Yhteinen mietintämyssy päässä

Bioteknologian opiskelijat tekevät biolääketieteellistä tutkimusta porukassa

– Laitoksellamme on mainio yhteishenki, jota kutsumme leikkisästi IMT-spiritiksi, 21-vuotias Joonas Siivonen kertoo. Hän opiskelee toista vuotta bioteknologiaa Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian instituutissa, Institute of Medical Technologyssa (IMT). Koulutus liittyy hyvin läheisesti instituutissa tehtävään biolääketieteelliseen tutkimukseen.

– Biolääketieteellinen tutkimus on kehittyvä ala, uskoo Joonas Siivonen.

Tiivis poppoo

Hyvä yhteishenki johtuu Siivosen mukaan pienestä ryhmäkoosta. Bioteknologian opiskelut aloittaa vuosittain noin 25 onnekasta. Pienessä ryhmässä tutustuu nopeasti uusiin opiskelijoihin, ja opettajillekin uskaltaa helposti mennä juttelemaan.

– Jos ilmestyy oppitunneille, niin ei varmasti jää yksin. Luennotkin ovat melkein kuin pieniä ryhmäkeskusteluja, sillä yleensä paikalla on alle kolmisenkymmentä opiskelijaa, Siivonen kertoo. Hän edustaa laitoksellaan vähemmistöä, sillä bioteknologian opiskelijoista enemmistö on naisia.

– Viime vuonna luku tasaantui, kun sisään pääsi 10 poikaa. Aikaisempina vuosina poikia on ollut vain 6−7.

Mielenkiintoinen yhdistelmä

Siivonen lähti opiskelemaan bioteknologiaa puhtaasta mielenkiinnosta.

– Ajattelin, että bioteknologiassa yhdistyvät kaikki kouluaineet, joista olen pitänyt yläasteelta lähtien: biologia, matematiikka ja kemia. Minua kiinnosti myös se, että biolääketieteellinen tutkimus on varsin nopeasti kehittyvä ala.

Bioteknologian opiskelijat ovat konkreettisestikin yhteydessä lääketieteeseen, sillä Lääketieteellisen teknologian instituutti sijaitsee Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYS:n välittömässä läheisyydessä Kaupissa, muutaman kilometrin päässä varsinaisesta yliopistorakennuksesta.

Sivuaineeksi vaikkapa liiketaloutta

Bioteknologian opiskelijat voivat valita sivuaineekseen muun muassa liiketaloutta, biomateriaalitekniikkaa tai tietojenkäsittelytieteitä. Tutkintoa täydentää erityisen hyvin Tampereen teknillisen yliopiston kurssitarjonta.

Kemia on pakollinen sivuaine, mutta fysiikkaa ja matematiikkaa tutkintoon ei kuulu pakollisena aineena lainkaan.

– Emme tutki niinkään fysikaalisia ilmiöitä kuten liikkeen nopeutta ja kiihtyvyyttä. Opiskelemme fysiikkaa lähinnä kemian ohessa eli esimerkiksi fysikaalista kemiaa, Siivonen kertoo.

Käytännön harjoittelua laboratoriossa

Bioteknologian viisivuotinen maisterintutkinto koostuu luentojen lisäksi työkursseista, joiden aikana opiskelijat työskentelevät laboratoriossa. Opiskelijat tutustuvat menetelmiin, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi syöpätutkimuksessa. Siivonen ja kumppanit tutkivat siis ihmisen kehon toimintaa.

– Ei meillä tosiaan mitään geenimuunneltuja tomaatteja tutkita, Siivonen naurahtaa.

Laboratoriokursseista opiskelijat kirjoittavat yksityiskohtaisia raportteja eli työselostuksia. Kaikki tutkimukset tehdään joko pareittain tai ryhmässä. Yhdessä pohtiminen kuuluu Siivosen mukaan olennaisena osana tieteen tekemiseen.

– Biolääketieteen tutkiminen ei ole yksinäistä nyhväämistä tutkijankopperossa, vaan kaikki ongelmat ratkotaan ryhmässä. Niin opiskeluaikana kuin myöhemmin työelämässä.

Rajana vain Nobelin palkinto

Siivonen näkee itsensä mieluusti tutkijana. Hänen mukaansa monet opiskelijat suuntautuvatkin tutkimuksen pariin yliopistoon tai yrityksen tuotekehittelyyn tai laadunvalvontaan. Jotkut aloittavat työt erilaisissa tutkimusryhmissä jo opiskeluaikana.

Siivosen mielestä bioteknologia on kaiken kaikkiaan innostava ja kehittyvä ala.

– Tällä alalla on aivan tajuttomasti asioita, joita voi tutkia, kuten vaikkapa parannuskeinoja aidsiin. Tutkimista riittää Nobel-palkintoon asti.

Teksti: Laura Peräsalo
Kuvat: Maija Saari
2007