Kaikuja Tornista

Nuoren älymystön keskustelu jää puolitiehen

Bileet Tornissa. Toimittanut Heikki Valkama. WSOY 2002. 178 sivua. Hinta 26 euroa.
Bileet Tornissa tuntuu ajatuksena hyvin mielenkiintoiselta: intellektuellien perintö, yhteiskunnallinen keskustelu ja poliittinen väittely, ah! Mutta kuinka käy, kun Iltalehden kolumnistin Jyrki Lehtolan pilkkaamien intellektuellin täytyy taas ”lyllertää Hotelli Torniin”?

Kirjaksi muokattu nuoren älymystön keskustelu on pitkälti puuduttavaa luettavaa. Into ei välity, dialogi on tylsä muoto. En ole lukenut Pidot Tornissa -kirjoja, joten seuraajan lyöminen on tietysti halpamaista. Kuitenkin kyseiseen kirjaan olisi tarvittu enemmän toimituksellista otetta. Sitä olisi Ylioppilaslehden entiseltä päätoimittajalta Heikki Valkamalta luullut löytyvän. Ehkä keskustelukirja on sittenkin jotain enemmän kuin litteroitu radio-ohjelma.

Alun perin Bileet Tornissa ilmestyi katkelmina Ylioppilaslehdessä keväällä 2002. Sittemmin se esitettiin ohjelmasarjana Radio Helsingissä.

Paikalle Hotelli Torniin Valkama oli kutsunut nuoren älymystön edustajia tai, kuten hän itse kirjan johdannossa selventää, ”yhteiskunnassa kunnostautuneita ihmisiä”.

Ideansa Valkama on lainannut aiemmista Pidot Tornissa -kirjoista. Vuonna 1937 Tornissa keskustelivat suomalaiset kulttuurivaikuttajat Martti Haaviosta Olavi Paavolaiseen, vuonna 1954 puolestaan samaan paikkaan kokoonnuttiin Eino S. Revon johdolla.1963 järjestettiin älymystön Pidot Aulangolla, ja näitä isännöi Erno Paasilinna. Täytyyhän myös vuonna 2002 olla olemassa älymystö!

Miksi älymystö ei sitten keskustele lehtien palstoilla tai väittele kahviloissa, siis ihan luonnostaan? Onko älyllinen argumentaatio jäänyt luentosaleihin ja viinanhuuruisiin illanistujaisiin? Torniin kivunneet Kaarina Hazard, Pauliina Hulkko, Markus Jäntti, Arno Kotro, Rosa Meriläinen, Risto Murto, Teemu Mäki, Aleksi Neuvonen, Kirsi Piha, Jukka Relander ja Miira Sippola koettavat todistaa toisin.

Kirjan runko seuraa alkuperäistä keskustelun runkoa niin, että jokaisesta aiheesta on oma alustuksensa ja sen jälkeen keskustelua. Perinteisen akateemista siis. Aiheet vaihtelevat median roolista kansalliseen suvereniteettiin. Tosin Valkama on yrittänyt rikkoa asiantuntijuutta, luoda aidosti poikkitieteellistä ilmapiiriä. Niinpä esimerkiksi taitelija Mäki alusti taloudesta ja taloustieteilijä Jäntti sivistyksestä ja kasvatuksesta. Jossain vaiheessa dramaturgi-ohjaaja Hulkko huomauttikin, että taiteesta käyty keskustelu on hänen näkökulmastaan kovin ylimalkaista, jopa vanhanaikaista. Hulkko sai vastaansa välittömän ryöpyn: jokaista erityisalaa koskenut keskustelu oli alan asiantuntijan mielestä vain pinnan raapimista.

Kaavamaisesta muodostaan huolimatta Bileet Tornissa avaa joitakin nykyisen keskustelun lukkoja. Päivälehtien ja television alati sivuamat aiheet nostetaan pöydälle kokonaisina ja sitkaina kimpaleina. Se kiehtoo älyä.

Missä muuten kuin Tornissa puhuttaisiin näinä päivinä rakkaudesta ja sivistyksestä poliittisina projekteina?

Henkilökohtaisen poliittisuudestakin tietysti kiistellään, mutta kukaan ei kerro mitään henkilökohtaista. Välillä tuntuu, että keskustelijat ovat pelkästään väsyneitä.

Markus Jäntti toteaakin tarkkanäköisesti: ”Mikään yhteiskunnallinen keskustelu ei ole Suomessa täydellistä ennen kuin Sauli Niinistö on päässyt siihen mukaan.” Nauratti.