Jokaisella on oikeus opiskeluun ja itsensä kehittämiseen läpi elämän

Kiinnostus ihmisyyteen houkuttaa opiskelemaan elinikäisen oppimisen maisteriohjelmaan

Erja Leinosen mukaan kasvatustieteilijät voivat valmistuttuaan sijoittua työelämässä monille eri aloille.

– Ihminen voi oppia uusia asioita koko elämänsä ajan. Vain oppimistavat ja -menetelmät muuttuvat, painottaa elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen maisterikoulutuksessa kasvatustiedettä opiskeleva Erja Leinonen.

Tampereen yliopistoon hän päätyi saatuaan tietoa alasta kavereiltaan ja monilta tutuiltaan. Ala vaikutti Leinoselta heti kiinnostavalta.

– Lukion jälkeen minua kiinnosti oppiminen, psykologia, uskonto ja monet muut asiat. Yksinään ne kuitenkin vaikuttivat liian suppeilta. Pääsykoekirjat käteen saatuani tajusin, että juuri tämä on minun alani. Opinnot vaikuttivat hyvin laaja-alaisilta, kertoo Leinonen.

Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen maisterikoulutuksessa pääaineena voi opiskella joko kasvatustiedettä tai aikuiskasvatusta. Niiden perusopinnot ovat yhteiset.

– Opiskelija voi itse vaikuttaa paljon tutkintonsa sisältöön ja omaan asiantuntemukseensa, koska sivuaineiksi voi valita käytännössä mitä tahansa. Itselleni tuottaa jopa vaikeuksia valita, mitä haluaisin opiskella, sillä kiinnostavia aineita on yksinkertaisesti niin paljon! Leinonen nauraa.

– Uusille opiskelijoille antaisin kuitenkin sellaisen neuvon, että opiskelkaa sitä, mikä teitä itseänne kiinnostaa. Miehiä tänne kaivattaisiin lisää, sillä he ovat todellinen vähemmistö! Vaikka on kyllä tyttöjenkin kanssa kivaa opiskella.

Koulutus valmistaa monenlaisiin töihin

Aikuiskasvatus keskittyy aikuisen ihmisen oppimiseen ja sen erityispiirteisiin. Opiskeluun liittyy läheisesti myös työssäoppiminen ja työharjoittelu.

– Aikuiskasvatuksen opiskelijat voivat toimia esimerkiksi tutkijoina, koordinoijina ja koulutussuunnittelijoina tai yleisesti alan asiantuntijoina. Vaihtoehtoja on todella paljon. Tulevaisuuden ammatti riippuu omista mielenkiinnon kohteista ja sivuaineista, Leinonen selittää.

Kasvatustieteen opiskelukokonaisuuteen sopivat esimerkiksi kasvatusfilosofia, kansainvälisiin tai monikulttuurisiin kysymyksiin liittyvät asiat tai koulutuspolitiikka.

– Itse opiskelen psykologiaa, erityispedagogiikkaa, puheoppia ja hallintotieteitä. Tällä hetkellä haluaisin työskennellä mieluiten opettamiseen tai kouluttamiseen liittyvissä tehtävissä. Toisaalta kiinnostaisi hallinnollinenkin puoli, kuten koulutuksen suunnittelu. Yhteistä meille kasvatustieteilijöille taitaa olla kiinnostus ihmisyyteen.

Kasvatustieteilijöiden työtilanne on hyvä osittain juuri siksi, että työllistyä voi hyvin monelle eri alueelle. Erja Leinosen mukaan monellakaan ei ole heti alussa kuvaa siitä, mitä he haluaisivat työkseen tehdä.

– Alussa on tosi vaikeaa tehdä päätöksiä, koska vaihtoehtojen kirjo on niin laaja. Toisaalta jotkut taas tietävät heti, etteivät halua ainakaan opetuksellisiin tehtäviin. Työharjoittelu ja sivuaineet kuitenkin selkiyttävät lopullista valintaa.

Elinikäisen oppimisen maisterikoulutukseen kaivattaisiin lisää miesopiskelijoita, nauraa Erja Leinonen.

Työmarkkinoilta paineita jatkuvaan opiskeluun

Elinikäisestä oppimisesta on tullut nykyajan muotisana. Toiset haluavat jatkaa opintojaan vuosienkin jälkeen, toiset vaihtavat uraa kokonaan. Samalla elinikäinen oppiminen näkyy koulutusmäärien kasvuna. Leinonen ei kuitenkaan usko pelkän trendin aiheuttaneen kasvatustieteisiin opiskelijaryntäystä.

– Kasvatustieteiden opiskelijoiden työllistymistilanne on erittäin hyvä. Työllistymme helposti yksityisille ja julkisille aloille sekä vapaan sivistystyön alueelle, kuten järjestöihin. Kun pelkästä sanasta päästään itse tekoihin ja tapahtumiin, luulen, että sitten erityisesti elinikäisen oppimisen asiantuntijuudella on kysyntää.

Leinosen mukaan nykypäivän työtilanne ja työmarkkinat luovat työntekijöille paineita kehittää itseään työn ja työvaatimusten mukaan. Esimerkiksi viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut kaikkien alojen laaja tietokoneistuminen on vaatinut työntekijöiltä kykyä oppia uusia asioita. Elinikäinen oppiminen pitäisi ottaa kuitenkin mahdollisuutena eikä pakkona.

– Jokaisella ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen läpi elämän. Ihmisen henkinen vireys on samalla yhteydessä muuhun hyvinvointiin. Oppimistavat ja -menetelmät muuttuvat iän karttuessa, mutta ihminen voi toki oppia koko elämänsä ajan, Leinonen rohkaisee.

Teksti: Tiina Tuominen (2005)
Kuvat: Maija Kauppila (2005)