TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISHANKE TASA-ARVOSUUNNITELMIEN TOTEUTTAMISEN KÄYTÄNNÖISTÄ NAIS-, MIES- JA TASA-ALOJEN TYÖPAIKOILLA   Sirpa Kolehmainen, Riitta Lavikka, Tapio. Rissanen, Katja Uosukainen, Liisa Huhta  Työelämän tutkimuskeskus   Työsuunnitelma Lokakuu 2001 (tarkistettu huhtikuussa 2002)       SISÄLLYS Yhteenveto Johdanto Hankkeen tavoitteet, kohderyhmä, arvioidut tulokset ja vaikutukset Hankkeen työsuunnitelma ja aikataulu Hankkeen organisaatio ja resurssit Lähteet     Yhteenveto Suomen tärkeimmäksi tasa-arvo-ongelmaksi on Euroopan Unionin työllisyysstrategiassa ja Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmissa nostettu työmarkkinoitten vahva sukupuolen mukainen eriytyminen, segregaatio. Ohjelmalliseksi tavoitteeksi asetettu segregaation purkaminen on monitahoinen ja vaikea ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan työpaikoilta lähteviä toimia. Vaikka tasa-arvosuunnittelun velvoite on ollut tasa-arvolaissa vuodesta 1995 alkaen, laki tunnetaan varsinkin yksityisissä yrityksissä edelleen melko huonosti. Tasa-arvosuunnitelma voi kuitenkin toimia konkreettisena henkilöstöpolitiikan työkaluna tuloksellisen, yhteistyökykyisen ja organisaation tavoitteisiin sitoutuneen työyhteisön kehittymisessä. Kehittämishankkeemme tavoitteena on: 1) levittää tietoa tasa-arvosuunnittelun merkityksestä organisaation toiminnan tuloksellisuudelle ja hyvälle työilmapiirille, 2) tuottaa tutkittua tietoa tasa-arvosuunnittelun tilasta ja kokemuksista työpaikoilla sekä vaikuttaa työpaikkojen sukupuolistavien rakenteiden ja käytäntöjen purkamiseen, 3) tukea tasa-arvosuunnittelun kehittämistä työpaikoilla ideoimalla ja käynnistämällä yhteistyössä niiden kanssa tasa-arvoa edistäviä hankkeita, 4) edistää työpaikkojen, viranomaistahojen ja koulutusorganisaatioiden verkostoitumista tehokkaiden toimenpiteiden luomiseksi työpaikoilla, 5) tarjota mukana oleville työpaikoille mahdollisuus 'benchmarking' -prosessointiin, tuottaa projektin eri vaiheista palautetta työpaikoille kehittämishankkeiden tueksi sekä projektin loppuraporttina julkaistava kirja tasa-arvosuunnittelun hyvistä käytännöistä yleiseen levitykseen. Projektin työskentely nojaa määrälliseen kyselyaineistoon, jolla kartoitetaan tasa-arvotilanteen yleinen tila työpaikoilla, laadulliseen työpaikkatasoiseen tutkimukseen kohdeorganisaatioissa sekä tutkijoiden ja työpaikkojen vuorovaikutukseen. Nojaudumme työelämän toimintatutkimukselliseen kehittämismetodiikkaan, jonka norjalainen työelämän tutkija Björn Gustavssen kehitti ruotsalaisessa LOM -ohjelmassa. Siinä keskeinen elementti ovat mukana olevien työpaikkojen ja tutkijoiden yhteisen työkonferenssit, joiden hyödyntämisestä ja edelleen kehittämisestä Työelämän tutkimuskeskuksen projekteissa on runsaasti kokemusta.     1. Johdanto Euroopan Unionin työllisyysstrategia sekä siitä johdetut Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmat nostavat työmarkkinoitten vahvan sukupuolen mukaisen eriytymisen tärkeimmäksi toimenpiteitä vaativaksi tasa-arvo-ongelmaksi Suomessa. Segregaatio rajoittaa sekä yksittäisten ihmisten, naisten ja miesten että myös työmarkkinoiden toimintaa. Segregaation purkamisella on merkitystä yksilöiden, naisten ja miesten ammatillisten ja uramahdollisuuksien kannalta. Lisäksi sillä on merkitystä laajemmin organisaatioiden toimivuuden, taloudellisen tehokkuuden, työllisyyden muotojen ja työmarkkinoiden toimivuuden kannalta, mutta myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon kannalta. Segregaation purkamisen hankkeet ovat Suomessa kohdistuneet pääasiassa koulutuksen sukupuolistuneiden rakenteiden murtamiseen sekä erityisesti tyttöjen ammatinvalinnan laajentamiseen. Työelämän monitasoiset sukupuolistavat prosessit ovat kuitenkin niin vahvoja, että ne ohjaavat työvoimaa sukupuolen mukaan eriytyneille työurille ei-perinteisestä koulutustaustasta huolimatta. Lisäksi työmarkkinoilla on selvästi nähtävissä, että vastakkaisen sukupuolen ammateista pyritään siirtymään nopeasti oman sukupuolen tyypillisiin töihin. Segregaation vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista strategiaa ja eritasoisia toisiaan tukevia muutoksia sekä viranomaistoiminnan, koulutuksen että työelämän kaikilla tasoilla. Tämän tutkimus- ja kehittämishankeen lähtökohtana on käsitys siitä, että työelämän käytännöt ja työpaikkakulttuurit ovat avainasemassa naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisen ja sukupuolen mukaisen segregaation jatkuvuuden ja purkautumisen kannalta. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa työpaikkatason kokemuksista, tasa-arvon edistämisen hyvistä käytännöistä ja esteistä, edistää viranomaisten, koulutusorganisaatioiden ja työpaikkojen verkostoitumista toimivien toimenpidekokonaisuuksien luomisessa sekä edistää tasa-arvovelvoitteiden ottamista keskeiseksi osaksi yritysten henkilöstöpolitiikkaa. Tasa-arvolain mukaisella tasa-arvon edistämisvelvollisuudella on erityismerkitys niille organisaatioille, joiden työt ovat pitkälle sukupuolen mukaan eriytyneitä. Työmarkkinoiden ja työelämän nopea muutosvauhti edellyttää työvoimaresurssien pitämistä työkykyisenä ja ammattitaitoisena sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti hyödynnettynä. Mitään henkilöstöryhmää ei ole varaa jättää hyödyntämättä syrjinnän (joko tiedostetun tai tiedostamattoman) takia. Tasa-arvon edistäminen parantaa työilmapiiriä, motivoi työntekijöitä, lisää innovatiivisuutta ja luovuutta sekä vaikuttaa myös kilpailukykyyn ja tuottavuuteen. Tasa-arvon edistäminen työorganisaatioissa edistää työntekijöiden sitoutumista työhönsä ja organisaation tavoitteisiin, mikä puolestaan johtaa tulosvastuullisuuteen ja parempaan kilpailukykyyn. Lisäksi tasa-arvo ja erilaisuuden hyödyntäminen edistävät organisaatioiden oppimiskykyä, jonka on todettu olevan organisaatioiden merkittävin kilpailutekijä. Tavoitteellinen ja suunnitelmallinen tasa-arvotyö edellyttää sukupuolta koskevien olettamusten näkyväksi tekemistä sekä naisten ja miesten erojen tunnistamisen ja tunnustamisen toimintapolitiikkaa tasa-arvon esteiden kartoittamisessa ja tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden suunnittelussa ja käyttöönotossa. Tätä kautta voidaan tehdä sukupuolen mukaan eriytynyttä organisaatiota/työtä/ammattia/alaa houkuttelevammaksi myös vastakkaiselle sukupuolelle. Tasa-arvosuunnittelun tavoitteena on paitsi vaikuttaa töiden ja työpaikkojen sukupuolikoostumuksen tasaistumiseen, myös luoda naisille ja miehillä yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen. Tasa-arvosuunnitelmat antavat siten mahdollisuuden vertikaalisen segregaation murtamiseen ja erityisesti naisten urakehityksen edistämiseen. Vaikka tasa-arvosuunnittelun velvoite on ollut tasa-arvolaissa vuodesta 1995 alkaen, se tunnetaan varsinkin yksityisissä yrityksissä edelleen melko huonosti. Tasa-arvosuunnitelma voi kuitenkin toimia konkreettisena henkilöstöpoliittisena työkaluna yhteistyökykyisen, organisaation tavoitteisiin sitoutuneen tuloksellisen työyhteisön kehittymisessä.     2. Hankkeen tavoitteet, kohderyhmä, arvioidut tulokset ja vaikutukset Tämän hankkeen tavoitteena on levittää tietoa tasa-arvosuunnittelusta ja sen merkityksestä organisaatioiden henkilöstöpolitiikalle sekä koko toiminnan tuloksellisuudelle. Tasa-arvo on sidoksissa organisaation kaikkiin prosesseihin. Sillä on konkreettista merkitystä erityisesti työilmapiirin, työmotivaation, innovatiivisuuden, tuloksellisuuden, kilpailukyvyn sekä organisaation sisäisen ja ulkoisen kuvan paranemisen kannalta. selvittää tutkimuksen avulla tasa-arvolakiin sisältyvän tasa-arvosuunnittelun tilaa, käytäntöjä ja niistä saatuja kokemuksia suomalaisilla työpaikoilla sekä arvioida tasa-arvosuunnitelmien mahdollisuutta vaikuttaa työpaikkojen sukupuolistavien rakenteiden ja käytäntöjen purkamiseen. tukea projektiin osallistuvien organisaatioiden tasa-arvosuunnitelmien kehittämistä osallistumalla sukupuolistavien käytäntöjen sekä tasa-arvon esteiden tunnistamiseen ja purkamiseen tähtäävien sekä tasa-arvoa edistävien hankkeiden käynnistämiseen työyhteisöissä. (apuna mm. tasa-arvotoimiston työkalupakki sekä 'tasa-arvoisen työyhteisön kehittämishankkeen' ym. tasa-arvokriteeristöt). edistää viranomaistahojen, koulutusorganisaatioiden ja työpaikkojen keskinäistä verkostoitumista tehokkaiden toimenpidekokonaisuuksien luomiseksi tasa-arvon edistämisessä ja segregaation purkamiseksi. Projektin kohderyhmänä ovat keskisuuret työorganisaatiot sekä niiden työntekijät ja johto, erityisesti henkilöstöpäälliköt nais- ja miesaloilla sekä sukupuolen mukaan eriytymättömillä aloilla Pirkanmaalla. Kaikkiin Pirkanmaalla toimiviin yli 50 henkeä työllistäviin toimipaikkoihin (noin 500-600 yksityistä ja julkista toimipaikkaa) suunnataan kysely, jolla kartoitetaan yritysten tasa-arvosuunnittelun tilaa, käytännön ongelmia ja kehittämistarpeita. Varsinaisiksi kohdeorganisaatioiksi valitaan yhteensä 10 yli 50 henkeä työllistävää toimipaikkaa sellaisilta nais- ja miesaloilta, joiden sukupuolikoostumusta on perusteltua muuttaa esimerkiksi työvoimapulan tai yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi, sekä sellaisilta tasa-aloilta, joiden sisäinen tehtävän mukainen eriytyminen on vahvaa ja vaatii purkamista. Projektin tavoitteet, tuotokset ja vaikutukset koskevat ensisijaisesti kymmentä yli 50 henkeä työllistävää työpaikkaa. Alkukartoituksen sekä verkostoitumistavoitteen mukaisesti hankkeen vaikutukset kohdistuvat myös muihin pirkanmaalaisiin yrityksiin ja viranomaisiin (esimerkiksi Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, T&E keskus, työsuojelupiirit ja alueen koulutusorganisaatiot) sekä tiedotus- ja koulutustoiminnan kautta myös laajemmin erilaisiin viranomaisiin sekä työorganisaatioihin, joita tasa-arvolain mukainen tasa-arvosuunnittelun velvoite koskee. Projektin lopputuloksen syntyy tietoa siitä, missä määrin ja millaisia tasa-arvosuunnitelmia työpaikoilla on tehty, miten suunnitelmia on konkreettisesti toteutettu, sekä miten ne ovat vaikuttaneet sukupuolen mukaisen tasa-arvon edistämiseen työpaikoilla. Lopputuloksena syntyy myös kokeiluja yhteistyökäytännöistä työpaikkojen ja eri viranomaisten kesken esimerkiksi uudelleen- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisesta. Koska tasa-arvosuunnittelu on jatkuva prosessi, projektin tulosten perusteella levitetään kokemuksia tasa-arvosuunnittelusta sekä tasa-arvon edistämisen hyvistä käytännöistä järjestämällä tiedotus- ja koulutustilaisuuksia erilaisille työorganisaatioille, koulutusorganisaatioille, työsuojelu- ja työvoimaviranomaisille sekä julkaistaan työyhteisöille ja työsuojeluviranomaisille tarkoitettu opaskirja tasa-arvotyön hyvistä käytännöistä. Hankkeen kehitystavoitteena on vaikuttaa siihen, että naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen otetaan osaksi henkilöstöpolitiikkaa ja työnteon käytäntöjä erilaisissa työorganisaatioissa. Tällä katsotaan olevan pitkällä tähtäyksellä vaikutusta myös rakennetasolle työmarkkinoiden voimakkaan segregoitumisen purkautumiseen.     3. Hankkeen työsuunnitelma ja aikataulu Tutkimus- ja kehittämishankkeen toteutus koostuu viidestä vaiheesta: Alkukartoitus pirkanmaalaisten yritysten tasa-arvosuunnittelun tilasta sekä käytännön ongelmista ja kehittämistarpeista. Kaikkiin Pirkanmaalla yli 50 henkeä työllistäviin yksityisiin ja julkisiin toimipaikkoihin (500-600) lähetetään kyselylomake, jonka avulla kartoitetaan tasa-arvosuunnittelun velvoitteen toteuttamista, tasa-arvosuunnitelmien sisältöjä ja toteutuksen käytäntöjä sekä niissä ilmenneitä ongelmia ja kehittämistarpeita. Alkukartoituksesta tuotetaan raportti ja sen tietoja käytetään myös kohdeorganisaatioiden valinnan perusteena. Kyselylomakkeessa myös kysytään toimipaikan halukkuutta osallistua hankkeeseen. Jatkotyön kohteiksi valitaan sekä naisvaltaisia, miesvaltaisia että sukupuolikoostumukseltaan tasaisia, mutta sisäisesti eriytyneitä työorganisaatioita, joiden tasa-arvotyön kehittämistarpeet ovat mahdollisimman erilaisia. Tällöin myös saadaan monipuolisesti kokemuksia ja esimerkkejä eri tyyppisistä kehittämishankkeista sekä erilaisista yhteistyötarpeista. Työkonferenssi kohdeorganisaatioille tasa-arvotyön kehittämisprosessien käynnistämiseksi. Kohdeorganisaatioiden valinnan jälkeen kuhunkin organisaatioon tehdään tutustumiskäynti ja haastatellaan henkilöstöjohtoa. Näiden käyntien perusteella suunnitellaan ja toteutetaan kaikille kohdeorganisaatioille yhteinen työkonferenssi, jossa luodaan organisaation tasa-arvotyölle visio ja tavoitteet, määritellään ongelmat ja keskeiset kehittämistyön kohteet sekä laaditaan kehittämisen toteuttamissuunnitelma. Työkonferenssiin kutsutaan mukaan keskeiset viranomaistahot, joiden kanssa kehittämistyö antaa aihetta yhteistyöhön. Kyse on siis kohdeorganisaatioiden omaehtoisen mutta tuetun kehittämistyön käynnistämisestä ja yhteistyöverkostojen luomisesta. Myös työkonferenssi ja sen tulokset raportoidaan. Laadullisen aineiston keruu sekä kehittämispäivät kussakin kohdeorganisaatiossa. Kun organisaatioiden tasa-arvotyön kehittäminen on käynnistetty, seuraa hankkeen laadullinen tutkimusaineistojen keruu organisaatioiden sukupuolistavista käytännöistä ja rakenteista haastattelujen ja havainnointien avulla. Sopivassa vaiheessa kussakin organisaatiossa toteutetaan kehittämispäivä, jossa käydään läpi organisaation oman kehittämishankkeen edistymistä sisäisten ja ulkoisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kustakin kehittämispäivästä laaditaan organisaatiokohtaiset raportit. Työkonferenssi kohdeorganisaatioille kehittämistyön kokemuksista. Organisaatiokohtaisten kehittämisprojektien päätyttyä kaikille kohdeorganisaatioille ja muille mukana olleille yhteistyökumppaneille järjestetään työkonferenssi, jossa käydään läpi ja vertaillaan hankkeen erilaisia kokemuksia sekä siinä syntyneitä uusia käytäntöjä, yhteistyösuhteita ja kehitettyjä tasa-arvosuunnitelmia. Työkonferenssi ja sen tulokset raportoidaan. Laajemmalle yleisölle suunnatut informaatio- ja koulutustilaisuudet tasa-arvotyön hyvistä käytännöistä. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportin sekä työorganisaatioiden tasa-arvotyön käytäntöjen opaskirjan julkistaminen. Tutkimus- ja kehittämishankkeen aikataulu: Syksy 2002: Kyselyn toteuttaminen, analyysi ja raportointi. Vuosi 2003: Kohdeorganisaatioiden valinta, ensimmäiset tutustumiskäynnit sekä henkilöstöpäälliköiden haastattelut. Ensimmäisen työkonferenssin suunnittelu, toteutus ja raportointi. Laadullisen aineiston keruun aloittaminen sekä kehittämisprojektien seuranta kohdeorganisaatioissa. Vuosi 2004: Erillisten kehittämispäivien toteuttaminen kohdeorganisaatioissa sekä niiden organisaatiokohtaiset raportoinnit. Toisen työkonferenssin suunnittelu, toteutus ja raportointi. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportin sekä opaskirjan kirjoittamisen aloittaminen. Vuosi 2005: Hankkeen loppuraportti sekä opaskirja. Hankkeen informaatio- ja koulutustilaisuuksien suunnittelun aloittaminen yhteistyökumppaneiden kanssa.     4. Hankeen organisaatio ja resurssit Työelämän tutkimuskeskus Tutkimus- ja kehittämishanke hallinnoidaan ja toteutetaan Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa. Työelämän tutkimuskeskus on 1988 perustettu Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen yhteydessä toimiva noin 40 hengen projektiyksikkö. Keskuksen tutkimustoiminnalle on ominaista monitieteisyys sekä akateemisen perustutkimuksen ja yhteiskunnan tietotarpeita palvelevan pitkäjänteisen sopimustutkimuksen molempia hyödyntävä vuorovaikutus. Useat hankkeet ovat toiminta- ja interventiotutkimuksia, joissa välittömästi osallistutaan tutkimuskohteena olevien organisaatioiden ja työympäristöjen kehittämisprosesseihin. Kaikki työpaikkatason organisaatioihin kohdistuvat tutkimushankkeet antavat työstään välitöntä palautetta suoraan tutkimuskohteille. Yhteensä 14 vuoden historian aikana keskukselle on muodostunut toimiva yhteistyöverkosto erilaisten yritysten, julkisten organisaatioiden ja viranomaisten kanssa. Lisätietoja käynnissä olevista ja päättyneistä hankkeista löytyy Internet-osoitteesta http://www.uta.fi/laitokset/tyoelama/. Projektiryhmä Tutkimus- ja kehittämishankkeen projektiryhmään kuuluvat YTT Sirpa Kolehmainen hankkeen tuntipalkkaisena projektipäällikkönä, YTT Riitta Lavikka, YTM Tapio. Rissanen sekä HTM Katja Uosukainen projektin vastuullisina tutkijoina. Projektin tutkimussihteerinä toimii kasv. yo. Liisa Huhta, joka avustaa myös kysely- ja haastatteluaineistojen käsittelytyössä. YTT Sirpa Kolehmainen on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa vuodesta 1990 lähtien useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä projekteissa. Hänen tutkimusteemojaan ovat työllisyyden rakennemuutos, työmarkkinoiden sukupuolen mukainen segregaatio sekä tietointensiivinen työ ja työorganisaatiot. Kolehmaisen väitöskirja Naisten ja miesten työt. Työmarkkinoiden segregoituminen Suomessa 1970-1990 julkaistiin Tilastokeskuksen tutkimuksia-sarjassa vuonna 1999. Hän on myös toiminut Suomen asiantuntijana ja tutkijana OECD:n kansainvälisessä vertailututkimuksessa The Future of Female-dominated Occupations. YTT Riitta Lavikka on työskennellyt projektitutkijana Työelämän tutkimuskeskuksessa vuodesta 1991 tutkijana ja projektin johtajana. Hänen tutkimuksensa liittyy teollisten työorganisaatioiden muutokseen ja työ- ja organisaatiokulttuureihin, tietotekniikan tuloon työpaikoille sekä sosiaaliseen syrjäytymiseen. Lavikan väitöskirja Big Sisters. Spacing Women Workers in the Clothing Industry. A Study on Flexible Production and Flexible Women käsitteli joustavien työorganisaatiomuotojen tuloa naisvaltaiseen teollisuuteen ja naistyötekijöiden kokemusta tästä muutoksesta. Lavikka on työskennellyt tutkijana myös EU:n TSER -ohjelman rahoittamassa tutkimushankkeessa (Information Society, Work and the Generation of New Forms of Social Exclusion), sekä lukuisissa muissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimusprojekteissa. YTM Tapio. Rissanen on ollut tutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimus- keskuksessa vuodesta 1997 alkaen. Hän on työskennellyt useissa tutkimusprojekteissa, jotka ovat käsitelleet mm. akateemisten vastavalmistuneiden työllistymistä, hyvinvointivaltion merkitystä naisten työssäkäynnille, perhevapaiden käyttöä ja uuden informaatio- ja viestintäteknologian sosiaalisia vaikutuksia yrityksissä. Tällä hetkellä hän valmistelee väitöskirjaa suomalaisesta naisten ansiotyömallista ja sen muutoksista 1990-luvulla. Rissanen toimii myös Tampereen yliopiston tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana. HTM Katja Uosukainen on työskennellyt tutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa vuodesta 1997 lähtien. Hän on työskennellyt useissa projekteissa, jotka käsittelevät työ- ja organisaatiokulttuurien muutosta tietoyhteiskunnassa (Eu:n TSER-rahoitteinen tutkimushanke Information Society, Work and the Generation of New Forms of Social Exclusion) ja ammattikorkeakoulujen asemaa alueellisessa innovaatiojärjestelmässä (OPM:n rahoittama projekti Ammattikorkeakoulut alueellisessa innovaatiojärjestelmässä) sekä useissa muissa projekteissa. Kasv. yo Liisa Huhta on ollut vuodesta 1998 mukana Tampereen yliopiston tasa-arvotoimikunnassa, vuodesta 2000 lähtien varapuheenjohtajana. Lisäksi hän on työskennellyt yliopistoprojekteissa tutkimusapalaisena tai suunnittelijana, mm. opinto-ohjauksen kehittämishankkeessa ja kasvatusalan virtuaaliyliopistohankeessa. Tällä hetkellä hän valmistelee pro gradu-tutkielmaa opettajankouluttajien tasa-arvonäkemyksistä. Yhteistyökumppanit Yhteistyötahot määrittyvät osana tutkimus- ja kehittämishankkeen kysymyksenasettelua ja prosessia. Ensinnäkin ne kohdeorganisaatiot, joissa tasa-arvosuunnittelun tilaa selvitetään ja käytäntöjä kehitetään, valitaan hankkeen alussa tehtävän Pirkanmaalaisille yrityksille suunnatun kyselyn ja Työelämän tutkimuskeskuksessa jo olemassa olevien yhteyksien perusteella. Kohdeorganisaatioita valitaan sekä teollisuudesta että palveluelinkeinoista, ensisijaisesti kuitenkin yksityiseltä sektorilta. Toiseksi hankkeen kehittämistyön lähtökohtana on valittujen työorganisaatioiden käytännöistä nousevat tarpeet. Tällöin kunkin organisaation kehittämistyössä tarvitsemat ulkopuoliset yhteistyökumppanit voidaan määrittää vasta kun kehittämistarpeet, ongelmat ja tavoitteet on yhdessä kohdeorganisaation kanssa selvitetty. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena on edistää työorganisaatioiden, koulutusorganisaatioiden ja viranomaisten verkostoitumista tasa-arvon edistämiseksi. Todennäköisimmät muut yhteistyökumppanit ovat Pirkanmaalaisia aikuiskoulutusta antavia organisaatioita (esim. TAKK, ammattikorkeakoulut), Pirkanmaan T&E keskus, Hämeen työsuojelupiiri, Tampereen kaupunki sekä Pirkanmaan liitto. Lisäksi hankkeen lopputulosten levittämiseksi pyritään luomaan yhteistyötä ainakin STM:n tasa-arvotoimiston kanssa. Ohjausryhmä Kun rahoitus tutkimus- ja kehittämishankkeelle varmistuu, sille perustetaan relevanteista yhteistyöorganisaatioista ja viranomaisista muodostuva ohjausryhmä. Hankkeesta on alustavasti keskusteltu STM:n tasa-arvovaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Anne Paasikosken kanssa, joka on suhtautunut myönteisesti mahdolliseen ohjausryhmän jäsenyyteen. Muita jäseniä ohjausryhmään tullaan pyytämään muun muassa Tampereen kaupungilta (henkilöstöasioista vastaava/aikuiskoulutuspäällikkö esim.), Pirkanmaan liitosta, Pirkanmaan T&E keskuksesta sekä STM:n työsuojeluosastolta. Ohjausryhmän tehtävänä on seurata ja tukea hankkeen edistymistä, arvioida sen tuloksia sekä edistää hankkeen tuotosten hyödyntämistä.     Lähteet EU:n työllisyyssuuntaviivojen mukainen Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma. Huhtikuu 1998. Työhallinnon julkaisu 203. Työministeriö. Helsinki. EU:n työllisyyssuuntaviivojen mukainen Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma. Toukokuu 1999. Työhallinnon julkaisu 226. Työministeriö. Helsinki. EU:n työllisyyssuuntaviivojen mukainen Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma. Huhtikuu 2000. Työhallinnon julkaisu 252. Työministeriö. Helsinki. Kaasinen, Päivi. 1998. Selvitys julkisen ja yksityisen sektorin työpaikkojen tasa-arvosuunnittelusta. STM, Tasa-arvojulkaisuja 1/1998. Helsinki. Kauppinen, Kaisa & Veikkola, Hanna-Kaisa. 1997. Tasa-arvoistuvat työyhteisöt. Työterveyslaitos, työsuojeluhallinto. Helsinki Kolehmainen, Sirpa. 1999. Naisten ja miesten työt. Työmarkkinoiden segregoituminen Suomessa 1970-1990. Tilastokeskus, tutkimuksia 227. Helsinki. Korvajärvi, Päivi. 1998. Gendering Dynamics in White-Collar Work Organisazations. Acta Universitatis Tamperensis 600. TAJU, Vammala. Lavikka, Riitta. 1997. Big Sisters. Spacing Women Workers in the Clothing Industry. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, T 16. Tampereen yliopisto. Tampere. Melkas, Tuula. 1998. Tasa-arvobarometri 1998. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta 1998:1. Sukupuolten tasa-arvo. Tilastokeskus. Helsinki. Otala, Leenamaija. 2000. Hyvä ja tasa-arvoinen työyhteisö. Kansallinen työelämän kehittämisohjelma. Työpapereita 10. Helsinki. Savola. Lotta. 2000. Naiset Suomen työmarkkinoilla 1990-luvulla. Työmarkkinat 2000:4. Sukupuolten tasa-arvo 2000:001. Tilastokeskus. Helsinki.     Alkuun Hankkeen kotisivulle