Mustanoja, Liisa

yliopisto-opettaja

Vastuuoppialat ja -alueet

suomen kieli

Yhteystiedot

sähköposti: sähköpostiosoitehaku
huone: Pinni B 4024
puhelin: 3551 7642

vastaanotto ma 13-14

Tutkimustoiminta SoleCRIS

Tutkimusintressit

Sosiolingvistiikka, variaationtutkimus, kielenmuutos
ja puhuttu kieli, erityisesti Tampereen puhekieli.

Käynnissä oleva tutkimus

Idiolekti ja kielenmuutos – Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä

Toukokuussa 2011 tarkastetun väitöstutkimuksen kohteena on kolmenkymmenen tamperelaispuhujan idiolektin eli heidän yksilöllisen kielimuotonsa vaihtelu sekä puhujien idiolekteissa ajan kuluessa tapahtunut muutos. Tutkimus on sosiolingvistiikan alaan kuuluvaa aineistopohjaista, reaaliaikaista variaationtutkimusta. Se on toteutettu kahta päämetodia – kvantitatiivista bayesilaista tilastoanalyysia ja kvalitatiivista ikkunametodia – hyödyntäen.

Suomen aluemurteita on dialektologisesta näkökulmasta tutkittu yli sadan vuoden ajan. Sosiolingvistinen tutkimustraditio rantautui Suomeen 1970-luvun alussa, ja sen myötä puhekielen tutkimuksen keskiöön nostettiin kaupunkien ryhmäkielimuodot, niiden vaihtelu ja muutos. Erilaisten puhujaryhmien kielessä näkyviä eroja ja kielessä meneillään olevaa muutosta alettiin peilata kielen­ulkoisiin, tyypillisesti sosio-ekonomisiin taustamuuttujiin. Ryhmäkielimuotojen tutkimus muodostui laajojen aineistojen myötä vahvan kvantitatiiviseksi. Ryhmätason kielenmuutoksen keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä on sosiolingvistiikassa ollut näennäisaikametodi, jossa puhujasukupolvissa ilmenevien erojen tulkitaan ennustavan yhteisössä meneillään olevaa kielenmuutosta. Sosiolingvistiset reaaliaikatutkimukset ovat yleistyneet vasta 2000-luvun taitteessa. Reaaliaikatutkimuksessa kielen vaihtelun ja muutoksen analysointi tapahtuu eriaikaisia aineistoja vertaamalla.

Havaintoja yksittäisten, aikuisten puhujien kielen variaatiosta ja muutoksesta on pitkään saatu lähinnä puhujaryhmien tutkimuksen sivutuotteina, ja varsinainen yksilön kielenmuutoksen teoreettinen hahmottelu on jäänyt sosiolingvistiikassa vähäiseksi. Myös yksilön kielenmuutoksen tutkimus­metodit on variaationtutkimuksissa usein lainattu suoraan ryhmien kielten tutkimuksesta.

Väitöstutkimuksessa paljastui, että puhekielen ajan myötä muuttuminen on varsin tavallista silloinkin, kun puhuja on asunut koko elämänsä kotipaikkakunnallaan. Sosiolingvistiikassa idiolektin stabiiliutta on pidetty aikuisiällä tyypillisempänä kuin idiolektin labiiliutta. Tutkimus osoitti, että kun tutkittavia piirteitä on riittävän monta ja reaaliaikaisessa seuruussa käytetty muutoksen mittari riittävän tarkka, idiolektin muutoksen havaitseminen on erittäin todennäköistä: 30 tarkastellusta idiolektista 29:ssä oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevää muutosta yhdessä tai useammassa tarkastelluista piirteistä.

Muutosta voi yksilötasolla tapahtua niin murteellisuuden kuin yleiskielisyyden suuntaan. On myös mahdollista, että kerran käynnistynyt muutos voi esimerkiksi jonkin kielenulkoisen sysäyksen vuoksi pysähtyä tai vaihtaa suuntaa. Aineiston 1950-luvulla syntyneillä, haastattelujen välillä nuorista aikuisista keski-ikäisiksi varttuneilla puhujilla yleiskielistymismuutos oli muutostyyppinä tavallinen. Aineiston 1920- ja 1930-luvulla syntyneillä, haastattelujen välillä työikäisistä eläkeikäisiksi varttuneilla puhujilla taas murteellistumismuutos oli yleisintä. Piirre piirteeltä tapahtunut muuttuneiden idiolektien yksityiskohtainen tarkastelu osoitti, että tilastollinen merkitsevyys on muutoksen tulkinnan kriteerinä onnistunut. Vain muutamissa yksittäistapauksissa tilastollisessa tarkastelussa näkynyt muutos osoittautui kvalitatiivisen tarkastelun perusteella epävarmaksi.

1970-luvun ensimmäisessä aineistonkeruussa tutkimushenkilöiden valinnan kriteereinä käytettiin klassisia sosiolingvistisiä sosio-ekonomisia taustamuuttujia (ikä, sukupuoli, koulutustausta). Reaaliaikatutkimus kuitenkin osoitti, että puhujat eivät jakaudu vastaaviin ryhmiin kielensä variaation perusteella. Ensisijaisesti puhujien suhteutumista toisiin puhujiin leimaa jatkumoisuus: sekä aineiston kokonaisvariaation että useimpien yksittäisten piirteiden variaa­tion perusteella puhujat eivät jakaudu lainkaan ryhmiin. Silloinkin, kun ryhmäytymistä jonkin piirteen variaation perusteella on havaittavissa, muodostuvat ryhmät eivät ole tarkkarajaisia eivätkä ne koostu ainoastaan taustatiedoiltaan samankaltaisista puhujista.

Kaikkien piirteiden ja tutkimushenkilöiden tilastollinen yhteistarkastelu osoitti, että jonkin piirteen puhujakohtaisen edustuksen tuntemisen perusteella on mahdollista ennustaa jonkin toisen piirteen edustuksen todennäköisyyttä samalla puhujalla. Näyttää myös siltä, että joissakin fonologisissa ja morfologisissa piirteissä jo yhden esiintymäympäristön idiolektikohtaisten variaatiosuhteiden tunteminen mahdollistaa puhujan kokonaisvariaation ennustamisen saman piirteen osalta. Niin ikään yksittäisen puhujan kielessä kokonaisvaltaisemmin ilmenevän muutoksen ennustaminen näyttää mahdolliselta joidenkin yksittäisten piirteiden avulla.

Kvalitatiivisessa tarkastelussa käytetty ikkunametodi osoitti, että erityisesti idiolektissa tapahtuneen pienehkön mutta kokonaisvaltaisen muutoksen toteaminen pelkästään kvalitatiivisen tarkastelun nojalla on mahdotonta. Yksilön kielenmuutoksen luotettava arvioiminen edellyttää ensisijaisesti kvantitatiivista tutkimusotetta. Kvalitatiivinen tarkastelu voi kuitenkin toimia kvantitatiivisen tutkimuksen hyödyllisenä lisänä: testata ja tarkentaa laskennallisin menetelmin saatuja tuloksia.

Yleisellä tasolla tutkimuksessa havainnollistui yksilön puhekielen dynaaminen perusluonne ja muutosherkkyys sekä puhutun kielen variaatiota leimaava jatkumoisuus. Vaikka tutkimuksen keskiössä olivat puhujayksilöt, myös Tampereen murteen kokonaisvaltainen nykytila ja muutos saivat lisävalaistusta. Tampereen kaupunkimurteen säilyminen on murrebuumin myötä saanut vahvaa tukea, ja murteella on kaikki edellytykset elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Kieleen luontaisesti kuuluvaa vaihtelua ja muuttumista ei tulekaan tulkita elinvoimaisuuden vastakohdaksi. Jotkin nykymurteen variantit oletettavasti aikanaan väistyvät, ja vastaavasti joitakin uusia piirteitä nousee Tampereen murteelle tyypilliseksi. Tampereen murteen leimallisuus on jo vanhastaan syntynyt muistakin suomen murteista tuttujen ilmiöiden persoonallisen kombinoitumisen kautta. Tämä lienee Tampereen murteen muotoutumismekanismi jatkossakin.

Tremulanttiääntämys Tampereen puhekielessä

Yhteisprojekti fonetiikan lehtori Michael O’Dellin kanssa. Tutkimme suomen kielen, erityisesti Tampereen puhekielen, d:n ja r:n sosiofoneettista kenttää yhdistäen kokeellisen fonetiikan ja fennistisen variaationtutkimuksen menetelmiä. Lue lisää