Historia

Pohjoismaisen filologian professuuri (oppituoli 52) perustettiin Tampereen yliopiston edeltäjään Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun 1.1.1965. Oppituolin ensimmäisenä haltijana toimi Björn Pettersson (1919–2002) vuosina 1965–1982. Väitöskirjassaan Stilstudier i de svenska landskapslagarna (1959) Pettersson tutki Ruotsin keskiaikaisten maakuntalakien stilistiikkaa. Hänen muu tutkimuksensa keskittyi mm. suomenruotsiin ja kielenhuoltoon.

Professori Petterssonin seuraaja Antti J. Pitkänen (s. 1939) toimi pohjoismaisen filologian professorina vuosina 1984–1999. Hänen tohtorinväitöskirjansa Binominala genitiviska hypotagmer i yngre nysvenska (1979) käsitteli ruotsin genetiiviä varhaisemmassa uusruotsissa. Professori Pitkäsen tutkimuksen kohteena oli eritoten kontrastiivinen kielioppi.

Vuonna 2004 Antti J. Pitkäsen seuraajaksi nimitettiin Gunilla Harling-Kranck (s. 1943), joka on nimistön- ja murteidentutkija. Hänen väitöskirjansa Namn på åkrar, ängar och hagar ilmestyi 1990.

Kristina Nikula (s. 1943) toimi vuosina 1998-2006 pohjoismaisen filologian (pohjoismaisten kielten) professorina. Hän väitteli 1979 Upsalan yliopistossa tutkimuksellaan Dialektal väderleksterminologi. Ordfältsstudier i Närpes-dialekten.

Oppiaineella on historiansa aikana ollut kolme vakinaista apulaisprofessoria (oppituoli 148, perustettu 1.8.1974):  Kaj Wikström (1978–1980), Antti J. Pitkänen (1981-1984) ja Kristina Nikula (1986–1998). Vuonna 1998 pohjoismaisen filologian apulaisprofessuuri muutettiin professuuriksi. Vuodesta 1994 oppiaineen nimi on ollut pohjoismaiset kielet.

Lähde: Lönnroth, Harry (red.) (2004), Nordistikens historia i Finland. Tampere: Tampere University Press.