita käytetään jo nyt markkinoilla olevista uuden sukupolven matkaviestimistä. Sellaisen avulla ihmiset voivat puhua, lähettää ja vastaanottaa sanomia, kirjeitä ja telefaxeja, kytkeytyä tietoverkkoihin ja maksaa laskuja. Se on osallisena myös erilaisten keinoälyllä toteutettavien palvelujen tuottamisessa. (Makkonen 1997, 95-96)

Nokia ja kuluttajatutkimukset tekivät talvella 1996-1997 kenttäkokeilun ja käyttäjätutkimuksen liikkuvan käyttäjän multimediapalveluista. 25 käyttäjää kokeili tarjottuja palveluja töissä ja vapaa-aikana noin kolmen kuukauden ajan. Tutkimusmenetelminä käytettiin puhelin- ja syvähaastatteluja. Tutkimuksen koehenkilöt olivat innokkaita kokeilemaan alussa. Eniten kulutettiin tiesääpalveluja, karttoja ja lyhytuutisia. Ajan kuluessa uutuudenviehätys haihtui ja käyttö jäi melko vähäiseksi. Syynä tähän oli, etteivät tarjotut palvelut antaneet selkeästi enemmän kuin perinteiset sanomalehdet. (Kansallinen multimediohjelma 1998, 45)

Testaajien mielestä kokeiluaika oli liian lyhyt, koska käyttäjät eivät kolmessa kuukaudessa ehtineet tottua uusiin palveluihin osana arkipäiväänsä. Itse palveluja oli helppo käyttää, ne olivat käyttäjien mielestä loogisia. Tutkimuksen mukaan on mahdollista luoda liikkuvan käyttäjän palveluja muokkaamalla nykyisiä internet-palveluja. Liikkuvat käyttäjät toivoivat palveluilta tiedon lisäksi myös toiminnallisuutta: kommunikaattorin avulla pääsisi esimerkiksi varaamaan hotellihuoneen tai hankkimaan karttojen ohella reittiyhteystietoja. (Kansallinen multimediaohjelma 1998, 45-46)

MikroMikko, Fujitsu ICL ja Tampereen yliopiston tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus käynnistivät vuonna 1997 kannettavien tietokoneiden käyttötutkimuksen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kannettava tietokone auttaa johtavissa asemassa olevia heidän työssään. Tutkittavien käyttöön annettiin kolmen kuukauden ajaksi Life Book-tietokoneet. Tutkimuksessa ilmeni sähköpostin ja internetin käytön lievää kasvua. Kuitenkin kannettavien koneiden kautta tapahtuva elektroninen informaation etsintä ja kommunikaatio lähinnä tukivat muita tiedon kanavia, eivät korvanneet esimerkiksi pöytäkoneen käyttöä. Tutkimuksessa arvioidaan, että kannettavien koneiden käyttäminen tiedonhankintaan riippuu ensi sijassa käyttäjän tietotekniikan käyttötavoista ja tottumuksista. Kannettavien kaltaista uutta tekniikkaa käytetään vielä usein samaan tapaan kuin pöytätietokoneita. Kannettavan käyttö tiedonhankinnassa ja viestinnässä lisää kuitenkin joustavuutta työhön ja vähentää riippuvuutta ajasta ja paikasta. Kokonaan uusi, teknologinen muutos tapahtuu vain jos käyttäjät yhtä nopeasti vakuuttuvat uuden tavan käytännöllisyydestä ja helppoudesta (Lintilä 1997, 3-13).

On arvioitu, että uuden polven viestimistä WAP (wireless application protocol) -puhelimet eli ns. internet-kännykät tulisivat Suomeen markkinoille vuoden 1998-99 vaihteessa. WAP ei rajoitu pelkästään GSM-puhelimiin, vaan sitä voidaan soveltaa myös muihin langattomiin verkkoihin. Tällä hetkellä WAP:ia kehitetään kansainvälisessä WAP Forumissa Bostonissa. Forumin perustajia ovat mm. suuret telekommunikaatioyritykset Nokia, Ericsson ja Motorola. (Antikainen, Kostiainen & Södergård 1998, 8)

Tällä hetkellä Sonera panostaa uusien matkapuhelimien sisältöpalvelujen kehittämiseen. Soneralla on käynnissä Mobile City Oulu -hanke, jossa on mukana paikallisia ja valtakunnallisia yrityksiä, joiden kanssa kehitetään sisältöpalveluja. Eräs palveluista olisi virtuaalinen ruokakauppa, jossa ruokaostokset voi hoitaa matkapuhelimella (Ilén 1998).
 
 

3. Julkaisutoiminta ja uusi informaatioteknologia  - innovaatioita ja kokeiluja

3.1. Kokeiluja maailmalla

Yhdysvalloissa MIT:n (Massachusetts Institute of Technology, Boston) media- laboratoriossa on tutkittu uutta informaatioteknologiaa ilmaisun ja tiedonvälityksen apuvälineenä. News in the Future -tutkimusryhmässä on kehitetty tulevaisuuden uutisia, mm. interaktiivisuutta ja sitä, kuinka tietokone voi olla avustamassa viestinnän vuorovaikutustapahtumaa. Yhdysvalloissa sanomalehtien lukeminen on keski-ikäisten ja sitä vanhempien harrastus. Nykypäivän nuoret haluavat monipuolisempaa tiedonvälitystä päivittäisiin rutiineihin. Pitkään jatkunut sanomalehtien painosmäärien laskeminen USA:ssa on johtunut sanomalehtien lukijoiden siirtymisestä television katsojiksi. Uudet sukupolvet ovat kasvaneet elektronisten medioiden keskellä, eivätkä juuri lue sanomalehtiä. (Viestintäpapereiden tulevaisuus 1996, 16)

Tutkimuksien pohjalta on päädytty korostamaan erityisesti välitettävän tiedon relevanssia uutisten vastaanottajalle. 1300-sivuinen Los Angles Timesin viikkonumero on esimerkki tiedonvälityksen epäonnistumisesta. Se sisältää runsaasti "hukkasivuja" yksilölliselle lukijalle. MIT:n tutkimuksissa haluttiin tehdä tiedonvälityksestä mahdollisimman hyödyllistä tilaajalle lisäämällä henkilökohtaisesti kiinnostavan tiedon määrää. (Viestintäpapereiden tulevaisuus 1996, 18)

Yhtenä esimerkkinä MIT:ssä on kehitetty Fishwrap, henkilökohtainen sanomalehti. Ideana on lisätä tiedon relevanssia määrittelemällä lukijalle kiinnostusprofiili, jonka perusteella sähköinen sanomalehti kootaan. Kiinnostusprofiili voi muuttua tilanteen mukaan. Esimerkiksi matkustaessa johonkin informaatiotarve muuttuu, kun halutaan lisätietoja ja ajankohtaisia uutisia paikan päältä. Fishwrap on henkilökohtaisen sanomalehden prototyyppi, jonka muunnoksia on käytössä esimerkiksi Wallstreet Journalilla. (Viestintäpapereiden tulevaisuus 1996, 17)

Sanomalehtien helppo selattavuus on ominaisuus, joka halutaan siirtää uusiin teknisiin sovellutuksiin. Esimerkiksi PLUM on luonnononnettomuuksiin keskittyvää uutisointia välittävä palvelu. Se sisältää linkkejä eri lähteisiin ja hyperviittauksia. Järjestelmä vertaa esimerkiksi automaattisesti lukijan asuinpaikkaa luonnononnettomuuden tapahtumapaikkaan ja selittää siten aiempaa paremmin tapahtumien merkitystä lukijan kannalta. Sovellutuksissa seulotaan sähköpostia ja annetaan lukijalle suosituksia siitä, kannattaako viesti lukea välittömästi vai myöhemmin vaiko jättää lukematta kokonaan. (Viestintäpapereiden tulevaisuus 1996, 17)

Kiinnostava innovaatio on myös MIT:ssä kehitetty sähköinen kirja: videokasetin kokoiseen ladattavaan laitteeseen voidaan tallentaa kirja fyysisesti nykyisen kirjan kaltaiseen muotoon. Lukemisen jälkeen laitteeseen voidaan tallentaa uusi sisältö, mikä vähentää ratkaisevasti painopaperin tarvetta. Lukija voi tehdä kirjaan omia merkintöjään sähköisen musteen avulla. (Paukku 1998)

Yhdysvalloissa pagerit (eli ns. hakulaitteet) ovat yleistyneet käyttöön matkapuhelimia laajemmin. Pager on C-kasettikoteloa pienempi suorakulmainen laite, joka ottaa vastaan mm. soittopyyntöjä ja tekstiviestejä kuten lyhyitä uutisotsikoita. Monet amerikkalaiset uutisvälittäjät (esim. CNN, Reuter) ovat usean vuoden ajan lähettäneet mobiiliuutisia pagereihin. Lisäksi on kehitelty erikoispagereita erityistarpeisiin. Esimerkiksi amerikkalaisen baseballin seuraajat voivat ostaa baseball-pagerin, josta voi seurata peliä ja pelaajien etenemistä kentällä reaaliaikaisesti. Pelaajat liikkuvat näytöllä pieninä sarjakuvamaisina hahmoina. MIT:n Future News-tutkimusryhmän tutkija Walter Bender uskoo, että mobiiliviestinnässä mennään juuri tähän suuntaan, aletaan kehittää yhä erikoistuneempia laitteita ja palveluja eri käyttäjäryhmille. (Bender 25.9.1998)

Lähitulevaisuudessa matkaviestin tulee mukautumaan entistä paremmin käyttäjänsä tilanteeseen. Suurin osa mobiilivälineistä kuten matkapuhelimet pystyvät kartoittamaan missä ne ovat. Kiinnostava tieto on yleensä paikallista: toisella puolella kaupunkia oleva liikenneruuhka ei kiinnosta, jos itse aiot pysyä toisessa kaupunginosassa. (Bender 25.9.1998)

Benderin mukaan uutisten määritelmä saattaa muuttua lähitulevaisuudessa. Yksi määritelmä uutisille on se, mitä Aamulehti tai New York Times painavat otsikoihinsa. Mutta on myös muita tärkeitä "uutisia", jotka kiinnostavat ensisijaisesti minua. Esimerkiksi "ottiko äitini lääkkeensä tänään" tai "veivätkö lapset koiran ulos". Henkilökohtainen uutinen voi olla sitä, mitä perheenjäsenet, opiskelukaverit ja työkaverit haluavat minulle sanoa. Tulevaisuudessa lääkepullo voi tiedottaa, otettiinko lääke vai ei. Monet kiinnostavista "uutisista" eivät ole vielä olemassa, mutta nämä uutiset ovat juuri niitä, joita tulevaisuudessa halutaan omiin mobiiliviestimiin. (Bender 25.9. 1998)

Japanissa osa asiantuntijoista arvioi, että dramaattinen siirtymä paperista sähköiseen viestintään tapahtunee vuoden 2030 tienoilla. Tuolloin seuraa sukupolven vaihdos, kun vanha johto siirtyy eläkkeelle ja ensimmäinen täysiverinen tietokonesukupolvi astuu johtoon yrityksissä.

Sähköinen sanomalehti on jo käytössä Japanissa. Pieneen noin lompakon kokoiseen laitteeseen tulee vain uutistekstejä, mutta ei kuvia tai mainoksia. Sähköinen sanomalehti sopii Japanin erityisolosuhteisiin: kodeissa on vähän tilaa ja työmatkat ovat pitkät. Sähköistä sanomalehteä luetaan mieluiten työmatkoilla, jotka taitetaan junalla. Monet vievät sähköisen sanomalehden myös työpaikalle. (Eerikäinen 1997, 4-6).

Singaporessa on otettu käyttöön vaihtelevalla menestyksellä erilaisia informaatioteknisiä sovellutuksia mediasisältöjen välittämiseen. Singapore Press Holdings (SPH), pystytti lähinnä turisteja ajatellen vuonna 1989 ostoskeskuksiin informaatiokioskeja. Informaatiokioskit tarjosivat mm. tietoja säästä ja urheilutuloksista, mutta eivät olleet vielä odotetun kaltainen menestys. Informaatiokioskit lakkautettiin, mutta ne toimivat tärkeänä kokeilualustana muille keksinnöille, joiden avulla uutisia paketoitiin ja markkinoitiin elektronisesti. (Hopkinson 1997, 67)
 
 

3.2. Median käytön kehityssuunnat - Eurooppa 2000

Suunniteltaessa julkaisutoimintaa ja uutta informaatioteknologiaa yhdistäviä toimia 2000-luvulle Euroopassa olisi hyvä pitää mielessä tietyt yhteiskunnalliset kehityssuunnat (Euroopan komission raportti 1996, 9). Matkapuhelimien levinnäisyyden suhteen Eurooppa on epäyhtenäinen alue. Etenkin Pohjoismaissa vanhusväestön määrä kasvaa suhteessa muuhun väestöön. Usein voi syntyä harha, että vain nuoret ihmiset kuluttavat, kun itseasiassa vanhimmilla ikäryhmillä voi olla enemmän varoja ja mahdollisuuksia kuluttamiseen.

Työttömyyden on ennustettu pysyttelevän Euroopassa 8-12 prosentin paikkeilla (tosin alueelliset erot voivat olla suuriakin). Toisaalta ne, jotka tarvitsevat ja hallitsevat uuden informaatioteknologian käytön eriytyvät selkeästi omaksi ryhmäkseen. Muut ovat vaarassa syrjäytyä, mikäli eivät pidä huolta osaamisestaan tarpeeksi. (Euroopan komission raportti 1996, 9)

Euroopan komission raporttia mukaillen voidaan hahmotella tulevaisuuden trendejä median käytössä. Lähitulevaisuudessa median käyttäjien profiilit eriytyvät esimerkiksi seuraavanlaisiin ryhmiin:

Tiedon tuottajat Monet ammatit tietoyhteiskunnassa pohjautuvat tiedon prosessointiin ja uuden tiedon tuottamiseen. Työtä ohjaa nopea tiedon tarve. Tiedon tuottajiin kuuluvat matkustavat paljon työnsä puolesta, tekevät luovaa työtä ja ajoittain etätyötä. Heidän tehtävänsä on poimia tietotulvasta olennainen informaatioaines ja päivittää se. Tiedon tuottajat tarvitsevat työssään välineitä joilla voi esimerkiksi leikata uutisartikkeleita, liittää niitä muihin dokumentteihin ja lähettää verkon välityksellä eteenpäin. Työ voi olla markkinointia, tutkimusta, opetusta, taidetta yms. Tähän ryhmään on suuntautumassa myös suuri määrä potentiaalisia käyttäjiä, kuten opiskelijoita.

Tietokonefriikit ovat aikaisia käyttöönottajia, tekniikan edelläkävijöitä ja innovaattoreita. Suuri määrä tästä ryhmästä on opiskelijoita. He käyttävät paljon aikaa erilaisten medioiden kanssa yleensä, pelaavat tietokonepelejä, chat-ryhmät ja virtuaalimaailmat ovat suosittuja. Tietokonefriikit ovat hyvin perillä uusista virtauksista tietotekniikan alalla ja osaavat käyttää uutta tekniikkaa tiedon hakemiseen. Myös tekniikan hyötykäyttö on pelaamisen ohella korkealle arvostettua tässä ryhmässä. Uteliaisuus ja kokeilevuus ovat friikkien käytön motivaattoreita, he käyttävät tekniikkaa työssään, opiskelussaan ja harrastuksissaan luovasti.

Kiireiset käyttäjät ovat ammattilaisia, joilla on tarve olla yhteydessä missä tahansa minne tahansa multimediaa käyttäen. Suurin osa kiireisistä on johtavissa asemissa. Eniten tämä ryhmä kuluttaa talouselämään liittyviä tietoja. Kiireiset liikkuvat paljon.

Euroopassa internetin käyttö on toistaiseksi ollut aika harvinaista johtotasolla. Johtajat olleet liian kiireisiä aktiiviseen ja aikaavievää informaationhakuun. Verkon kautta saatavien mediapalvelujen kehittyessä nopeammiksi, helpoimmiksi ja täsmällisimmiksi palveluja tullaan todennäköisesti käyttämään enemmän myös johtotasolla.

Huvittelijat muodostavat tulevaisuuden massamarkkinat. Viestintä on enimmäkseen kotikäytössä. Tämän ryhmän ihmiset etsivät viihdettä ja käytännöllistä tietoa, joka on helppo omaksua. "Sohvaperunat", käyttävät television katsomiseen noin 3-5 tuntia päivittäin. Huvittelijat toivovat yksinkertaista interaktiivisuutta mediaan. Tiedon hakemisessa he ovat suhteellisen passiivisia.

Tästä ryhmittelystä puuttuu pidemmällä tähtäimellä mahdollinen käyttäjäryhmä, skeptikot. Innovaatiot leviävät useimmiten asteittain edelläkävijöiltä massalle ja epäilijöille. Suurimmissa ihmisryhmissä kynnys interaktiivisuuteen voi madaltua, jos aktiivinen osallistuminen tehdään tekniikan ja lehtien kautta mahdolliseksi.
 
 
 

II YLEISÖTUTKIMUS
 

4. Mobiiliviestinnän paikka lähitulevaisuuden mediakentässä

4.1. Tutkimuksen menetelmät

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa henkilöiden näkemykset monipuolisesti. Siksi se toteutettiin laadullisin menetelmin. Teemahaastatteluja ja ryhmäkeskusteluja käytettiin tiedonhankintamenetelminä selvitettäessä
 
 

a) mobiiliviestinnän osuutta arjen kokonaisviestinnässä

b) haastateltavien visioita mobiiliviestinnän tulevaisuudesta
 
 

Haastateltavat ja ryhmäkeskusteluun osallistujat valittiin monenlaisista mahdollisista mobiiliviestinten käyttäjäryhmistä. Mukaan otettiin työnsä puolesta paljon kotimaassa ja ulkomailla matkustavia, tiedon tuottamisen ja siirtämisen parissa työskenteleviä, tekniikkamyönteisiä edelläkävijöitä, opiskelijoita, lomamatkalaisia, nykyaikaisia maanviljelijöitä, matkailualalla työskenteleviä, ja reaaliaikaista pelaamista harrastavia. Haastattelut tehtiin pääasiassa haastateltavien kotipaikkakunnilla Tampereella, Helsingissä, Espoossa ja Rovaniemellä. Haastatellut maanviljelijät olivat kotoisin Haapavedeltä.

Tutkimuksen kohteeksi valittiin myös ryhmiä, jotka eivät näyttäisi olevan kaikkein todennäköisimpiä mobiiliviestimien käyttäjiä, kuten eläkeläinen ja kotona lapsia hoitavia vanhempia.

Erityisryhmistä kuulovammaisten teknisiin tarpeisiin perehdyttiin haastattelemalla Suomen Kuulonhuoltoliiton Tampereen paikallisyhdistyksestä Helena Kuismaa. Mobiiliuutisten nykytilanteesta ja kehitysnäkymistä haastateltiin Alexpressistä Raimo Mäkilää, STT:stä Olli-Pekka Behmiä ja Sanoma Osakeyhtiöstä Heikki Huhtasta.

Lisäksi MIT:n News in the Future-tutkimusryhmän tutkijaa Walter Benderiä haastateltiin mobiiliuutisten kansainvälisistä tulevaisuuden näkymistä.

Tutkimuksessa tehtiin 26 yksilöhaastattelua ja kymmenen ryhmähaastattelua, johon kuhunkin osallistui 2-4 henkilöä. Haastattelut kestivät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analyysi suoritettiin litteroitujen nauhojen perusteella. Joissakin haastattelutilanteissa näytettiin havainnollistamisen vuoksi kuvia mahdollisista mobiiliviestimistä, esimerkiksi Nokian kommunikaattorista (9000) ja Toshiban Cuaderiasta (20).

Tutkimushaastatteluja tekivät tutkimusapulaiset Hanna Mari Ahvenjärvi, Veijo Airaksinen, Pertti Vehkalahti ja tutkija Virpi Oksman.
 

4.2. Suhde muihin viestimiin

4.2.1. Sanomalehdet ja mobiiliviestintä

Selvitettäessä mobiiliviestinnän suhdetta muihin viestimiin, kartoitettiin samalla laajemmin tutkittavien henkilöiden elämäntapaa ja elämäntilannetta ja viestinnän osuutta arkielämässä. Ensisijaisesti oltiin kiinnostuneita mobiiliviestimien suhteesta sanomalehteen ja sen sisältöihin, erityisesti uutisiin. Haastateltavilta kysyimmme mobiiliviestimien käytön lisäksi viestimien arkipäiväisestä käytöstä: mikä on tärkein uutiskanavasi? Mistä saat uutiset ensimmäisenä? Miten paljon aikaa sinulla kuluu eri viestimien kanssa päivittäin?

Päivän ensimmäiseksi tietokanavaksi eri elämäntilanteissa olevat henkilöt ilmoittivat sanomalehden. Sanomalehden lukemiseen haastatellut henkilöt ilmoittivat käyttävänsä päivittäin noin puolesta tunnista kahteen tuntiin. Aamun ensimmäiset uutiset halutaan saada mieluiten sanomalehdestä - edes television aamu-uutiset eivät ole syrjäyttäneet lehden lukemista. Yksi haastateltavista ilmoitti saavansa aamun ensimmäiset uutiset kännykästä. Jotkut pitivät ensimmäisenä uutiskanavanaan internetiä.

Sanomalehden lukemiseen näyttää liittyvän myös muita tekijöitä kuin pelkkä tiedon hankkiminen. Tottumukset ja mieltymykset ohjaavat viestintävälineen valintaa ratkaisevasti, ehkä jopa enemmän kuin usein tulemme ajatelleeksikaan. Suomessa aamukahvin nauttiminen sanomalehteä lukien on vanha tottumus, josta varsikin vanhempien sukupolvien näyttäisi olevan vaikea luopua.

Samantapaisia tuloksia tottumuksien vaikutuksesta viestintäkäyttäytymiseen on saatu aiemmistakin tutkimuksista (Kansallinen multimediaohjelma 1997, 97). Monesti tottumus on niin syvällä, ettei lukija rutiinejaan osaa sen tarkemmin perustella tai yksinkertaisesti kokemuksia erilaisista vaihtoehdoista ei ole. Vanhemmat sukupolvet ovat kiintyneitä tiettyihin elämäänsä jäsentäviin rutiineihin, joista joka-aamuinen sanomalehden lukeminen on yksi. Kaksi tuntia joka aamu sanomalehden lukemiseen käyttävä eläkeläinen kuvailee lukemisrutiinejaan näin:
 

Aamulehden luen jokaikinen aamu sängyssä. (...) Se on niin että tottumus on toinen luonto. Kun se lehti on kerran luettava aamuisin, niin on se luettava niin kauan kun se käsissä pysyy. Muutenkaan mä en oo mikään noihin teknisiin värkkeihin ihastunut ihminen. (Helmi, 76)
 Myös nuoremmat lukijat perustelivat sanomalehden lukemistaan tottumuksella ja mukavuudella:
  (...) Musta tuntuu et se on tämmöinen tapakysymys. Että tuota niin...sitä ei tuu vielä vietyä esimerkiksi sänkyyn sitä konetta. Et siten jos on kannettava, niin sit sen vois varmasti viedä. Mysliä on kiva syödä sängyssä ja samalla lukee lehtee. (Timo, 35, työssä)
 Toistaiseksi mobiiliuutiset nähtiin sanomalehteä tai muuta tiedonvälitystä täydentävänä välineenä.
  (...) Kun on sanottu että kirjaakaan ei voi korvata. Kun tietokonetta ei voi raahata sänkyyn. Se on niin varmaan sama juttu näissä pienissä tietokoneissa ja kun tulee kännykkään näitä viestejä että se ei kuitenkaan oo kun sellainen oheistoiminto.(Marko, 26, opiskelija)

(...) kyllä ne toiselle sijalle varmasti nuo [mobiiliuutiset] jäis (...) että se on kummiskin se lehti, jonka ratinaa on iät ja ajat kuullu. (Valtteri, 39, maanviljelijä)
 

Mobiiliuutisten täydentävää asemaa suhteessa muuhun tiedonvälitykseen perusteltiin esimerkiksi mobiililaitteen pienellä koolla. Mobiililaitetta uskottiin käytettävän uutisvälitykseen silloin kun muita tiedotusvälineitä ei olisi käytössä, esimerkiksi työn liikkuvuuden tai tietynlaisten työolojen takia.

Vanhemmat ikäpolvet ovat erityisen sanomalehtiuskollisia. Nuoremmat lukijat taas vetosivat tottumuksen lisäksi sanomalehden lukemismukavuuteen, käytännöllisyyteen ja nopeuteen:
 

(...) kun on tottunut siihen sanomalehteen se on hyvin nopee lukee. Siis se käy valtavan nopeesti kun sen lukee. Jos samaa hakis internetistä, sitä tietoa, niin siinä menis kauheen pitkään. (Tommi, 32, työssä)

Monet ilmoittivat haluavansa lukea sanomalehteä kiireettömästi mieluiten aamuisin sängyssä mahdollisesti vielä samalla aamiaista nauttien. Arkielämässä tämä lienee ainakin työssäkäyvien ja myös opiskelevien kohdalla mahdollista vain viikonloppuisin, eikä siten vastaa realistista kuvaa lehden lukemisesta kiireisinä aamuina. Todennäköisesti sanomalehden lukemisessa on kysymys sekä käytännöllisyydestä että mukavuudesta sekä tiettyyn ikään ehtineillä vuosien myötä muodostuneista tottumuksista ja rutiineista. Kyse ei siis ole siitä, että jokin substanssi, kuten paperi olisi ihmisten mielestä ainoa oikea sanomalehden muoto.
 

Onko se juuri paperi siinä sanomalehdessä teistä mukava? Että se selattavuus, että se on helppo lukea, jos vertaa tällaiseen tekniseen laitteeseen? Että tykkäätte nimenomaan siitä paperista?

No, tohon en osaa vastata oikeastaan sillä minulla ei ole vertailukohdetta, että miltä se tuntuisi se teknillinen väline sen vaihtoehtona. (Helmi, 76, eläkkeellä)

Mitä vanhemmista ikäryhmistä on kysymys, sitä todennäköisemmin ollaan kuitenkin haluttomia muuttamaan vanhoja tottumuksia ja oppimaan uutta teknologiaa. Samalla kiinnostus maailman tapahtumiin saattaa vähetä ja muuttua ajan myötä jopa torjuvaksi.
 

Ei vanhemmat ihmiset enää hyväksy eivätkä omaksu mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Hyvä kun selvitään näistä vanhoista vempeleistä (...) Nykyään joka apparaatista tulee tuutin täydeltä tietoa. Niin sitä ei vanhempi ihminen enää niinkuin jaksa kaikkea sulattaa eikä sanoisinko viitsi ajatella pitkälle. Että kyllä sitä hyvin äkkiä tönäsee kiinni jonkin apparaatin. Kun ne on nykyään vähän raskaita, ikäviä kaikki jutut. (Helmi, 76, eläkkeellä)
 Verrattuna sanomalehteen pienikokoisen sähköisen viestimen käytössä nähtiin myös etuja: tilansäästö, mahdolliset ekologiset säästöt:
  (...) Ei ainakaan roskapussi täyttyisi (...) vois se ongelma vähän pienetä. (Valtteri, 39, maanviljelijä)
 Nuoremmat sukupolvet ovat innostuneempia omaksumaan uutta teknologiaa ja uusia tiedonkanavia. Miten käy ajan myötä sanomalehden lukemiselle nuoremmissa ikäryhmissä? Entä jos rutiineja ei ole vielä päässyt muodostumaan? Voiko käydä samoin kuin Yhdysvalloissa, jossa nuoret sukupolvet eivät juuri lue lehtiä vaan seuraavat uutisia ja maailmantapahtumia sähköisistä medioista? Tässä mielessä juuri kotipaikkakunnalta opiskelupaikkakunnalle, omaan asuntoonsa muuttaneet ensimmäisen vuoden opiskelijat muodostavat varteenotettavan tutkimuskohteen.

Ensimmäisen vuoden tiedotusalan opiskelija arvioi omaa viestintävälineiden käyttöään seuraavasti:
 

Lehti on viisikymmentä, internet on kolmekymmentä ja se kakskymmentä on sitten teevee. Ja radio nolla koska sitä ei ole olemassa. (Lassi, 20)

Usein opiskelijatalouksiin tilataan yksi tai kaksi sanomalehteä kimpassa. Käytännössä opiskelijatalouksissa voi siis olla luettavana jopa perheitä ja yksinasujia enemmän sanomalehtiä, mutta omaa lukemisvuoroaan voi joskus joutua jonottamaan. Kiinnostavaa on myös se, että ensimmäisen vuoden opiskelijoilla kännykkä on omassa kodissa ainoa puhelin, lankapuhelinta ei välttämättä edes harkita hankittavaksi. Tämä ilmiö tuli näkyviin tässä tutkimuksessa kaikkien vanhempiensa taloudesta omaan asuntoonsa muuttaneiden nuorten (18-22 vuotta) haastateltavien kohdalla. Matkapuhelimen hankkimista perustellaan yleensä käytännöllisyydellä ja tavoitettavuudella suhteessa lankapuhelimeen.
 

Mä olin silloin jo hiihdonopettajana (...) hirveästi liikuin ja aina saa sit paremmin kiinni, et se oli sit se syy. Se on ainut kotipuhelin mulla ollu Oulussa ja täälläki [Rovaniemellä] tulee nyt kyllä olemaan. En mä ole edes harkinnut kiinteen puhelimen hankkimista. (Laura, 22, oikeustieteen opiskelija)
  Mobiiliviestimen käyttö sopii erityisen hyvin opiskelijoiden suhteellisen liikkuvaan elämänrytmiin. Opiskelijat, jotka pyörähtävät asunnollaan vain nukkumassa, eivät enää tarvitse lankapuhelinta, koska heillä on yhteys koko ajan mukanaan. Toiseksi opiskelijat muuttavat usein ja lankapuhelimen siirtämisestä tulee lisäkuluja.
  Mä kuvittelin joskus ettei sillä kännykällä mitään tee (...) sitten kun mä sen sain ja aloin sitä käyttää niin emmä nykyään pärjäis ilman kännykkää et ei lankapuhelimesta tulis mitään jos mulla olis pelkästään semmonen. (Lassi, 20, opiskelija)
  Mikon tapaus: Haastattelujen perusteella sanomalehti on edelleen tärkeä tietolähde ja uutiskanava myös paljon internetiä käyttäville ja tietotekniikkaa hyvin tunteville suomalaisille nuorille. Tämä tulee erityisen hyvin ilmi 16-vuotiaan lukiolaisen, Mikon haastattelusta. Mikko omistaa seitsemän tietokonetta, jotka ovat hänellä kotona omassa huoneessaan. Hän tekee koulutyönsä ohella töitä suurelle suomalaiselle internet-palvelujen tarjoajalle mikrotukihenkilönä. Mikolla on käytössään tavallinen kännykkä ja kommunikaattori. Tietokoneen käytön hän aloitti 6-vuotiaana ja ohjelmoinnin 12-13 vuotiaana.

Sanomalehden Mikko lukee yleensä aamuisin, lukeminen vie aikaa noin 15 minuuttia. "Hyppytunteilla" koulun kirjastossa Mikko saattaa lukea koko lehden, jolloin aikaa kuluu puolesta tunnista tuntiin. Lisäksi Mikko seuraa verkkolehtiä, mm. Iltalehteä. Sanomalehdistä hän lukee uutisotsikot, silloin tällöin taloussivuja ja jonkin verran urheilua. Televisiosta Mikko seuraa uutisia, tietokoneaiheisia dokumentteja ja elokuvia. Sanomalehden lukemistaan hän ei kuitenkaan perustele tottumuksella, vaan käytännöllisyydellä, nopeudella ja lukemismukavuudella.
 

Verkko ei vielä korvaa tässä vaiheessa mun mielestä sanoma- ja muita lehtiä niin täydellisesti, että niitä vois sieltä lukee. Se ei oo ikinä sama tuntuma.

(...) Sitä [paperista lehteä] voi selata helpommin ja jos haluaa tarkistaa niin se sivujen kääntäminen ja muu on helpompaa ja sitä voi niin kuin kelata sillai nopeasti läpi, vilkaista. Mutta jos se on netin kautta, niin sä joudut tosiaan kelaan aina sen koko homman läpi.
 

Mikko uskoo, että käyttöä löytyisi varmasti mediasisältöjen välittämiseksi "kevyt internetille", joka latautuisi nopeasti matkapuhelimeen tai kommunikaattoriin. Haittana hän näkee tällä hetkellä raskaiden internet-sivujen hitaan latautumisen esimerkiksi kommunikaattoriin. Mikolla kommunikaattorissaan käytössä olevat Alexpressin uutisotsikot ovat puolestaan kevyet ja latautuvat nopeasti.
 
  Kun sä seuraat uutisia, niin mikä on se väline, mistä sä ekana kuulet tai näet sen uutisen?

Yleensä internetistä. Kun mä käynnistän ton www-selaimen, niin siihen heti pompsahtaa sivu, jossa on tärkeimmät uutiset.

Sä haluut sitten tietää uutis...?

Joo, koko ajan.

Että ei vasta illalla uutisista ja Aamulehdestä?

Koko ajan, missä mennään.

Minkä takia se on sulle tärkeetä?

No se on vaan sellainen tapa. Ei mulla oo oikeestaan sellasta selitystä siihen, mutta se on...ainainen tiedonhalu.
 
 
 

4.2.2. Internetin käytöstä

Sanomalehdellä on edelleen tärkeä asemansa tiedon välittäjänä sekä nuoremmille että vanhemmille sukupolville. Toisaalta kuitenkin internet näyttää jatkuvasti kasvattavan asemaansa tiedonhankintakanavana. Yleinen käsitys on ollut, että internetissä surffailuun käytetty aika on pois television katsomisesta. Tämän tutkimuksen tulokset eivät tue päätelmää, jonka mukaan internet veisi aikaa vain televisiolta. Internetiin käytetty aika kasvaa, etenkin nuorempien ikäryhmien keskuudessa, mutta tämä aika voi olla pois muustakin ajankäytöstä (esim. kirjojen ja lehtien lukemisesta, liikkumisesta, nukkumisesta).

Tutkimuksessa kaikki haastateltavat olivat ainakin kuulleet internetistä.Haastatelluista löytyikin internetin käytön suhteen erilaisia äärityyppejä useita ulkomaisia verkkolehtiä ja postituslistoja aktiivisesti seuraavista ‘tietofriikeistä’ internetiä koskaan käyttämättömiin (kaksi henkilöä). Internetin kohdalla kyse näyttäisi olevan jonkinlaisesta tiedon seuraamisen kasautumisvaikutuksesta. Paljon internetiä käyttävät seuraavat uutisia lisäksi useista muista lähteestä, ensisijaisesti sanomalehdestä ja televisiosta. Esteenä koko internetin käyttöön kannettavassa viestimessä nähdään vielä verkon hidas latautuminen mobiililaitteeseen.

Yleisesti kiinnostuneimmin mobiilimediaan suhtautuvat haastateltavat, jotka muutenkin seuraavat tiedonvälitystä vilkkaasti ja käyttävät internetiä aktiiviseen tiedon hakemiseen tai lähettämiseen. Ajatus sanomalehden tiivistetystä verkko-kännykkänumerosta, jonka voisi ostaa irtonumeron tapaan, nousi esille joissakin haastatteluissa. Lähes viikoittain ulkomailla matkusteleva kansainvälisen elektroniikkayrityksen projektipäällikkö pohti:
 

Sanotaan, että ihan hyvä jos Hesarin sais, vaikka tiivistettynä kännykkään tai jollakin tavalla. Kun on ulkomailla toista päivää ja haluaa aamulla lukee sen Hesarin ja sillon sitä ei oo. Silloin vois tilata. Eihän siinä oo mitään mieltä kun sä oot kotona, niin sullon se lehti, sä mielummin luet sen sieltä. (Tommi, 32)
  Mobiiliviestintä verrattiin Internetin lisäksi myös tekstitelevisioon. Matkaviestimen etuna nähtiin kuitenkin nopeus ja paikkaan sitoutumattomuus:
  Tän kaiken ku sais kännykkään mitä Teksti-tv:ssä on, reaaliaikaisesti, nopeesti, uutiset, pelitiedot, kaikki nämä. Se ois hyvä. (Mika, 30, työssä)

Verkosta ilmoitettiin haettavan useimmiten tietoa, kuten aikatauluja, hoidettiin pankkiasioita, seurattiin pörssiuutisia, käytiin reaaliaikaista kauppaa ja seurattiin musiikkiohjelmien päivitystä ja luetiin verkkolehtiä. Yksi haastateltava kertoi tekevänsä internetin kautta sukututkimusta ja kertoi löytäneensä kaukaiset amerikkalaiset sukulaiset verkon kautta.

Maataloudessa EU:n vaikutusta on ollut selvä tiedon tarpeen lisääntyminen. Omista maatalouden tiedoista tulee pitää tarkkaa kirjaa ja hakea itse aktiivisesti tietoja uusista direktiiveistä yms. Haastatellut maanviljelijät kokivat, että internetistä on mahdollista saada tuoreempaa tietoa EU-asioista kuin paikallisviranomaisilta, joiden tiedot saattoivat olla kuukausia vanhoja. Internetin välityksellä sekä haettiin että lähetettiin tietoja kylvöajoista, kasvinsuojeluaineista ja muista maatalouteen liittyvistä asioista. Modernit maanviljelijät käyttivät internetiä hyväkseen sekä tiedon keräämiseen että tietojen lähettämiseen.

Haastatellut maanviljelijät (neljä henkilöä) suhtautuivat melko myönteisesti mobiiliviestimen ja internetin käyttämiseen maatalouteen liittyvien tietojen hakemisessa ja vastaanottamisessa:
 

Voi ne asiat hoittaa paperillaki ja puhelimella muutenki, mutta ne voi hoitaa tietokoneellaki. Ja periaatteessa ne voi hoitaa varmaankin tuommosella kommunikaattorilla. (Verneri, 32, maanviljelijä)
 
  4. 3. Mitä mobiiliviestimen käyttö saa maksaa?

Aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut kiinnostava ilmiö matkapuhelimen käytössä on, ettei verkon hintaan kiinnitetä kovin paljon huomiota. Sen sijaan huomiota kiinnitetään verkon kattavuuteen ja itse puhelinlaitteen hintaan (Liikenneministeriö 1994, 46).

Tässä tutkimuksessa kysyttäessä soiton hintaa - esimerkiksi kännykästä toiseen - haastateltavat eivät yleensä osanneet antaa tarkkaa vastausta. Tämä pätee ainakin niiden käyttäjien osalta, joiden puhelimet olivat työkäytössä - kustannukset eivät velota suoraan omaa kukkaroa. Työssä suuretkin puhelinlaskut ovat perusteltuja:
 

Niin, en mä koe niitä kustannuksia kauheen konkreettisesti, kun ei tartte itse maksaa niitä. Mä en tiedä edes, mitä mun kännykkälaskut on (...) tällä hetkellä se hyöty on kuitenkin niin valtavan suuri, et olis sulaa hulluutta työnantajalta, jos lähettäisiin siitä ettei käytetä kännyköitä (...) Mä muistan joskus, en tiedä kuinka paljon se oli leikkiä vai totta, että on tullut maininta mun ja yhden toisen työntekijän puhelinlaskuista. Me kyllä vastattiin siihen sillä tavalla, että tehdään me juttujakin tuplasti enemmän kun noi muut. Et ei oo mikään ihme kun niillä ei oo puhelinlaskuja. (Timo, 35, työssä)

(...) Jos katotaan pelkkää puhelinlaskua, niin joka kuussa menee... Mutta toisaalta jos ajatellaan, että pannaan jotain sille jotain arvoa, että työ tulee tehtyä (...) jos se muutetaan markoiks, niin totta kai mitä enempi saadaan tällästa työtä tehtyä, joka jäis muuten tekemättä, jos sua ei tavoitettais. (Tapani, 43, työssä)
 

Suunniteltaessa mobiilin uutispalvelun hintoja tulisi ottaa huomioon myös se, että monet ryhmät, kuten opiskelijat, saavat nykyään internetin kautta lähes ilmaista tietoa.

Haastateltavilta kysyttiin kuinka paljon he olisivat maksamaan uutispalvelusta tai mobiililaitteesta. Keskimäärin haastateltavien ilmoittama hinta uutispalvelusta oli noin 30-40 markkaa kuukaudessa. Kukaan ei halunnut maksaa yli sataa markkaa kuukaudessa.
 

En kovin monia kymmeniä markkoja. Että sen pitäs olla aika edullista. Pitäs vaan markkinoida sen verran hyvin, että siitä saatas sellainen volyymituote, joka voidaan taas sitten tavallaan...kattaa ne kustannukset sillä, että se on edullinen, mutta sitä ostaa monet. (Mikko, 16, lukiolainen)

Kysyttäessä mobiililaiteen mahdollista hintaa oli 5000 markkaa kattohinta, josta korkeampia ehdotuksia ei tullut. Haasteltavat mielsivät tällöin että he maksavat hinnan laitteesta, johon tulisi paketoituna internet-ominaisuudet. Tällöin uutispalvelusta ei maksettaisi erikseen kiinteää kuukausimaksua, pelkästään aukiolevasta verkosta maksettaisiin. Muusikko Jiri piti Nokian kommunikaattoria vielä liian isona ja kömpelönä, sen sijaan mieleisestään matkaviestimestä, josta voisi kätevästi seurata vaikka internet-keskusteluryhmää, hän olisi valmis maksamaan:
 

Jos on sarja kalliista halvimpaan, kyllä mä viis tonnia suostun maksamaan. (Jiri, 35, muusikko)

Kyl sen pitäisi olla alta viis tonnia...Neljässä viidessä tuhannessa. Siihen väliin se menee. (Ossi, 16 ja Tino, 18)
 

Realistisen arvion mukaan tavalliset käyttäjät maksaisivat mobiililaitteesta, jolla pääsee internetiin, noin 2000-3000 markkaa.
  Jos siitä haluttas nimenomaan normaaleiden ihmisten massatuote, niin kyllä se parin kolmen tonnin välissä ois ... Ei se normaali ihminen tee sillä mitään että se saa internetin missä tahansa päälle. Että ne pitäs olla nimenomaan palveluja, jotka palvelis normaalikäyttäjiä. (Mikko, 16)
. Asiantuntijanäkemyksen mukaan massatuotteen hinta ei saisi olla yli 2000 markkaa. Yli 2000 markkaa maksavat laitteet (televisiot, stereot) olisivat kestokulutushyödykkeitä, joiden tulisi kestää vuosia. Sen sijaan nopeakiertoinen uusi tekniikka ei saa olla kallista. (Huhtanen 1.10. 1998)

Haastateltavista Markon (26, opiskelija) mielestä kätevyys ja hinnat eivät ole pienissä laitteissa vielä aivan kohdallaan. Hintojen tullessa jonkin verran alaspäin nykyisestä hän uskoo, että voisi hyvinkin todennäköisesti lähitulevaisuudessa käyttää kommunikaattorin kaltaista laitetta työssään tai vapaa-aikana.

Haastateltavien tiedot nykyisestä hintatasosta olivat hatarat. Esimerkiksi Nokian kommunikaattorin (9000) uskottiin maksavan 8000 markasta ylöspäin, vaikka sen hinta on noin 3800 markkaa.
 
 

4.4. Mobiiliviestinnän käytön esteet

Pelot ja kiusalliset tilanteet

Useissa haastatteluissa tuli ilmi, että mobiiliviestinnän haittatilanteet (todelliset ja kuvitellut) liittyvät pääasiassa käyttäjään. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että matkaviestin pitäisi osata sulkea tilanteessa, jossa se voi häiritä muita. Häiritsevä käyttö tapahtuu käyttämällä liikaa tai käyttämällä epäsopivassa tilanteessa.

 
...Jos ei puhelin vastaa, sen ihmiset oppii hyvin äkkiä että, jos se ei vastaa niin silloin lähettää tekstiviestin siitä asiasta ja sitten kun se avataan niin se tulee perille...jos kiusallisia tilanteita tulee, niin mun mielestä se on kantajasta kiinni. Puhelin ei haittaa mitään.(Pekka, 36, työssä.)
  Jonkin verran kiusalliset tilanteet - liittyivät matkapuhelimien ääneen. Informaatiopalvelut pitäisi toteuttaa sellaisella tavalla, että muut lähellä olevat ihmiset eivät häiriinny äänistä (merkkiäänistä tai vastaavista).

Liikenneriskit mainittiin mahdollisina haittoina mobiiliviestinten käytössä useammassa haastattelussa. Keskittyminen työtehtäviin liikenteessä voi tuoda mahdollisesti turvallisuusriskejä.
 

Entäs jos tuota sisältyä rupias tuommosessa liikkuvassa vekottimessa (...) niinku enempi olemaan (...) ettei olis pelkkä ääni (...) jos sieltä vaikka elokuvaa seurais (...) kyllä minusta tuntuis että voisi tulla haittaa keskittymiseen. Ajas autolla mehtään kun rupiais kahtomaan elokuvaa kännykästä. (Verneri, 32, maanviljelijä)
  Joissakin haastatteluissa tuli esille myös kuviteltu tai todellinen pelko siitä, että matkapuhelimet tai muut mobiiliviestimet voisivat aiheuttaa haittaa esimerkiksi sydämentahdistimien toiminnalle.

Vaikka yleisesti ajateltiin että on paljolti kiinni käyttäjästä aiheuttaako hän matkaviestimellä häiriöitä, silti nousi myös pelko inhimillisen erehdyksen mahdollisuudesta. Esimerkiksi: Lentokone tippuu, jos matkaviestin jää vahingossa päälle. Ehdotettiin, että esim. lentokoneissa tai sairaaloissa tulisi olla laitteet, jotka havaitsevat automaattisesti auki jäänen matkaviestimen.

Toisaalta mobiiliviestinnän kautta tapahtuvien palveluiden lisääntymisen myötä pelättiin myös lukuisien ns. elävien palveluiden häviävän. Esimerkiksi ruokakauppojen pelättiin muuttuvan fyysisten kauppojen sijasta virtuaalishoppailuksi. Enää ei myöskään pidettäisi kunnossa yleisiä puhelimia, koska oletettaisiin, että kaikki kantavat mukana omaa matkaviestintään.

Satelliittipaikannuksen avulla tapahtuva tarkkailu ja valvonta tuli esille yhtenä ei-toivottavana tulevaisuuden visiona. Osa pelkäsi menettävänsä yksityisyyttään, jos heidän sijaintinsa voitaisiin jatkuvasti ja yhä tarkemmin paikantaa kännykän avulla.
 

Laitteiden erityisvaatimukset

Suomessa on Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan arvioilta 700 000 ihmistä, jotka joissakin tilanteissa kärsivät kuulovammasta. Lisäksi noin 200 000 ihmistä tarvitsee kuulovammansa takia tukitoimenpiteitä. Esimerkiksi Tampereella on noin 6000 kuulokojeen käyttäjää. (Kuisma 17.9.98)

Huonokuuloisilla on käytössään erilaisia teknisiä apuvälineitä kuten tekstipuhelimet, joissa tiedot siirretään kirjoittamalla monitorista toiseen. Matkapuhelimista huonokuuloiset voivat käyttää enimmäkseen tekstiviestintää.

Huonokuuloisten kännykän käyttämättömyyteen on vaikuttanut apulaitteiden ja matkapuhelimien yhteensopimattomuus. Kännykkä ei ole sopinut yhteen kuulolaitteen kanssa. Kuulolaite reagoi kännykän soimiseen lähettämällä ylimääräistä ärsytyssingnaalia. Nokia on keväällä -98 kehittänyt induktiosilmukan joiden kanssa kännykkää voi kuunnella säätämällä kuulolaite T-asentoon, jolloin kuulee pelkän puheen.

Vammaispalvelulaki korvaa laitteen käytössä lisäosan tai lisälaitteen. Televisiossa esimerkiksi Tekstitelevision osa kustannetaan vammaispalveluista. Huonokuuloisten kannalta laitteita kehiteltäessä tulee ottaa huomioon äänen voimakkuus, soiton voimakkuus, näytön selvyys, häiriöiden karsiminen ja kustannuskysymykset.

Suunniteltaessa mobiililaitetta vanhuksille tulisi ottaa huomioon, että vanhemmiten uusien asioiden oppiminen hidastuu. Tekniikan käyttöön tottumattomille vanhuksille laitteet eivät saisi olla monimutkaisia. Sairastelu, fyysisen kunnon, kuulon ja näön heikkeneminen asettavat tiettyjä vaatimuksia laitteille. Haastatteluissa esitettiin, että puheohjaus olisi nappien painamista parempi vaihtoehto esimerkiksi halvaantumisesta kärsiville vanhuksille.
 
 

4.5. Mitä viestejä mobiiliin?

Mobiiliviestinnän toivotut ja ei-toivotut aihepiirit

Mukana kulkeva viestin koetaan henkilökohtaiseksi viestimeksi. Erilaisina informaatiopalveluina lähes kaikki toivoivat ensisijaisesti tekstiviestintää, seuraavaksi mahdollisesti kuvia ja videokuvaa.

Ääniviestit tai ääniohjaus mainittiin soveltuvan tekstiviestiä paremmin automatkoille:
 

Mä liikun erittäin paljon päivässä (...) aika paljon autolla, niin silloin tekstiviestien näpytteleminenhän on hengenvaarallista liikenteessä. Niin sehän ois äärettömän kätevää et pystyis sanomaan sen viestin sinne. (Milla, 25-vuotta, opiskelija)
  Tekstiviestejä haastateltavat preferoivat mm. siksi ettei teksti ei ole niin altis kohinalle ja muille häiriöille kuin ääniviesti. Toiseksi ajateltiin, että tekstiviesti myös helpompi tallettaa muistiin ja käsitellä (katsoa uudestaan) kuin ääniviesti. Tekstiviestin ajateltiin olevan hienovaraisempi tapa lähestyä ihmistä, mutta toisaalta työasioissa kevyemmin ohitettava kuin suora puhelu. Toisaalta tekstiviestillä on omassa välineessä kuitenkin suhteellisen suuri huomioarvo. Lisäksi monet kokivat tekstiviestin jopa henkilökohtaisemmaksi kuin äänen. Tekstiviestit mahdollistavat monenlaista verbaaliakrobatiaa ja runoutta ja ovat erityisesti nuorten suosiossa. Yksi haastateltava perusteli mieltymystään tekstiviestintään: "Se tulee niin kuin itselle."

Ääniviesteistä musiikkiviestit mainittiin kiinnostavina mahdollisina palveluina.
 

Joo, niinkuin muusikkona ja levyjen ostelijana, sehän olis ihanne toi juttu. "Kuuntele Eppu Normaalin uusin sinkku." (Jiri, 35, muusikko)

Millaisia tekstiviestejä haluttiin vastaanottaa tai millaisiin tekstitiedostoihin haluttiin päästä käsiksi mobiiliviestimellä? Pienen viestintävälineen käytettiin tai sen sisällöistä visioitiin ja haaveiltiin lähinnä omasta elämäntilanteesta lähtevien tarpeiden pohjalta. Säätiedotteet mainittiin lähes jokaisessa haastattelussa. Sää on yleisesti kaikkia ihmisiä kiinnostava ja koskettava aihe, mutta erityisen tärkeitä säätiedot ovat matkailualalla ja maanviljelyksessä. Haastatellut matkailualan yrittäjät ja maanviljelijät kertoivat soittavansa ‘kentältä’ kännykällä Ilmatieteen laitoksen sääpalveluun. Tässä yksi ehdotus miten säätiedotukset voisivat tulla kännykkään:
 

Se olis esimerkiksi ihan kiva, että aamulla kun pistää puhelimen auki, nyt kö se sanoo normaalisti että huomenta Pekka, niin se vois sanoa sieltä (...) että päivämäärähän siitä normaalisti näkyy ja kellon aika, niin myös näyttäsi sen että alueellasi on tänä päivänä säätila tämmöinen ja tämmöinen, huomiseksi on luvattu tämmöistä ja tämmöistä, ja pitkän tähtäimen sen, että älä perskatti mene perjantai-päivänä asiakkaitten kanssa ulos, silloin tulee vettä ku aisaa. Niin tää auttas mahottomasti. (Pekka, 36, matkailualalla)

Haasteltava arvelee, että jos saisi säätiedot aamulla kännykkäänsä yksi sivu paikallisesta sanomalehdestä (Lapin Kansa) jäisi tällöin lukematta. Aluehälytyskeskuksen tiedotukset esim. metsäpalovaarasta tai tulvasta pitäisi hänen mielestään tulla automaattisesti kännykkään. Haastateltavan antama esimerkki havainnollistaa myös mediasisällön personoinnin merkityksen: mobiililaite "puhuu" kantajalleen, antaa henkilökohtaisesti kiinnostavia tietoja ja vinkkejä siitä, miten tulisi toimia nyt ja lähitulevaisuudessa.

Kuvantunkaltaisella tilannekohtaisella tiedolla on erityisen suuri merkitys maataloudessa. On esimerkiksi tärkeää saada tieto tulevasta säästä jopa tunnin tarkkuudella. Tieto tulevasta sateesta voi vaikuttaa ratkaisevasti tarvittaviin toimenpiteisiin.
 

Mää oon kännykällä soittanut sääpalveluihin joskus kolmekki kertaa päivässä pellolta (Ville, 32, maanviljelijä)

Sanomalehteen verrattuna säätietojen hankkiminen Ilmatieteen laitoksen puhelinpalvelusta on joustavampaa: tiedot saadaan tuoreempina, koska ne päivitetään useamman kerran vuorokaudessa. Ongelmana on kuitenkin joidenkin sääpalveluiden kallis hinta, noin kuusi markkaa minuutti.
 

Niin ei siinä paljon kerkiä kuunnella sitä kun ne selittää hitaasti siellä, että liikkuu semmoinen matalapaine suunnilleen tonne heh. (Ville,32, maanviljelijä)



 

Haastateltavien käsityksiä mobiiliviestimien mahdollisista sisällöistä

Säätiedotteet, paikallistiedotteet (esim. Aluehälytyskeskus)

Uutiset, talous-, koti- ja ulkomaanuutiset

Liikenne: tietoja kolareista, tieolosuhteista, karttoja

Urheilu: jääkiekko, jalkapallo, formulat, ravit, pelaamisvihjeet, online-pelit

Kulttuuri: elokuvatiedot, elokuva-ja kirja-arvostelut, tiedot kulttuuritarjonnasta ja muista vapaa-ajan tapahtumista

Musiikki: uusimmat hitit, musiikkialan uutiset (levyjen ilmestyminen), musiikkiviestejä

Aukioloajat: apteekit, liikkeet, virastot

Aikatalut: bussit, junat, lentokoneet

Puhelinluettelo

Ostopalvelut: Keltainen pörssi, varaosatarvikkeet, autokorjaamot

Työpaikkailmoitukset

Pankkipalvelut

Mainokset oman valinnan mukaan tai lyhyinä väläyksinä

"Irtonumerot" (esim. Helsingin Sanomat)

Otsikkouutiset

Tekstiä, (ääntä), kuvaa, videokuvaa

Sähköposti ja internet, keskusteluryhmiä (Chat)

Tilastoja, lehtien arkistoja

Personoitu uutisvälitys: laite "puhuu" minulle: "Huomenta Pekka: Tänään Rovaniemellä sataa koko päivän (Pue yllesi sadetakki). Loppuviikosta on aurinkoista."

 

Uutiset nousivat haastatteluissa spontaanisti esiin mahdollisina kiinnostavina sisältöpalveluina mobiiliviestimessä:
 

Semmosia tärkeempiä uutisia, kotimaan ja ulkomaan uutisia (...) Semmosia oleellisimpia, mitä on tavan uutislähetyksissä. (Lassi, 20)

Esimerkiksi tällä hetkellä kiinnostaa tai sanotaanko pari viikkoa sitten kiinnosti Venäjän tilanne ihan sen takia että meille on tulossa paljon venäläisiä asiakkaita, että pääseekö ne tulemaan mihinkään. (Pia, 24)

-No, kyllä mua uutiset on ruvennut kiinnostaan enemmän nytten. On ruvennu tapahtumaan niin paljon maailmalla, että aina tulee jotain uutta. Kyllä se ois ihan jees juttu.
-Niin kyllä määkin, jos sellanen olis niin kyllä sitä varmaan tulis kattottua uutisia. Kiinnostavia aiheita kuitenkin löytyy sieltäkin. (Ossi, 16 ja Tino, 18)
 

Pojilta kysyttiin, mihin he käyttäisivät ‘tasku-internetiä’.
  Huvikseni suffailisin, kattelisin kaikkee mikä kiinnostaa, jos haluis jotain tietoja jostain tietää, niin vois kattoo sieltä. (Ossi, 16)
  Ammattioppilaitoksessa opiskelevat pojat arvelivat, että uutispalveluun käytettävä mobiililaite vähentäsi heidän kohdallaan todennäköisesti sanomalehtien lukemista, koska lehdistä ei enää jaksaisi lukea samoja uutisia uudelleen.
 
 

4.6. Uutisprofilointi

Yksilöllisiä palveluita yksilöllisille käyttäjille

Toistaiseksi profilointi ei ole ollut vielä kovinkaan ajankohtaista - valinnan varaa sisällöissä ei ole vielä niin suuresti ollut. Pieneen laitteeseen ei kuitenkaan mahdu kerralla rajattoman suurta määrää informaatiota. Koska mobiiliviestimen kantajat mieltävät laitteen nimenomaan henkilökohtaiseksi viestintävälineeksi, he valikoisivat sen sisällön mielellään omien kiinnostusten mukaisesti. Maailmalla uutissisällön suodattamiseen on keksitty ainakin kaksi menetelmää. Personoinnin avulla tilaaja itse valitsee itse kiinnostavat palvelut (Antikainen et al 1998, 22). Uutispalvelujen tarjoaja voi myös profiloida materiaalia joidenkin taustatiedoista (sukupuoli, ikä, ammatti, harrastukset) oletettujen käyttäjämallien perusteella (Antikainen et al 1998, 23). Spontaanisti personointi-ajatus nousi esille useassa haastattelussa:
 

Siinä pitäisi olla jotain valinnanvaraa että mitä ihmiset tahtoo tekstiviesteinä. Että minun kännykkääni mahtuu 18 tekstiviestiä kerralla, että jos ne alkaa laittamaan ihan kaikkee minun kännykkään niin en mä tiedä jaksanko mä seurata jotain natura 2000-asioita kymmenen viestin verran ja niitä sitten poistella sieltä. Mutta jos siinä tosiaan ois jotain valinnan varaa niin sitä vois aihepiirin mukaan rajata. (Lassi, 20, opiskelija)
  Toisaalta suodattamattomassakin tiedonvälityksessäkin nähtiin puolensa.
  (...) sanomalehti on hyvä, et kun sä luet sieltä sellaisia asioita, mitä sä et niin kun etsi. Internetissä se on vähän niin kun et kun sä luet sieltä tulee esiin jotain sellaisia asioita, mitä sä et niin kun etsi. Internetissä se on vähän niinkuin että sä etsimällä etsit joitain asioita ja ehkä tulee sieltäkin uutta, mutta sä et löydä sieltä semmosta asiaa, jota sä et osaa etsiä. (Tommi, 32, työssä)

Huono puoli uutisprofiloinnissa ja personoinninssa on se, että voidaan menettää tärkeää ja olennaista tietoa. Nimenomaan koko uutisen idea, uutiskynnyksen ylittävänä tapahtumana saattaa tästä kärsiä:
 

Uutinen on tärkeä tapahtuma, jolla on yleistä mielenkiintoa ja joka ylittää uutiskynnyksen riippumatta siitä, miltä alalta tai alueelta se on. Jos on isoja uutisia - ulkomaanuutisia, kotimaanuutisia, urheilu-uutisia ja mitä muuta hyvänsä uutisia - niin vaikka sä sanot et sä et ole kiinnostunut jostakin osa-alueesta, niin kun se on tarpeeksi iso, niin se on sinulle myöskin uutinen, joka pitää tietää, vaikka sä et olisi kiinnostunutkaan asiasta. Tässä mielessä juuri nää profilointi sanomalehdet ja taylormade-sisällöt on äärettömän vaarallisia, koska sillon ihmiset niin kuin tietoisesti panee silmälaput ympärilleen ja väittävät, että "mä en oo kiinnostunut, mitä tuolla tapahtuu". Mutta siellä voikin tapahtua jotakin joka on aivan oleellista sulle. (Huhtanen 1.10.1998)

Ratkottavana on siis ristiriita: yhtäältä tilaajan käsitys siitä mikä minua kiinnostaa henkilökohtaisesti niin paljon, että haluan tämän uutisen omaan mobiiliviestimeeni, ja toisaalta mikä on journalistisesti tärkeä, uutiskynnyksen ylittävä uutinen. Joka tapauksessa on mahdollista kehittää mobiiliviestimiä varten yhä erikoistuneempia palveluja, joista tilaajat voivat valita esimerkiksi itseä eniten kiinnostavan urheilulajin uutiset.

Mitä viestinnän personointi ja profilointi pidemmällä tähtäyksellä merkitsevät ns. yleisjulkisuudelle, onkin sitten jo toinen kysymys. On mahdollista, että mobiiliviestin toimii oheislaitteena (mihin tämä tutkimus antaa viitteitä) ja siten vain osaltaan täydentää yleisjulkisuutta. Toisaalta personoitu mediakäyttö yleistyessään mobiililaitteiden lisäksi koskemaan myös sanomalehteä ja digitaalitelevisiota saattaa heikentää yleisjulkisuuden merkitystä ratkaisevasti.
 
 

4.7. Ostopalvelut ja mainonta

Suhtautuminen mainontaan omassa mobiiliviestimessä vaihtee. Osa tutkittavista vastustaa ajatusta jyrkästi: he eivät haluaisi minkäänlaisia mainoksia kännykkäänsä. Argumentti mainoksia vastaan saattoi olla esimerkiksi:
 

Mä koen että mainokset on niinkun pakkosyöttöä. Mä en halua niitä omaan, henkilökohtaiseen viestimeeni. (Milla, 25, opiskelija)

Osa tutkittavista haluaisi mobiiliviestimeen mainoksia, hintatietoja tai ostopalveluja, joita voisi itse tarvittaessa selailla jonkin valikon alta.

Koska mobiiliviestin pystyy paikallistamaan lähitulevaisuudessa satelliittipaikannuksen sijaintinsa entistä tarkemmin, on ns. push-mainonta mahdollista: kaupat voisivat lähettää mainoksia lähialueellansa liikkuvien ihmisten matkaviestimiin. On hyvin todennäköistä, että push-palvelut ärsyttävät joitakin ihmisiä. Mainonta pitäisi toteuttaa siten, että kantaja saa itse valita, haluaako ottaa vastaan mainoksia vai ei. Joidenkin mielestä olisi mahdollista että mainokset tulisivat vaikka lyhyinä vilauksina kännykkään esimerkiksi kaupan ohi mentäessä:
 

Tosiaan jos ne ei ne mainokset ois niinku tiellä, että niistä ei ole mitään vaivaa, harmia, jos ne tosiaan häviäis itsestään siitä kännykästä eikä niitten poistamiseen tartte tehdä mitään, niin kyllä ne sitten vois. Onhan ne tavallaan hyödyllistä tietoo sillai mitä saa halvalla. (Lassi, 20, opiskelija)

Ehkä siinä jos huoltoasemaketju ilmottaa että poronkäristys on kolmellakympillä, ja se tulee viis kilometriä ennen niin sehän saattaa purra, jos on nälkä. Mutta harvoin sitä pysähtyy, ihan sama millä ajaa. (Esko, 28)
 

Osa haastatelluista olisi valmis ottamaan kännykkäänsä mainoksia, jos siten esimerkiksi verkon käyttö olisi halvempaa. Mainokset eivät kuitenkaan saisi tukkia puhelinlinjoja tai estää tai hidastaa soittamista tai puhelujen vastaanottamista.
 
 

4.8. Mahdolliset käyttötilanteet

Mahdollisena matkaviestimen käyttötilanteena viitattiin yleensä tilanteeseen, jossa muita medioita ei olisi saatavilla:
 

Mun pitäis olla jossai semmosessa paikassa missä ei oo telkkaria. Eikä intenettiä eikä mitään muutakaan. En mä kyllä nyt äkkiä keksi mikä se sellanen vois olla. (Lassi, 20)

Matkalle lähtö oli yksi tavallisimpia tilanteita. Muusikko kertoi katsovansa kännykästä paikalliset säätiedot ennen kun lähtee ajamaan keikalle moottoripyörällä:
  Siitä näkee aina seuraavan aamun kelin, jos on niin kun keikoillakin moottoripyörällä tien päällä, niin osaa varustautua. (Jiri, 35)

Tiedon saaminen saattaa olla tärkeää esimerkiksi tulevaa ammattia silmällä pitäen. Marko, 26-vuotias sosiaalityön opiskelija kuvailee mahdollista mobiilimedian käyttötilannetta
  Kun on heittäytynyt vapaalle tai on ns. lomalla. Siinä vois nurkkasilmällä selailla ja pysyä niinkuin ajan hermolla.
  Marko käyttäisi mobiililaitetta selaillakseen työpaikkailmoituksia, uutisia ja sanomalehtien pääkirjoituksia esimerkiksi kahvilassa, ravintolassa tai muualla silloin kuin muita välineitä ei ole käytettävissä. Tätä tarkoitusta varten Nokian kommunikaattori (9000) näytti Markon mielestä kuvassa erittäin kätevältä laitteelta; siinä oli kaikki halutut toiminnot pienessä koossa. Toisaalta näyttö ja näppäimistö olivat suurempien informaatiokokonaisuuksien käsittelyyn liian pienet. Haastateltava esitti epäilyksen, että kehittyessään laite voisi olla vähän liiankin helppo käyttää, se saattaisi tehdä elämästä vähän liiankin helppoa, kun enää ei tulisi niin vaivauduttua yliopistolle tai työpaikalle ison ruudun ääreen. Ajan säästö ja liikkuvuus eivät vielä ole Markolle ensisijaisimpia arvoja. Tiedon saaminen on tärkeää, mutta toisaalta myöskään sanomalehtien lukemisesta ei ole muodostunut sellaista rutiinia, etteikö sitä voisi ainakin osittain luopua siirtymällä käyttämään teknistä laitetta informaation hakemiseen. Marko oli periaatteessa hyvin kiinnostunut osallistumaan journalistiseen keskusteluun mobiililaitteen välityksellä. Esimerkiksi sanomalehtien pääkirjoituksista voisi mobiililaitteen avulla antaa helpommin ja nopeammin palautetta kuin kirjoittaa kirjallinen vastine ja odottaa sen mahdollista seuloutumista toimituksellisien prosessien läpi.

Yhtenä mahdollisena käyttötilanteena mainittiin koti- ja ulkomaanmatkojen lisäksi vapaa-ajan ulkoilmaharrastukset:
 

Mä voisin kuvitella, että jos mää oisin (...) ihan jossain metsän korvessa heittämässä virveliä järveen, niin (...) musta vois olla mukava kuulla siitä kännykästä uutiset kun mä en iltauutisia näe. (Mika, 30, työssä)

(...) mä olisin jossain vaelluksella Lapissa tai jossain vieraskielisessä maassa kaukana kotoa, että mä sellaisiin paikkoihin saisin uutisia tästä omasta piiristä. (Leena, 43, työssä)
 

Lähitulevaisuudessa on mahdollista kehittää muitakin uusia sovellutusalueita esimerkiksi satelliittipaikannuksen avulla. Tällä hetkellä suuri osa Sanomalehtien liiton jäsenlehdistä ilmestyy verkossa. Seuraava vaihe verkkoviestinnästä voisi olla paikallisten kännykkäuutisten kehittäminen, kun alueen ihmisillä on tarpeeksi matkapuhelimia käytössään. Esimerkiksi kun mobiiliviestin on mukana vaikka lasketteluretkellä olisi mahdollista tilata tai jonkin valikon alta selata paikalliset uutispalvelut, esimerkiksi säätiedot, liikkeiden aukioloajat, tiedot paikallisista urheilu- tms. tapahtumista. Lisäksi satelliittipaikannus mahdollistaa monia turvallisuussovellutuksia, joita ei ole vielä keksittykään. (Huhtanen 1.10. 1998).
  Ryhmähaastattelussa ammattiautoilijat ideoivat informaatiopalvelun, joka tiedottaisi lähietäisyydellä olevista liikenneonnettomuuksista, tiesuluista tai vaarallisista liikenneolosuhteista autoilijoiden matkaviestimiin. Lisäksi autoilijat toivoivat mobiiliviestimeen yksinkertaista hätänappia, jota painamalla voi soittaa hätänumeroon. Kolarin sattuessa avun tuleminen paikalle nopeutuisi, kun matkaviestin pystyttäisiin heti paikallistamaan.

Mobiiliviestimien luoma interaktiivisuuden mahdollisuus journalismissa nousi hyvin niukasti spontaaniksi teemaksi ryhmä- ja yksilökeskusteluissa. Kysyttäessä haastateltavat suhtautuivat periaatteessa myönteisesti esimerkiksi mielipidejournalismiin, mahdollisuuteen antaa palautetta ja käydä keskustelua jutun kirjoittaneen toimittajan kanssa mobiiliviestimen välityksellä. Kuitenkin monien oli vaikea vielä visioida, mitä interaktiivisen journalismin mahdollisuudet voisivat heidän arkipäivässään olla. Monet olivat tiukasti kiinni totutuissa tavoissa käyttää mobiiliviestintää ja mediasisältöjä. Onkin todettava, että mikäli joukkoviestintää aiotaan kehittää uusien medioiden kautta interaktiivisemmaksi, mahdollisuudet tähän on tarjottava palvelujen tuottajien taholta.
 
 

5. Visiot mobiiliviestinnän käytöstä

Tutkimuksessa selvitettiin mihin ja miten mobiiliviestintä haluttaisiin käyttää nykyisen käytön lisäksi. Mobiiliviestimen käytön visioita haettiin erityisesti ryhmäkeskusteluista, mutta visioita tuli esille myös yksilöhaastatteluissa. Haastatteluissa nostettiin esille seuraavia kysymyksiä: Millainen on toiveidesi mobiiliviestin? Millainen laite, millaisia sisältöjä? Missä tilanteessa sitä käyttäisit?
 
 

5.1. Täydellinen yhteys

Noin kolmikymppisistä miehistä koostuva ryhmä oli valittu haastatteluun online-pelaamisharrastuksensa takia. Enki, 31-vuotias koti-isä, toimittaja, ja kirjailija, kiteytti visionsa unelmiensa mobiiliviestimestä näin:
 

Tavattomasti erilaisia palveluita, esimerkiksi paikannuspalvelu, se näyttäisi missä mä olen, siin ois erittäin hyvä näyttö jossa mä liikkuisin kartalla, joka ois kai täysin mahdollista. Siin ois kaikenlaiset tietopankit saatavilla, avoinna olevat apteekit, lääkärinpäivystykset, säätilat, tapahtumakalenterit, siin ois yhteys kaikkiin puhelinnumeroihin, ei mun tarvis soittaa mihinkään 118:aan, vaan se ois siellä. Se ois sitten täydellinen yhteysvehje. (Enki, 31)

(...) Puhelinluettelo ja muut yleiset palvelut vois olla. Sitten tosiaan aikatauluja paremmin, bussit, junat, lennot...Elokuvia, muuta tämmöstä vapaa-aikaa, teatteria...Että siitä sais niinku oikeesti kädessä pidettävän infokeskuksen. (Mikko, 16)
 

Idea täydellisestä yhteydestä tai kannettavasta informaatiokeskuksesta perustuu siihen että, mobiiliviestimessä olisi mahdollisimman paljon pitkälle kehittyneitä sisältöpalveluja. Täydellinen yhteys mahdollistaisi mobiiliviestimen käytön moniin eri tarkoituksiin. Matkailualan haastateltavat ideoivat toimivan sisäpuhelinverkon kenttäkäyttöönsä. Tällä hetkellä heillä on käytössään kymmenen safariyrityksen sisäinen palveluverkko. He toivoivat, että palveluverkkoa kehitettäisiin siihen suuntaan, että kännykällä tai muulla mobiiliviestimellä pääsisi sisäiseen verkkoon. Esimerkiksi oppaiden ollessa kentällä he voisivat pitää toisiinsa yhteyttä auki olevan puhelinverkon kautta. Työnantaja maksaisi verkon käyttämästä ajasta.

Jatkossa olisi hyvä kehittää erikoistuneita palveluita eri tilaajia silmällä pitäen. Kiinnostava olisi esimerkiksi palvelu, joka tiedottaisi kaupungissa olevasta konsertti-, teatteri- ja elokuvatarjonnasta, ja josta voisi tilata myös liput. Tällä hetkellä teknisen ongelman uutisten vastaanotossa aiheuttaa vanhojen matkapuhelimien vähäinen muisti. Puhelimen muisti täyttyy tekstiviesteistä nopeasti ja eikä pysty sitten enää ottamaan vastaan uusia viestejä. Olisi hyvä, jos tekstit katoaisivat itsestään, ellei niitä talleteta tietyn ajan, esimerkiksi vuorokauden tai kahden kuluttua. Nykyisten matkapuhelimien asettamat muistin ongelmat eivät kuitenkaan ole rajoitteena suunniteltaessa lähitulevaisuuden mediapalveluja mobiiliviestimiin. Uuden polven laitteilla, joka voi olla kännykän lisäksi jokin muu langaton sovellutus, on mahdollista selailla esimerkiksi internetiä. Jatkossa laite voisi myös reagoida paremmin kantajansa tilanteeseen, esimerkiksi siihen, miten kiinnostunut kantaja on saamaan uutisia eri vuorokauden aikana.
 
 

5. 2 .Videoiva kännykkä

Rovaniemellä haastatellut lukiolaistytöt kertoivat yleisestä tietokone- ja tekniikkakammostaan. Kännykkää he käyttivät kuitenkin mm. tekstiviestien lähettelyyn. Lehdistä luettiin erityisesti otsikot. Laitteena kiinnostusta herätti mm. Toshiban Cuaderia (20), jonka näytölle voi piirtää ja kirjoittaa kynällä. Tytöt uskoivat, että voisivat käyttää teknisiä laitteita enemmänkin jos ne olisivat enemmän omanlaisia ja ystävällisemmän näköisiä:
 

-Vaaleanpunainen olis kiva (naurua) - Ihan oikeesti sellainen että visuaalisesti miellyttäs silmää ja olis semmonen oma, omanlainen.
-Munkin tietokone on kyllä aika luontaantyöntävän näköinen, ne on aina niitä harmaita ja kolsuja. (Jenni,17 ja Erika, 18)
  Tytöt ideoivat haastattelutilanteessa ihanteelliseksi mobiiliviestimeksi videoivan kännykän, jolla voisi lähettää tekstiviestien lisäksi videoviestejä. Eli laite poikkeaisi tämän ominaisuutensa vuoksi näköpuhelimesta. Todennäköisesti omien "minielokuvien" ohjaaminen ja lähettäminen kiinnostaisi varsinkin nuoria.  
-Tai sitte vois just leuhkia kaverille jos on itte Pariisissa jossakin tornin huipulla niin katsopas mitkä maisemat täällä.
-Se olis tavallaan niinku joku videoiva puhelin sitte.
-Semmoinen ois kyllä hieno.
-Semmoisen minä haluan. (Jenni,17 ja Erika, 18 )

Videoiva tai valokuvaava kännykkä herätti enemmän kiinnostusta naispuolisissa haastateltavissa kuin miespuolisissa. "Rasittas se, että aina pitäisi olla edustuskunnossa", totesi yksi haastateltava. Kuitenkin henkilökohtaisessa viestinnässä videoiva kännykkä toimisi esimerkiksi silloin, jos välillä on pitkä matka. Näin pohti 34-vuotias Teija, kehitysyhteistyön tekijä, opiskelija, konsultti:
 

Mieluusti varsinkin (...) jos sitä ihmistä ikävä tai ei oo pitkään aikaan nähny vaikka jossakin maapallon toisella puolella. Sehän ois aika ihana semmoinen mahdollisuus että siinä samalla näkis toisen ihmisen, sehän olisi aika erikoista.

Myös huonokuuloisille videoiva kännykkä sopisi laitteena: puhujat näkisivät toisensa, ja toistensa suunliikkeet, sillä huonokuuloisille näkeminen on erittäin tärkeää. (Kuisma 17.9. 1998) Lisäksi yhtenä videokännykän sovellutusalueena mainittiin videokonferenssin mahdollisuus.

Ryhmähaastattelussa tv-toimittajat keksivät videoivalle kännykälle käyttömahdollisuuksia, esimerkiksi esityötä tekevät toimittajat voisivat lähettää haastateltavasta tai jutuntekopaikasta kuvan ennen haastattelun tekemistä ohjelman tuottajalle. Myös ulkomaan yhteyshenkilöt voisivat lähettää etukäteen kuvia esimerkiksi dokumentin tekopaikasta. Matkakuluissa voisi tulla säästöjä. Matkailualalla taas videoivaa kännykkää voisi käyttää matkailupakettien markkinointiin, esimerkiksi näyttämällä elävää, reaaliaikaista kuvaa yhteyden toisessa päässä olevalle asiakkaalle.
 
 

5. 3. Kokoa itse

Monet ilmoittivat haluavansa koota yhteydenpitovälineensä itse, valitsemalla peruslaitteeseen haluamiaan laiteominaisuuksia ja sisältöpalveluja. Ammattikoululaispojat ideoivat ryhmähaastattelutilanteessa walkman-kännykän, jossa olisi radion kuuntelumahdollisuus:
 

Sekin ois hyvä ajanviete. Piuha kiinni ja menoks. (Ossi, 16)

Muusikko voisi liittää mobiililaitteeseen viritysmittarin, toimittaja nauhurin ja kameran. Muina toivottuina ominaisuuksina mainittiin mm. avaimet ja ladattava rahakortti.
 

Kyllä tommosella [Nokian kommunikaattori] jo komeesti piisejä tekee... viritysmittari sais olla kitaraan siinä, ois varmaan helposti rakennettavissa...Ja kännykkä vois olla sellainen, että sä voit ostaa optioita siihen. Kun ei kaikki tarvii viritysmittaria, mutta kun sä maksat sataviisikymppiä lisää, niin sä saat siihen viritysmittarin. Nyt siihen saa valita vain värikuoria. (Jiri, 35, muusikko)
  Peruslaite olisi pieni ja kevyt. Toisaalta laite ei monien mielestä saisi mennä liian pieneksi, ettei se hukkuisi.

Yksinkertaiseen yhteydenpitovälineeseen voisi liittää esimerkiksi heijastusnäytön. Idea pöydälle tai pahville tai muulle alustalle heijastettavasta näytöstä tuli esille useammassa haastattelussa.
 

Kun mä kerran vaadin pienuutta [laitteelta] mutta näytöltä suuruutta, niin voisko se näyttö olla heijastuva. Se heijastas johonkin aina usein mukana olevaan pintaan, että mulla ois mahdollisuus heijastaa se (...) vaikka seinän kokoiseksi jos mä haluan. (...) Se ois semmoinen videotykki jotenkin.(Enki, 31)
  Heijastettava näyttö ja mahdollisesti myös heijastettava näppäimistö voisivat olla hologrammityyppisiä. Yhtenä haittapuolena heijastusnäytössä on se, että muut voivat nähdä yksityisen viestisi. (Kuvittele seinälle heijastettava videotykki-näyttö esim. ravintolassa.) Heijastusnäyttö pitäisi toteuttaa siten, että se mahdollistaa sekä yksityisen katsomisen että viestien esittämisen myös muille.
 
 

5.4. Hajautettu mobiiliviestin

Joistakin haastateltavista tuntuu hankalalta kaikkien toimintojen (puhelin, tietokone... jne.) pakkaaminen samaan laitteeseen. Ratkaisu voisi olla kommunikaatiovälineen hajauttaminen erillisiin osiin. Idea on siinä, ettei esimerkiksi matkaviestimen tarvitse olla aina saman mallinen laite, vaan yksinkertaisesti jotakin helposti mukana kulkevaa:
 

Yksi nappi hampaissa, yksi korvassa, näppäimistö kulkee povitaskussa tai takin helmassa. (Tommi, 32)
  Mobiiliviestimen hajauttaminen mahdollistaa käsien vapaaksi jäämisen. Erilaiset hands free systeemit sopisivat kuitenkin monien työolosuhteisiin paremmin, esimerkiksi ammatikseen autoileville. Kädet vapaaksi jättäviä systeemejä toivottiin kehiteltävän erityisolosuhteisiin, kuten kovassa pakkasessa ulkona työskenteleville. Matkailualalla käsin ohjattava kulkuväline voi olla talvisin olla moottorikelkka, poro tai koiravaljakko. Silloin hands free-systeemi on tarpeellinen:
  Että minä voin samaan aikaan pitää vielä kädet ohjaustangossa ja seurata mitä siellä mun takana tapahtuu. (Jouko, 43)
  Pidemmälle vietynä hajautetun viestimen idea voisi johtaa siihen, että viestin kulkisi luontevasti mukana koko ajan. Kantaja voisi tavallaan unohtaa laitteen olemassaolon. Useat haastateltavat suhtautuivat epäillen siihen, että ihmisen ihoon tai ihon alle kiinnitettäisiin joitakin yhteyslaitteita, vaikka ne olisivat kuinka pieniä siruja tahansa.

Joissakin haastateltavissa hajautetut viestimet herättivät myös science fiction tyyppisiä visioita, joissa ihmisiä aletaan yhteyslaitteiden avulla ohjelmoida ulkoapäin:
 

-Eri tavalla se seuraa sun elämää. Kattelee miten sä liikut ja muuta ja sitten siitä päättelee.
-Joo, ja sitte kattoo että nytpä et ole soittanut tuolle tuttavalle vähään aikaan ja sitte se soittaa sille. Joudut puhumaan taas senkin kanssa.
-Sä oot menossa asemalle päin, se tietää että ahaa, tunnistaa että asema lähestyy, se kertoo että onko kiire, joko juna lähtee. Se tietää mihin junaan sä oot menossa, sun elämääs kuuluu tietyt junat. (Mika, 30 ja Enki, 31, on line-pelaajien ryhmähaastattatelu)



5.5. Sähköinen sanomalehti

Päivittäiseen uutisten lukemiseen sopisi pieni, noin lompakon kokoinen, kevyt ja kätevä laite. Sähköinen sanomalehti olisi helppokäyttöistä ja yksinkertaista tekniikkaa, jolla voisi selata lyhyesti tuoreimmat uutiset. Laite sisältäisi mahdollisuuden luoda tekstitiedostoja ja lähettää tekstiviestejä. Sähköinen sanomalehti sopisi esimerkiksi sairaana oleville vanhuksille tai muille toipilaille, jotka voisivat voimiaan ponnistelematta selata helppokäyttöistä laitetta. Vanhuksille laitteen tuttuus on myös tärkeää; laitteella pitäisi olla jotakin tuttua esinettä, esimerkiksi kirjaa muistuttava ulkomuoto. Idea syntyi näytettäessä Toshiban Cuaderia 20-mallia.
 

Sen vois pistää joko yöpöydälle tai sängyn viereen (...) silloin kun on joku sairaus että on sidottu vuoteeseen (...) se olisi aivan paikallaan. (Helmi, 76, eläkkeellä)

Haastateltavien esittämiä toiveita mobiililaitteiden ominaisuuksista ja toiminnoista

Tekstiviestit, grafiikka, kuva, videokuva Kevyt laite, mutta isompi näyttö, heijastusnäyttö Kätevä näppäimistö Lisää muistia Nopeammat yhteydet verkkoon - yhteys muihin tietokoneisiin, esimerkiksi työpaikan pöytäkoneeseen Paikantaminen (kartat & navigaattorit) Verkkolehtien helpompi selattavuus Ei häiritseviä äänisigaaleja Visuaalisesti miellyttävä ulkonäkö (värit, muotoilu jne.) Turvallisuusnappi

 
  6. Mahdollisten käyttäjien profiilit

Tässä tutkimuksessa tehtyjen mahdollisten käyttäjien haastatteluiden pohjalta voidaan rakentaa erilaisia tyyppejä.

Uinuvat seuraavat viestintää suhteellisen vähän. Heidän elämänpiirinsä on pieni, aikaa vietetään paljon kotona tai kodin lähiympäristössä, arki kuluu kotitalouden askareissa, kiinnostus ulkomaailmaan on vähäistä. Uutiset eivät kiinnosta niin paljon, että niitä haettaisiin aktiivisesti. Kodin ulkopuolisia harrastuksia on vähän tai ei ollenkaan. Matkapuhelinta käytetään perheen sisäiseen viestintään, ystäville, tuttaville ja sukulaisille soittelemiseen. Pääasiassa tämän ryhmään kuuluvat ovat vanhempia, jotka ovat kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Myös vanhukset, joiden kokemukset informaatio- teknologian käytöstä ovat vähäisiä, kuuluvat tähän ryhmään.

Kiinnostumattomuttaan mobiilimediaa kohtaan kotona lapsia hoitava Marianne, 39, kuvaili näin
 

Ei mua kiinnostas niin paljon mitkään uutiset että mä viittisin nähdä vaivaa. Telkkaria sä voit kattoo ohimennessäs tai tehdessäs jotain.
  Työttömältä hallintotieteen maisterilta Jarilta, 30 kysyttiin, mistä asioista haluaisit saada tiedot nopeasti ja tuoreina:
  Tärkeistä perhetapahtumista.(...) Syntymät ja kuolemat. (...) Niinku yleismaailmallisella tasolla mulla ei ole mitään tarvetta saaha mistään niin sanotuista uutisista tietoo.
  Vanhukset lukevat sanomalehdet nuorempia huolellisemmin. Televisio on iltaisin auki, mutta ohjelmia saatetaan seurata sivusilmällä muiden askareiden ohessa, ei päätoimisesti. Yleensä kotona ei ole tietokonetta, eikä internet-käyttökokemusta ole. Mahdollisesti käytössä olevaa kännykkää käytetään soitteluun perheenjäsenille ja sukulaisille. Kiinnostavinta tietopalvelua omaan mobiiliviestimeen ovat sää ja paikallistiedotteet tai lähietäisyydellä tapahtuneet katastrofit.

Kiinnostus heräämässä - käyttäjäryhmä seuraa kaikkia viestintävälineitä jossakin määrin.Tämä ryhmän kiinnostus mobiileja mediapalveluja kohtaan on heräämässä. Mobiilin mediapalvelun hankkiminen on houkuttelevaa vasta kun omiin tarpeisiin sopiva laitteen ja palvelun yhdistelmä on tarjolla. Todellinen läpimurto tapahtuu vasta kun riittävän monet huomaavat palvelun käytännöllisyyden.

Uutiset ja maailmantapahtumat kiinnostavat tätä ryhmää. Heidän elämänsä on aktiivista: työ, opiskelu ja harrastukset kuuluvat arkipäivään. Internet-käyttökokemusta on jonkin verran. Useat käyttävät kännykkää arjen asioiden hoitoon, henkilökohtaiseen viestintään sekä työhön ja opiskeluun liittyviin tarkoituksiin.

Suhtautuminen mobiiliviestinnän mahdollisuuksiin on suhteellisen kiinnostunutta. Mobiiliviestimen rooli nähdään kuitenkin muita medioita täydentävänä. Ykkösmedia on sanomalehti (aamuisin). Muut käytössä olevat tiedonhankintakanavat ovat televisio (iltaisin) ja internet (päivällä ja iltaisin), jonkin verran radio (päivän aikana satunnaisesti, automatkoilla). Monet haastatelluista miettivät parhaillaan vanhan, raskaan ja kömpelön matkapuhelimen vaihtamista uuteen.

Tämä ryhmä toivoo mobiililaitteen sisältöpalveluihin valinnan varaa: omat harrastukset, kiinnostuksen kohteet, elämäntapa ja tilanne määrittävät ratkaisevasti uutisintressejä. Kiinnostavia uutispalveluja voisivat olla yleisemmin sää, koti- ja ulkomaan uutiset ja spesifimmin urheilu- ja erilaiset harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvät tiedot. Tarkempien käyttäjäprofiilien määrittelemiseksi täytyisi tehdä enemmän tutkimusta ko. ryhmän elämäntavasta, kiinnostuksen kohteista ja mobiiliviestinnän käyttötarpeesta arkipäivässä.

Tämä ryhmä odottaa käytettävien laitteiden ja informaatiopalveluiden olevan käytännöllisiä, järkeviä ja kohtuuhintaisia, pelkkä uteliaisuus ja tiedon halu eivät riitä motivoimaan käyttöä. Ryhmän asenteet tekniikkaan vaihtelevat äärimmäisestä vastarinnasta faniuteen. Syyt käyttää tai olla käyttämättä ovat usein sosiaalisia ja psykologisia. Osa haastatelluista kertoi olleensa ensin kännykän periaatteellinen vastustaja. Kuitenkin "skeptikotkin" ajan myötä mukautuvat siihen, minkä kokevat käytännölliseksi tai sosiaalisesti toivottavaksi. Matkaviestin saatetaan hankkia helpottamaan esimerkiksi työnhakua:
 

Sen hankkimisen syy oli se, että mä etsin silloin töitä ja joka paikassa, jossa mä kävin kyselemässä kysyttiin et mikä sun matkapuhelinnumero on. Sit kun mä sanoin, ettei mulla oo matkapuhelinta, kaikki sano et "aijaa", niinkun epäilevästi. (Jukka, 30, työssä)
  Matkaviestimen käyttämättömyyttä perustellaan usein sillä, että halutaan tietoisesti olla tavoittamattomissa.Enki, 31, perusteli kännykän käyttämättömyyttään juuri tällä argumentilla. Mutta haastattelun lopussa hän muutti näkemystään:
  Jos ne [mobiiliviestimet] muuttuu johonkin siihen suuntaan mitä voi haaveilla niin sitte taas tietenkin on kovasti houkuttelevaa hankkia.
  Viestinnän edelläkävijät voidaan 1990-luvun lopulla määritellä ryhmäksi joilla on käytössään mediapalveluja välittävä sähköinen mobiiliviestin: kommunikaattori, modeemilla varustettu kannettava tietokone tai GSM-puhelin uutispalveluineen. Heidän suhtautumisensa teknisiin välineisiin ja tietopalveluihin on kiinnostunutta ja asiantuntevan kriittistä.

Viestinnän edelläkävijät erottuvat muista ryhmistä poikkeuksellisen suuren tiedotusvälineiden käyttömäärään tai teknisten laitteiden edelläkävijyytensä takia. Tiedon tai tekniikan hallinta on olennainen osa työtä tai opiskelua tai kiinnostus voi lähteä omasta harrastuksesta. Uteliaisuus uuden tekniikan soveltamiseen tai puhdas tiedon halu motivoivat myös käyttöä.

Viestinnän edelläkävijöillä on käytössään usein jo vähintään toinen matkapuhelin ja internetin käyttö on osa arkipäivää kotona ja/tai työpaikalla. Viestinnän edelläkävijät eivät perustele omaa laitteiden käyttöään tai informaation seuraamista useasta lähteestä yleensä suoranaisilla hyöty- tai järjellisyysnäkökohdilla. Hyvin kuvaava on 16-vuotiaan lukiolaisen, sekä tieto-että tekniikkaorientoituneen Mikon perustelu omalla reaaliaikaiselle uutisten seuraamiselleen:
 

Haluan tietää koko ajan että missä mennään. Se on vaan sellainen ainainen tiedonhalu.
  Mikon tapauksessa uutisten seuraaminen internetistä kommunikaattorin avulla ei näyttänyt korvaavan minkään muun median käyttöä, vaan oli pikemminkin oma, reaaliaikainen mediansa.

Teijan tapaus: Esimerkkinä poikkeuksellisen runsaasta mediankäytöstä käy 34-vuotias Teija, joka on ollut 10 vuotta erilaisissa kehitysyhteistyötehtävissä. Viimeiset 7 vuotta Teija on asunut Keski-Amerikassa. Nyt Teija on palannut Tampereelle viimeistelemään tiedotusopin opintojaan. Suomessa hän on tehnyt konsulttitöitä. Teija on perheetön. Hänellä on käytössään kannettava tietokone ja vanha matkapuhelin. Teija on suuunnittelemassa uuden matkapuhelimen hankintaa. Teijan päivittäiseen lukemistoon kuuluvat Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Tribuna (nicaragualainen sanomalehti verkosta). Teijan aamun tiedonvälitys alkaa kello kahdeksan Radio ykkösen aamu-uutisilla, samaan aikaan Helsingin Sanomia ja Aamulehteä lukien. Illalla kotiin tultua Teija avaa radion tai television: "Joskus voin kattoa jopa kymmenet uutiset".

Viikonloppuisin Teija saattaa kuunnella Radio 95.7:aa ja Radio Mafiaa. Radionkuunteluaan hän analysoi alan teoriat tuntien "Se on vähän semmoista rituaalista näin tiedotusopin näkökulmasta." Lisäksi Teija lukee Helsingin Sanomien ja Aamulehden verkkonumeroita sekä Salvadorin, Nicaraguan ja Guatemalan sanomalehtiä verkosta. Teija lukee verkosta myös tieteellisiä julkaisuja ja tilaa mm. Latinalaiseen Amerikkaan liittyviä kirjoja internet -kirjakaupasta. Teija on liittynyt usealle ulkomaiselle postituslistalle, joita seuraa päivittäin. Uuteen kännykkäänsä hän haluaisi ensimmäisenä informaatiopalveluna sähköpostin ja myöhemmin mahdollisesti internetin. "Kyllä mä oon tyytyväinen että mulla on internet. En mä sitä ilman enää osaa olla."

Sähköpostista ja internetistä oli muodostunut myös Teijalle oma ‘uutisvälineensä’, joka ei niinkään korvannut muita medioita, vaan palveli Teijan spesiaali-intressiä: kiinnostusta Latinalaista Amerikkaa kohtaan.

Teijan tavoin viestinnän edelläkävijät ovat hyvin koulutettuja, tekevät jollakin tavalla luovaa, tiedon tuottamiseen liittyvää työtä. Tieto-orientoituneet seuraavat useita sanomalehtiä, jopa useita ulkomaisia verkkolehtiä. Ainakin työmatkat ja opiskelumatkat kuuluvat päivittäiseen liikkumiseen. Sanomalehti on heille tärkeämpi informaatiosisältönsä kuin lukemistottumuksien takia. Myös internetiä voi osatessaan käyttää luotettavan tiedon hankkimiseen, joskaan nettisivut eivät vielä voita sanomalehteä lukemismukavuudessa.
 
 

Lopuksi

Tässä tutkimuksessa tehtyjen haastattelujen perusteella näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa mobiiliviestimillä olisi ihmisten arkipäivässä uutisten ja muiden mediasisältöjen välittäjänä lähinnä muita medioita täydentävä rooli. Mobiiliviestintää uskottiin enimmäkseen käytettävän tilanteissa, joissa muita tiedotusvälineitä, lehtiä, televisiota tai internetiä ei olisi saatavilla.

Tutkimuksessa ilmeni, että käyttäjät kokevat mobiiliviestimen henkilökohtaiseksi laitteeksi. Sanomalehdellä voi olla useampia lukijoita, televisiolla useita katsojia, mutta mobiiliviestin on jokaisen henkilökohtainen viestin. Tutkimus tukee uutisten personointi-ideaa käyttäjien omien kiinnostusten kohteiden mukaisesti.

Kuitenkin tavallisten ihmisten on vaikea kuvitella mobiiliviestimen mahdollista käyttöä tilanteessa, jossa ko. laitetta ja palvelua ei vielä itse asiassa ole olemassa. Uudet innovaatiot mobiilin journalismin synnyttämiseksi onkin kehiteltävä mediasisältöjen tuottamisen ammattilaisten ja mobiiliviestimien kehittäjien välisessä yhteistyössä.
 
 

KIRJALLISUUS
 
 

Antikainen, Hannele, Kostiainen Kaisa & Södergård Caj (1998) News Content for Mobile Terminals. (16.11. 98) VTT Information Technology.

Bow Amanda, Gillard, Patricia and Wale Karen (1998) The Friendly Phone. In Howard, Sue (ed.) Wired Up (1998) Young People and the Electronic Media. British Library Cataloging-in-Publication Data.

Craig, Andrew (1998) Ericsson Eyes Cell Phone Market for Teenagers. TechWeb. (27.8.98.) (htt://www.techweb.com/)

Eerikäinen Jouni (1997) Consumption Trends of Information Papers in Japan. Metsäteollisuus ry. Tekes. Tokio.

Hopkinson, Linda (1997) Information Technologies for Newspaper Publishing in Asia and the Pacific. Communication and Development Series. UNESCO Publishing.

Hukill, Mark (1998) Singapore: Preparing for Competition in Basic Services. Intermedia Vol 26, No. 1.

Ilén, Ismo (1998) WAP taivuttaa Internetin kännykkään. Tietoverkko 6/7

Kansallinen multimediaohjelma 1995-1997. (1998) Kuusisto, Päivi (toim.) Journalismin tutkimuksen ja kehitystyön yksikkö. Tampereen yliopisto. TEKES. Teknologian Kehittämiskeskus.

Liikenneministeriön julkaisuja (1994) Matkapuhelimen ja kiinteän puhelimen kilpailutilanne nyt ja tulevaisuudessa. (17/94.) Painatuskeskus.

Lintilä, Leena (1997) Kannettava tietokone johtajien tiedonhankinnassa ja viestinnässä. Havaintoja LifeBook-käyttötutkimuksen tuloksista.

Makkonen, Matti (1997) Henkilökohtainen viestintäglobalisoituu - Tele vastaa haasteisiin. Teoksessa TeleRaportti (1997) Telen johdolla tietoyhteiskuntaan.

Nurmela, Juha (1997) The Finns and Modern Information Technology. Tilastokeskus. Katsauksia.

Paukku, Timo (1998) Kirjasto kainalossa. Ikikirja voi joskus haudata käyttöliittymän, jota kutsumme kirjaksi. Helsingin Sanomat (20.8.) Tiede & Ympäristö. (http://www.helsinginsanomat.fi/)

Strategic Development for the European Publishing Industry towards the Year 2000. Europe’s Multimedia Challenge. Main Report. European Commission. DG XIII/E.

The Role of VAS in Telecoms (1998) Nokia Telecommunications 17.8.

Tuisku, Tero (1998) Mitä kaikkea kännykällä voikaan tehdä? Telelinkki 1/98.

Uusmedia Kuluttajan silmin (1998) Digitaalisen median raportti. (eri tekijöitä) TEKES.

Viestintäpaperien tulevaisuus (1996) Molkentin-Matilainen Pirkko, Toimeksiantoraporttien yhteenveto. (19.3.96) Metsäteollisuus ry. TEKES. Boston. Los Angles. Washington. Tokio.

Winsbury, Rex (1996) From Casino to Telco? Intermedia. Vol 24, No. 5.
 
 
 

Pääsivulle
Tiivistelmä
English Summary