Järjestelmä opettaa

Assistentti Nelli Piattoeva tutkii suomalaista ja venäläistä kansalaiskasvatusta

Nelli Piattoevan työpaikalta kasvatustieteiden
laitokselta on lyhyt matka rentoutumaan.
Atalpassa sijaitsevat myös yliopiston liikuntatilat.

Kasvatustieteiden laitoksen assistentilla Nelli Piattoevalla on selvä mielipide kulttuurien välisistä kontakteista Suomessa. Vanha viisaus ”maassa maan tavalla” alkanee olla vanhentunut ohjenuora.

– Valtaväestön ja vähemmistöjen välille ei pitäisi tehdä niin suurta eroa. Myös valtaväestön on monikulttuuristuttava, ennen kuin voidaan puhua kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta.

Piattoevan mielestä Suomesta on rakennettu tietoisesti homogeenisen yhteisön myytti.

– Monikulttuurisuus ei ole vain vaihto-opiskelijoita. Suomessa asuu pysyvästi paljon eri maista tulleita. Maahanmuuttajia, näitä ”uusia suomalaisia”, pitäisi myös kannustaa. Heillä on edelleenkin huonommat mahdollisuudet esimerkiksi hakea korkeakoulutukseen, koska suomen kielen taito ei ole aina riittävä.

Piattoeva tuli vaihto-opiskelijaksi oululaiseen lukioon vuonna 1995. Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, hän tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa suomalaisesta ja venäläisestä kansalaiskasvatuksesta.

Sysäyksen jatko-opiskeluun Piattoeva sai kirjoittaessaan gradua Oulun yliopiston kansainvälisellä opettajankoulutuslinjalla. Tampere osoittautui hyväksi jatko-opiskelupaikaksi, koska täältä löytyi ohjaaja.

– Tuomas Takala on ainut vertailevan kasvatustieteen professori Suomessa. Halusin nimenomaan hänet ohjaamaan väitöskirjaani.

Assistentuuri on jatko-opiskelijan virka

Piattoeva pääsi soveltamaan opettajan ja kasvatustieteilijän oppejaan käytäntöön heti, kun hän sai assistentin paikan elokuussa 2003. Assistentin työssä opettajan ja opiskelijan roolit yhdistyvät. Kasvatustieteiden laitoksella tohtorintutkinnon ympärille on rakennettu oma jatko-opinto-ohjelma, josta tohtorikokelaan on valittava 80 opintoviikkoa lisäopintoja. Myös väitöskirjan laajuus on 80 opintoviikkoa, joten tohtoriksi valmistutaan 160 opintoviikon työpanoksella.

Tutkimustyönsä ohella Piattoeva vetää kasvatustieteiden laitoksella kurssia Koulutus monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Lisäksi hän opettaa kriittistä pedagogiikkaa, ohjaa uusia opiskelijoita opintojensa suunnittelussa ja on mukana keväällä 2005 alkavassa monitieteisessä INSOR (Information society in Russia)-maisteriohjelmassa.

Muutakin kuin oppimista ja opettamista

Moni luulee tietävänsä, mitä kasvatustiede on, kun on istunut vuosikausia koulun penkillä.

– Oppiaine ei rajoitu vain oppimiseen ja opettamiseen. Opiskelijan kuva kasvatustieteestä laajenee opintojen edetessä. Esimerkiksi koulutussosiologian ja koulutuspolitiikan tutkimus ovat laitoksellamme hyvin edustettuina.

Piattoeva on kokenut antoisaksi Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen painotuksen. Monitieteisessä väitöskirjassaan hän tutkii miten demokratisoituminen, kansallisvaltion rakentuminen ja kansainvälistyminen ovat vaikuttaneet kansalaiskasvatuksen sisältöön Suomessa ja Venäjällä.

– Uskon vahvasti siihen, että koulutusjärjestelmämme toteuttavat kansalaiskasvatusta päivittäin. Koulutusjärjestelmän osina kasvamme tietyn valtion kansalaisiksi.

Väitöskirjassaan hän keskittyy tutkimaan kansalaiskasvatusta nimenomaan opettajankoulutuksen näkökulmasta.

– On mielenkiintoista katsoa, miten nuoria opettajia valmennetaan kansalaisten kasvattajan tehtävään vai valmennetaanko ollenkaan.

Nelli Piattoeva osallistuu
filosofian lukupiiriin, joka on perus- ja
jatko-opiskelijoiden vapaaehtoinen oppimistilaisuus.

Tieto tulee myös opiskelijoilta

Vaikka opinto-ohjaus ei varsinaisesti kuuluassistentin tehtäviin, Piattoeva ei kuitenkaan ohjaa neuvon kysyjiä naapurihuoneisiin.

– En halua ohjata opiskelijoita luukulta toiselle niin kuin jossakin virastossa. Minäkin opin aina jotakin, kun otan opiskelijaa varten asioista selvää. Tieto tulee myös opiskelijoilta, ei vain opettajilta.

Piattoeva kaipaa kouluihin kriittistä ajattelua ja korostaa käytännön merkitystä osana oppimista.

– Jos opiskelijana tietäisin, että valmistuttuani saan hyvän työpaikan, niin tottakai valmistuisin. Ymmärrämme oppimamme vasta päästyämme soveltamaan tietoa käytännössä. Akateemista vapautta rajaavia suunnitelmia assistentti pitää vaarallisina.

– Hallituksen pitäisi luottaa meihin opetuksen asiantuntijoihin, eikä ottaa ohjeita joiltakin ulkopuolisilta virkamiehiltä.

Teksti ja kuvat:
Lyydia Valkama, 2005