Aikuiskasvatus vei käsityöläisen mennessään

– Kasvatustiede on ihana asia! Olisinpa älynnyt opiskella tätä jo 20 vuotta sitten! Maarit Holm huudahtaa.

Alansa löydettyään vahvasti motivoitunut Holm onkin edennyt pikavauhtia opinnoissaan. Syksyllä 2005 alkanut taival elinikäisen oppimisen ja koulutuksen maisteriohjelmassa on jo loppusuoralla.

Opiskellessa pitää jatkuvasti ylittää itsensä! Kaikista haasteista selviää kuitenkin reippaalla asenteella, tuumaa aikuiskasvatuksen opiskelija Maarit Holm.

Holm oli suorittanut aikuiskasvatuksen perusopinnot avoimessa yliopistossa ennen yliopistoon hakemistaan, joten ensimmäisenä vuonna tehtävä valinta kahden pääaineen, aikuiskasvatuksen ja kasvatustieteen, välillä oli itsestään selvä. Aikuiskasvatus imaisi Holmin pauloihinsa.

Käsityöläisestä kasvatustieteilijäksi

Holm on valmistunut artenomiksi, mutta hän ajautui sijaisuuksien kautta vakituiseksi opettajaksi yläasteelle.

– Tunsin kuitenkin olevani muodollisesti epäpätevä, joten halusin kouluttautua lisää, hän tuumaa.

Kasvatustieteiden maailmaan Holm todella uppoutui pääsykoekirjoja lukiessaan.
– Silloin päässäni naksahti, ja tiesin tämän olevan alani, hän tuumaa.

– Laitoin lapset kesälomalle ja luin kolmea pääsykoekirjaa aamusta iltaan – tosin vain kahden viikon ajan! Holm muistelee. Vahva motivaatio kiritti häntä lukemiseen.

– Pääsykokeen jälkeen olinkin niin poikki, että nukahdin poikani syntymäpäiväjuhlilla! Holm nauraa.

Opiskelumaailman kiemurat yllättivät

Vaikka Holmin opiskelut ovatkin sujuneet ennätysvauhtia, ei yliopistomaailmaan sopeutuminen työelämän jälkeen käynyt aivan ongelmitta.

Pelkästään yliopistomaailman kiemuroihin tutustuminen vei aikaa, kuin myös kasvatustieteiden sanastoon ja tutkimuskysymyksiin perehtyminen.

Holm korostaa yliopistossa luotujen ystävyyssuhteiden merkitystä.

– Aikuisopiskelijana olin ensin vähän erilläni nuoremmista perusopiskelijoista, tosin aivan suotta, Holm pohtii jälkikäteen ja jatkaa:

– Iän tuoma ero hälveni kuitenkin vähitellen mukavien opiskelijoiden keskuudessa, sillä kaikkia yhdisti jonkinlainen kiinnostus ihmisiin. Hän neuvookin uusia opiskelijoita luomaan sosiaalisen verkostonsa, johon tukeutua.

– Yksin ei täällä tarvitse suotta harhailla. Kannattaa mennä juhliin ja pitää välillä hauskaakin, hän täsmentää.

Aikuiskasvatuksen opiskelu on ollut Holmille mieluista. Pienellä laitoksella opetus on ollut intensiivistä ja vuorovaikutteista. Monilla tunneilla on oltava läsnä, mikä mahdollistaa ryhmän välisen keskustelun.

Opiskelijat kirjoittavat paljon esseitä, lukevat alan kirjallisuutta ja tekevät omia töitä, joita sitten esitellään muille ryhmän jäsenille. Sitten seuraa antoisin osuus: keskustelu, joka on Holmin mielestä tärkeä osa oppimista.

– Kaipaan itse keskustelua, sillä pelkkä tenttimällä opiskelu jää usein pintapuoliseksi. Keskustelu avaa aivan uusia maailmoja, Holm tuumaa.

Tulevaisuus auki monille aloille

Kasvatustieteiden asiantuntijuutta tarvitaan laajalla kentällä: monet ovat päätyneet mm. työyhteisöjen kouluttajiksi, koulutussuunnittelijoiksi tai henkilöstöjohtajiksi.

– Jo opintojen alussa kannattaa pysähtyä miettimään, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Sivuaineet ohjaavat paljon suuntaa, mihin työmaailmassa sijoittuu, Maarit Holm tuumaa.

Hänen sivuaineensa sosiaalipedagogiikka, psykologia sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö suuntaavat taivalta kohti uusia mahdollisuuksia, joista opettaminen voi olla yksi vaihtoehto.

Teksti ja kuva: Nea Ilmevalta
2007