Minna Vanhasalo

yliopisto-opettaja

Vastuuoppialat ja -alueet

suomen kieli

sähköposti: sähköpostiosoitehaku
huone: Pinni B 4024
puhelin: 050 318 1265
Vastaanotto: to 13-14

Tutkimusintressit

Eleiden ja ei-kielellisen viestinnän tutkimus, pragmatiikka, semiotiikka.

Käynnissä oleva tutkimus

Vuorovaikutuksessa usein toistuvien eleiden käyttö

Tarkastelen väitöskirjassani suomalaisten usein käyttämiä eleitä. Selvitän, miten puhe ja eleet yhdessä muodostavat lausuman merkityksen, ja pohdin, muodostavatko tietyt käsityypit ja niiden käyttöyhteydet semanttisia perheitä (kendonilaisittain ymmärrettynä). Aineistonani on videoituja tuttavien ja ystävien välisiä arkisia keskusteluja. Aineistossa esiintyy erityisen taajaan käsityyppi, jossa etusormi on ojennettuna. Ojennettua etusormea käytetään osoittamiseen, piirtämiseen ja pragmaattisesti.  Tarkasteluni keskittyy tähän eleeseen toisaalta sen käytön yleisyyden takia, toisaalta siihen liitettyjen kielteisten mielikuvien takia.

Muissa kuin deiktisten osoitusten yhteydessä käytettynä ihmiset yhdistävät tähän eleeseen negatiivisia mielleyhtymiä - 'äiti neuvoi sormi ojossa' tai 'poliitikko paasasi sormi pystyssä' [=opettavasti, varoittavasti, tuomitsevasti]. Arkiajattelussa tähän käyttötapaan liittyy vahva negatiivinen konnotaatio, ja lapsille opetetaankin, ettei pidä osoitella etusormella. Onkin epäkohteliasta osoittaa, osoitella jkta sormella merkityksessä 'kiinnittää jhk t. jkhun pilkallista, tuomitsevaa huomiota' (MOT: Kielitoimiston sanakirja). Arkiajattelusta varsin tuttuja käyttötapoja ei aineistossani kuitenkaan esiinny. Tämä johtuu juurikin siitä, että on epäkohteliasta paasata sormi pystyssä tai neuvoa sormi ojossa tai osoitella sormella pilkallisesti. Sen sijaan aineistostani käy ilmi toisenlaisia käyttötapoja tälle eleelle. Ihmiset käyttävät elettä affektiltaan neutraaleissa yhteyksissä ikään kuin lausuman keskeisen sisällön alleviivaamiseen ja korostamiseen. Näille käyttöyhteyksille yhteistä on eri tavoin huomion kiinnittäminen puheen sisällön tärkeisiin kohtiin, mutta tätä huomion kiinnittämistä ei tehdä tuomitsevassa, varoittavassa eikä opettavaisessa hengessä. Työni yhtenä tavoitteena onkin (arkisesti ilmaistuna) selvittää, missä hengessä tätä elettä itseasiassa käytetään.